Urheilumedia elää jatkuvassa murroksessa, ja me urheilumediassa olemme ylikorostaneet tätä murrosta koko 2000-luvun.
Olemme nostaneet vuosittain liiankin kirkkaisiin valoihin uusia hittilajeja, joiden olemme odottaneet ilman kestäviä perusteita muuttavan suomalaista urheilua. Omat kirkkaat hetkensä ovat saaneet niin curling, crossfit, bikini fitness, kaukalopallo, padel, polkujuoksu kuin tankotanssikin. Olemme käyttäneet näistä lajeista sanapareja kuten ”urheilun tulevaisuus” tai ”nuorison suosikki” ja purematta nielleet lajiväen sopivasti pulskistetut harrastajamäärät.
Yhtä hanakasti olemme olleet tyrkkimässä perinnelajeja pois valoista. Kaukalopallo ei tappanut jääpalloa, padel ei tappanut squashia, polkujuoksu ei tappanut massamaratoneja eikä bikini fitness tai tankotanssi kehonrakennusta.
Olemme myös maalanneet aivan liian tummalla värillä suomalaisille kaikkein pyhimpien yksilölajien tulevaisuutta.
Maastohiihto on suositumpaa kuin koskaan ennen internetaikaa, yleisurheilu on edelleen kesän puhutuin ja katsotuin tv-laji ja ralli sai valtavan piristysruiskeen jyväskyläläisestä pellavapäästä. Eikä raviurheilukaan ole lajin sisäisistä ongelmistaan huolimatta katoamassa mihinkään.
Suomen sporttiviikonloppuja heinä-elokuussa 2022 hallitsivat lopulta samat tapahtumat kuin kesänä 2002 tai 1982: Kalevan kisat, Jyväskylän MM-ralli ja Kuninkuusravit.
Kalevan kisoja seurasi tänäkin vuonna paikan päällä yli 10 000 katsojaa ja telkkarissa puolisen miljoonaa suomalaista. Jyväskylän MM-rallin yleisöerikoiskoe teki tänä vuonna uuden katsojaennätyksen (19 500) ja metsäerikoiskokeiden varrella vilkkui enemmän ralliverkkareita kuin kertaakaan 2010-luvulla. Forssan kiiteltyjen Kuninkuusravien kävijämäärä (45 625) oli suurin koko Euroopan ravitapahtumista.
Mikä oleellisinta, nämä perinnetapahtumat eivät ole panikoineet missään vaiheessa vaan luottaneet omaan perussapluunaansa. Suurten uudistusten sijaan nämä tapahtumat ovat korkeintaan terävöittäneet ja sopeuttaneet toimintaansa 2020-luvun vaatimuksiin.
En ihmettelisi, jos heinä-elokuussa 2032 kotimaista urheilumediaa hallitsisivat edelleen samat tapahtumat. Kalevan kisojen urheilijoilla ja suorituspaikoilla on tuolloin enemmän sensoreita ja antureita, rallia on ajettu jo pitkään päästöttömillä sähköautoilla ja Kuninkuusraveja voi seurata reaaliajassa ohjastajan kypäräkamerasta.
Mutta on olemassa yksi hittilaji, johon kohdistetut valot eivät ole olleet riittävän kirkkaat, joka on jo osaltaan muuttanut suomalaista urheilua ja liikuntaa ja ennen kaikkea tehnyt mahdottomasta mahdollista eli saanut nopeasti passivoituneen nuorisomme takaisin lähimetsiin: se laji on frisbeegolf.
En nimittäin ihmettelisi sitäkään, jos kesällä 2032 frisbeegolf olisi Suomen harrastetuin yksilölaji, sillä nuorison keskuudessa se on jo sitä: Luonnonvarakeskus Luken tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 42 prosenttia 15–24-vuotiaista suomalaisista harrastaa frisbeegolfia.
Viime vuonna Suomessa pelattiin frisbeegolfia arviolta kuusi miljoonaa kierrosta ja kenttien määrä ylittää tänä vuonna tuhannen rajan. Seuraava askel on kehittää vuosittainen huipputapahtuma, joka kerää lajiväen yhteen.
Elokuun ensimmäiseen viikonloppuun tapahtumaa ei kannata silti sijoittaa, sillä liian moni ei tiennyt, että viikonloppuna Turussa järjestettiin tämän todellisen hittilajin SM-kisat.
