Kiikalan lentopaikka täyttyi lauantaina aamukymmeneen mennessä innokkaista autoharrastajista. Parkkipaikalle oli jonoa tungokseen saakka. Lämpömittari näytti lähes kolmeakymmentä astetta, mutta se ei harrastajien intoa hillinnyt.
– Tämä on jo 35. kerta, kun pääsemme järjestämään tapahtumaa, riemuitsi Hans Larke kiihdytystapahtuman taustajoukoista.
Alusta saakka tapahtumaa on luotsannut Riverside Cruisers ry, aktiivinen amerikkalaisiin autoihin ja muihin harrasteajoneuvoihin keskittyvä yhdistys. Yhdistyksen päätapahtuma on satoja katsojia keräävä Burnout Party.
– Aloitamme tapahtumajärjestelyt heti edellisen päätyttyä. Pohdimme, mitä voisimme parantaa ja mikä sen sijaan meni hyvin. Tällä kertaa olemmekin jo todenneet yleisöparkkipaikan turhan ahtaaksi, Larke pohtii.
– Hyvä keli vetää aivan valtavasti porukkaa, kommentoi järjestäjäporukasta Markus Eerikäinen. Hän arvioi yleisömääräksi yli 2200 ihmistä, jonka lisäksi kilpailijoita oli 147. Kilpailijamäärään sisältyy nelisenkymmentä streetman-luokkaan osallistuneita, jotka ajavat kertalähtöjä ilman tavoitetta sijoittumisesta.
Burnout Party rakentuu yhdeksästä kilpailuluokasta, joissa autot ajavat pareittain. Parista nopeampi jatkaa finaaliin ja lopuksi valitaan jokaisesta luokasta päivän nopein auto.
Osa kilpailijoista tuli paikalle hakemaan voittoa, osa lähinnä testaamaan itse kunnostamiensa autojen kapasiteettia.
– Testataan kaverin omistamaa autoa. Muita odotuksia ei ole, kun että radalla pysytään ja auto pysyy kasassa, naurahtaa Tuusulasta tapahtumaan saapunut Hannu Palasmaa.
Palasmaa ajaa näyttävällä, vuoden 1955 mustalla Chevrolet Bel Airilla. Hän on rakentanut itse auton vaihteiston ja moottorin. Chevroletin omistaja Janne Voitto on uusinut setänsä Juha Voiton kanssa auton kokonaisvaltaisesti, jousitusta ja polttoainejärjestelmää myöten.
– Auto tuli aivan raakileena Amerikasta. Sentään moottorin sai käyntiin, mutta kaikki rakennettiin uusiksi, Juha Voitto kertoo.
Palasmaa ajaa autolla C-luokassa, pikkulohkossa.
Kilpailusuorituksen alkuvaiheessa renkaissa ei ollut riittävästi pitoa, mutta hän selviytyy silti maaliin voittajana. Loppunopeus on 210 kilometriä tunnissa 200 metrin suoralla.
– Voimaa on koneessa, kunhan saamme sen välitettyä rataan. Nyt ryhdymme parantamaan jousitusta ja iskunvaimentimia. Jarrutus pitää saada luotettavaksi, Palasmaa pohtii suorituksensa jälkeen. Sen jälkeen hän kumartuu auton alle kiinnittämään lähdössä irronneita pakoputkia.
Hangosta tapahtumaan saapunut Niklas Lindström ajaa myös Chevroletia, mutta täysin eri tyylistä kuin Palasmaa. Hänen Chevroletinsa on vuoden 1979 Camaro Z28.
– Olen vaihtanut autoon kaiken vaihdelaatikkoa ja moottoria myöten.
Lindström osti auton seitsemän vuotta sitten Turusta. Tuolloin se oli museorekisterissä.
– Se oli silloin hyvin pitkälti alkuperäiskunnossa. Sain sponsoreita mukaan, muuten minulla ei olisi tähän harrastukseen varaa, Lindström kommentoi osoittaen useita auton kyljessä näkyviä sponsorimaalauksia.
Lindström ylitti jo oman aikaennätyksensä testiajossa. Hän osallistuu kilpailun C-luokkaan, mutta kunnianhimoisia tavoitteita ei ole.
– Pokaaleja saa kaupastakin. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia aidosti nopeisiin autoihin, joissa on turboahdin ja 700 hevosvoimaa.
Vaatimattomien harrastajien joukossa on Nostalgia Bracket -luokassa kilpaileva helsinkiläinen Esa Haajanen . Haajanen tavoittelee voittoa.
– Voittamaan lähdetään, vaikkei niin vakavasti tätä otetakaan, hän naurahtaa.
Haajasen auto on todellinen katseenvangitsija. Kyljessä lukee valtavin kirjaimin Psycho Therapy, ja väri on oranssinkeltainen. Kori on vuoden 1948 Fiat Topolinosta.
– Tämä auto on rakennettu 1960–1970-lukujen kilpa-autojen tyyliseksi. Väritykset olivat tuolloin aika häiriintyneitä, ja autoilla oli tyypillisesti nimi. Silloin kannatettiin autoja, eikä niinkään kuljettajia.
Haajanen kuuluu Finnish Vintage Drag Racing Association -nimiseen yhdistykseen, joka on perustettu vuonna 2020. Hän on yhdistyksen johtokunnassa.
– Yritämme herättää laajemminkin kiinnostusta vintageautoihin. Haluamme myös viihdyttää yleisöä.
Yhdistys toivoisi erityisesti nuoria harrastajia vintageautoilun pariin.
– Hämmästyttävästi nyt on 10 autoa mukana Nostalgia Bracket -luokassa. Yleensä on ehkä neljä tai viisi osallistujaa tällaisissa luokissa.
Nopeus nousee vintageajoneuvoissa uudempien lukemiin, 200 metrin matkalla 200 kilometriin tunnissa.
– Lyhyt matka säästää kalustoa huomattavasti. Kaikki rahathan tämä harrastus syö.
Päivän tavoitteekseen Haajanen nimeää muitakin kuin vain voiton.
– Toivon, että auto pysyisi ehjänä. Lisäksi haluamme antaa yleisölle sitä, mitä varten he ovat tulleet koko tapahtumaa katsomaan.
