Mustikkasato on tänä kesänä runsas.
– Kaikki kehuvat, että mustikkaa on nyt paljon. Nyt tosin tarvittaisiin taas vettä, muuten kuivahtaa, sanoo salolainen yrittäjä Kalle Öberg Vihannestukku Öberg Oy:stä.
Öbergillä ei ole palkkalistoillaan omia poimijoita, vaan marjoja ja sieniä poimivat paikalliset ihmiset ja kausityöntekijät. Mustikoita jää poimimatta valtavia määriä vuosittain.
– Kymmeniä miljoonia kiloja jää metsään. Poimijoiden keski-ikä alkaa olla 70, joten niitä tulee joka vuosi vähemmän. Harva nuori poimii myyntiin asti, meillä ei ole sellaista poimintakulttuuria.
Öbergin mukaan tänä päivänä tehdään paljon kauppaa Facebookissa, jossa itse poimitut marjat ja sienet saa myytyä suoraan ilman välikäsiä. Salon Seudun Puskaradio -nimisessä Facebook-ryhmässä julkaistaankin nyt tiuhaan marjojen myynti-ilmoituksia.
– Se on yleistynyt. Moni vanha tuttu poimija myy Facebookin kautta kaikki marjansa. Sitä ei oikein kukaan osaa sanoa, millaisia kilomääriä siellä liikkuu, mutta valtavia ne ovat, Öberg sanoo.
Myös toimitusjohtaja Kimmo Kunnia Kimmon Vihannes Oy:stä tunnistaa ilmiön.
– Siitä on tullut muotia, että myydään suoraan. Se on tietenkin ihan sallittua liiketoimintaa ja positiivinen asia, jos saadaan marjat pois metsistä. Salossa on kuitenkin työttömiä, joilla olisi aikaa mennä sinne metsään, Kunnia sanoo.
Poimijoita ei kuitenkaan ole satoon nähden tarpeeksi.
– Tarvitsisi jostain saada uusia poimijoita, se on isoin ongelma. Tavaraa saadaan kyllä myytyä, sillä asiakkaat ovat kiinnostuneita luonnontuotteista, Kunnia toteaa.
Salolainen Hannu Salonen on pystyttänyt Salon torille myyntikojun, jossa hän myy thaimaalaisen vaimonsa Saowaluk Dechsathanin poimimia mustikoita ja kantarelleja. Salonen on ollut mukana kartoittamassa poiminta-alueita.
– Olemme kiertäneet kaikki lähimetsät muun muassa Kiikalassa, Karjaalla ja Inkoossa. Koko ajan kypsyy lisää mustikkaa ja se tulee isommaksi ja pulskemmaksi. Sieniä on vähemmän, ja vaimo kertoi, että kantarellit ovat nyt kuivahkoja.
Myös Salonen on laittanut Facebookiin myynti-ilmoituksen, mutta se ei hänen mukaansa ”oikein pure”. Vanhoja tuttuja asiakkaita sen sijaan riittää. Salonen myykin vaimonsa keräämät luonnonantimet mieluiten suoraan asiakkaille.
– Tukku maksaa mustikoista kolme euroa kilolta, joten siinä menettää niin paljon. On kannattavampaa seistä tässä, Salonen sanoo ja kertoo saavansa kahdeksan litran mustikkalaatikosta 40 euroa.
Hinnat ovat hänen mukaansa pysyneet viime vuosina samalla tasolla. Siihen vaikuttaa myös torimyyjien keskinäinen kunnioitus.
– Jos itseltä loppuu myytävä, asiakas ohjataan kaverin kojuun. Sopu säilyy, ja hinnat pidetään samoina, jotta niitä ei poljettaisi.
Vihannestukkujen ja puutarhayrittäjien lisäksi torilla onkin useita yksityishenkilöitä myymässä itse poimimiaan marjoja ja sieniä.
Lähellä Salosta istuu Ukrainasta Suomeen pari vuotta sitten muuttanut David Rezvaniuk, joka myy Perniöstä poimimiaan mustikoita ja kantarelleja.
– Poimin äidin ja isän kanssa. Tykkään poimimisesta, mutta se on vähän vaikeaa, 15-vuotias Rezvaniuk sanoo.
Rezvaniukin mukaan viikko, kaksi sitten asiakkaita oli paljon, mutta tällä viikolla torilla on vähemmän ihmisiä.
– Aion kyllä poimia vielä lisää!
Vein tukkurille noin 21 kiloa marjoja, puoliksi punaherukkaa ja karviaisia. Sain käteeni 34 euroa tämmöisen eläkeukon päivän työstä, joten onko seuraavien pensaiden sato jäämässä linnuille?
Mustaherukasta pari pensasta tulee noukituksi, ovat suurikokoista laatua. Tukkurin on turha valittaa, ettei marjaa tahdo tulla, kun ei niistä maksetakaan.
Kerrostaloasukas voisi tulla poimimaan. Parvekepensaan sato jäi puoleen desiin. Toki se on olemassakin enemmän vihreän kuin sadon vuoksi
Mustikkaa on todella hyvin metsässä. Kannattaa poimia pakkaseen, jotta voi sitten käyttää talvella erillaisiin ruokiin, samoin sieniä.
Myös puolukkasato tulee olemaan hyvä, eli ei muuta kuin metsään poimimaan vitamiineja talteen. Samalla tulee ulkoiltua, ja mieli virkistyy.
Poimijoiden ikääntymiseen ei ole luvassa helppoa ratkaisua. Valtaosa nuorista suomalaisista asuu jo Helsingissä kehyskaupunkeineen. Metsät sijaitsevat maakunnissa. Vaikka poimimisen haluja jälkipolvilla olisi, matkakustannukset omasta asuinpaikasta satopaikalle syövät tienestit ja enemmänkin.
No, polkupyörällä pääsee, ja onko kukaan sanonut, että muuta Helsinkiin, jos haluat poimia marjoja. Se on oma valinta, vai pitäisikö yhteiskunnan maksaa kyyditykset uusavuttomille?
Johan me maksamme teidän metro-, bussi- ja ratikkakyyditykset, koska lippu ei kata kuluja, joten toivoisin, ettei tarvitse tällaisia ”ei pääse metsään” -viestejä lukea.
Miksi pitää aina arvostella ja nimitellä niitä, jotka eivät lähde jonnekin epämääräiseen paikkaan kymmenien kilometrien päähän etsimään marjapaikkoja.
Nämä marjametsien ikääntyvät sankarit voisivat kertoa hyvät marjapaikat, niin ei tule turhia kalliita reissuja kaupunkilaisille, jotka haluaisivat itse kerätä. Hienoa, että joku saa tienestejä marjoista, kun kaupunkilaiset ostavat niitä.