Salolaistaustainen Roni Alho aikoo viedä pitkän matkan mopoilun äärimmäiselle tasolle.
Alhon aikomuksena on startata nykyisestä kotikaupungistaan Turusta 1. syyskuuta. Määränpää on yli 3 800 kilometrin päässä Gibraltarilla.
Kulkupelinään Alholla on legendaarinen Pappa-Tunturi, jonka keskinopeus on noin 40 kilometriä tunnissa.
– Kyllähän se hirveä matka on, Alho myöntää naurahtaen.
Alho ei toisaalta ole ensimmäistä kertaa pappia, tai edes Pappa-Tunturia, kyydissä. Hän on aiemmin mopoillut Salosta Nuorgamiin (1 373 kilometriä) ja Salosta Norjan Nordkappiin (1 600 km).
Edellä mainitut reissut ajoittuivat vuosille 2018 ja 2019. Niistä jälkimmäisen Alho körötteli tämänvuotiseen tapaan Pappa-Tunturilla.
Tuleva koettelemus on kilometreiltään yli kaksi kertaa pidempi kuin Salo–Nordkapp-väli. Eikä siinäkään vielä kaikki: Alho on suunnitellut paluumatkansakin taittuvan mopon selässä.
– Se ei tosin ole vielä varmaa. Ensisijainen tavoite on päästä Gibraltarille. Takaisin tullaan, miten tullaan, Alho toteaa.
Alho laskeskelee ajavansa keskimäärin tuhat kilometriä neljässä päivässä.
– Parissa kolmessa viikossa olen perillä. Jos palaan samoin menetelmin, se on kuukauden reissu.
Tarkkaa aikataulutavoitetta Alholla ei kuitenkaan ole.
– Jos haluan pysähtyä Bordeaux’ssa viinille tai Espanjassa siestalle, sallin sen itselleni. Haluan kokeilla rajojani, mutta samalla nauttia matkasta, hän perustelee.
Alhon suunniteltu reitti kulkee Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, sieltä Tanskan kautta Saksaan ja edelleen kohti etelää Alankomaiden, Belgian ja Ranskan läpi. Päätepiste Gibraltar sijaitsee Pyreneiden niemimaan eteläosassa Espanjan rannikolla.
Manner-Euroopan eteläisimpään kolkkaan, Punta de Tarifaan, on Gibraltarilta reilut 40 kilometriä. Mikäli Alho lähtee paluumatkallekin mopolla, hän aikoo kaluta myös maanosan läntisimmän pisteen Portugalissa.
– Kyllä se on vähintään täytekakun paikka, jos 8 000 kilometriä täyttyy, Alho maiskuttelee.
”Jos kone leipoo kiinni, ostan vaikka sähkömoottorin. Perille mennään, se on varmaa.”
Vaikka reissuun lähtö on jo lähellä, muutamia seikkoja on vielä selvittämättä.
Sekä Nuorgamin- että Nordkappin-reissulla Alhon mukana kulki huoltoauto.
– Olen varautunut siihen, että lähden matkalle yksin. Toisaalta olen luottavainen sen suhteen, että huoltoauto vielä löytyy.
Mutta mitä Alho tekee, jos huoltohenkilöä ei ole ja matkan varrella sattuu jotain odottamatonta?
– Hengitän hetken, enkä ala stressaamaan. Korjaamoja on ulkomaillakin, Alho rauhoittelee.
– Jos kone leipoo kiinni, ostan vaikka sähkömoottorin. Perille mennään, se on varmaa, hän vakuuttaa.
Kysymysmerkkejä herättää myös Alhon matkanaikainen majoittuminen.
– Selvitystyöt ovat vielä kesken. Voi olla, että otan rinkan ja teltan mukaani. Pyrin lähtemään reissuun mahdollisimman kevyellä varustuksella.
Alho ei ole huolissaan fyysisestä jaksamisestaan, mutta eräästä asiasta hän napauttaa itseään.
– Riittävä nesteytys tulee muistaa, aiemmin se on tupannut unohtumaan. Veden tankkaaminen korostuu entisestään, kun tie vie tällä kertaa etelään.
Aiemmilla, pohjoiseen suuntautuneilla moporeissuillaan Alho on käyttänyt ajoasunaan esimerkiksi pilkkihaalareita. Nyt moiseen tuskin on tarvetta.
– Tämä reissu toteutuu syyskuussa, koska kovimmat helleajat ovat jo takanapäin, Alho mainitsee.
Lienee sanomattakin selvää, että Alho nauttii itsensä haastamisesta. Mopotempausten takana on kuitenkin paljon merkityksellisempikin teema.
– Kampanjoin koulukiusaamista vastaan. Haluan todistaa, että kiusaamisen uhri voi nousta ja tehdä jotain repäisevää, kuten ajaa mopolla Espanjaan!
Alhon omat kokemukset ovat nousseet esille Salon Seudun Sanomien laajassa henkilöjutussa (SSS 16.10.2016) Tuolloin Alho kertoi lapsuutensa ja nuoruutensa olleen osin suoranaista helvettiä.
– Ruokalassa heiteltiin kalapuikoilla. Mopoja rikottiin ja ilotulitteilla räjäytettiin postilaatikko. Takapihaa tärveltiin heittämällä sinne vaikka mitä. Suoranaisia tappouhkauksiakin tuli ja puhelimeeni soitettiin pilapuheluita jatkuvasti. Yläaste oli yhtä tuskaa, Alho kuvaili vajaat kuusi vuotta sitten.
Näitä kokemuksia Alholla ei ole Salosta. Hän muutti paikkakunnalle ensimmäisen kerran 19-vuotiaana, tuolloin Perniöön. Sittemmin Alho luettelee asuneensa esimerkiksi Suomusjärvellä, Kiikalassa ja Kanta-Salon keskustassa.
– Salo on kommuuni, täällä ihmiset puhaltavat yhteen hiileen. Kun Salossa silloin tällöin käy, tulee tuttuja kulmia ikävä, Alho myöntää haastatteluhetkellä eikä poissulje paluuta kaupungin asukkaaksi.
Vaikeasta menneisyydestään huolimatta Alho elää tällä hetkellä unelmaansa. Hän konsertoi Lumottu Apina -kokoonpanon kanssa ja tekee tiskijukkakeikkoja Dj Zacharius -nimellä.
Lumotun Apinan Syyntakeeton-kappale on kerännyt suoratoistopalvelu Spotifyssä yli 800 000 kuuntelukertaa. Myös Elävät eteenpäin on kerännyt musiikkipalvelussa merkittävän määrän kuuntelijoita, yli 150 000.
– Työt eivät tule moporeissun tielle, Alho vakuuttaa.
Roni Alhon matkasuunnitelma
Turku–Gibraltar (3 848 kilometriä)
Turku (FIN)
Maarianhamina (FIN)
Tukholma (SE)
Nyköping (SE)
Norrköping (SE)
Linköping (SE)
Värnamo (SE)
Helsingborg (SE)
Kööpenhamina (DK)
Fehmarn (DE)
Hampuri (DE)
Bremen (DE)
Venlo (NL)
Charleroi (BEL)
Soissons (FR)
Orléans (FR)
Bordeaux (FR)
Pamplona (ES)
Ciudad Real (ES)
Puertollano (ES)
Ronda (ES)
Gibraltar
