Salon kaupunki osallistuu ensimmäistä kertaa Pride-viikolle.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ajavaa ihmisoikeustapahtumaa vietetään Salossa ensi viikolla. Samaan aikaan Pride järjestetään myös Varsinais-Suomen maakuntakeskuksessa Turussa.
Salon nuorisovaltuusto vaati kesäkuisessa aloitteessaan sateenkaariliputusta kaupunkiin. Aloitteen allekirjoitti puolet kaupunginvaltuutetuista, ja päätös toteutuksesta tehtiin kaupunginhallituksen kokouksessa pari viikkoa myöhemmin.
Aloitteen esitellyt Pihla Niemi kertoo olevansa hyvillään Priden rantautumisesta Saloon.
– En kuitenkaan ole turhan iloinen, sillä Pride-liputuksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Tästä on tehty iso numero, vaikka järjestämisen tulisi olla läpihuutojuttu, Niemi sanoo.
Pride puhututti Salossa loppukesästä 2020, kun kaupunginhallituksessa tehty aloite sateenkaariliputuksesta kaatui selvin äänin (SSS 1.9. ja 2.9.2020). Salon kaupunki oli tuolloin vasta valmistelemassa virallista liputusohjettaan, eikä sateenkaariliputus siten tullut kaupunginhallituksen mielestä kyseeseen.
Liputuspäätös herätti tunteita puolin jos toisinkin. Esimerkiksi Salon keskustanuoret ja Salon seudun vihreät asettuivat avoimesti kaupunginhallituksen kantaa vastaan. Myöhemmin syyskuussa kaupungintalon edustalla järjestettiin kaksipäiväinen protestiliputus.
Pihla Niemi muistuttaa, että vajaat pari kuukautta sitten hyväksytty liputusaloite meni läpi niukin naukin.
– Nuoret sallivat Priden avokätisesti, mutta vanhemmilla sukupolvilla suhtautuminen voi olla päinvastaista, hän näkee.
Sateenkaarilippu liehuu ensi viikon ajan Salon torin ja pääkirjaston tuntumassa sijaitsevalla Vilhonsillalla.
– Esitimme liputusta sillalle, koska olimme melko varmoja siitä, että kaupungintalon salkoon sitä ei kelpuutettaisi, Niemi paljastaa.
Hän toteaa liputuksen olevan pieni mutta merkityksellinen ele seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.
– Tiedän kahden vuoden takaisen päätöksen kohahduttaneen vähemmistöjä. Eikö meitä tueta? Emmekö me kuulu tänne? Niemi referoi.
Niemi pohtii ylipäätään, mitä Salo käytännössä tekee vähemmistöjen hyvinvoinnin eteen. Salon kaupungin keskiviikkona lähettämässä tiedotteessa todetaan, että koko Pride-viikon ajan ”perusopetuksessa nostetaan esille yhdenvertaisuuteen liittyviä aihekokonaisuuksia, nuorisopalveluissa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemat ovat esillä muun muassa nuorisotiloilla ja nuorten työpajatoiminnassa, ja lisäksi kulttuuripalvelut, kansalaisopisto sekä sosiaalityön perheiden palvelut nostavat esille moninaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemoja toimitiloissaan”.
– Eikö näiden teemojen kuuluisi olla pöydällä ympäri vuoden? Niemi kysyy.
Hän toteaa Pride-viikon olevan kädenojennus Salon kaupungilta. Ongelmia yksittäinen teemaviikko ei kuitenkaan poista.
– Mielestäni on erikoista, että Salossa taistellaan yhden tai muutaman päivän liputuksesta. Kipukohdat ovat läsnä ympäri vuoden, ja niiden korjaamiseen vaaditaan laajaa asenteiden muutosta.
”Tästä on tehty iso numero, vaikka järjestämisen tulisi olla läpihuutojuttu.”
Armfeltin koulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusopettaja Lotta Lindén on iloinen tulevasta Pride-viikosta.
– Oli jo aikakin, mutta ihanaa, että nyt järjestetään, hän kiteyttää.
Lindén lisää, että salolaiset nuoret olisivat ansainneet tapahtuman jo huomattavasti aikaisemmin.
– Liputtamalla kaupunki tekee sateenkaarevat lapset ja nuoret näkyviksi, tärkeiksi ja merkitykselliseksi.
Lindén on Niemen tapaan pettynyt, ettei Salo nosta Pride-lippua kaupungintalon salkoon.
– Se on merkki siitä, ettei uskallus vielä riitä. Samalla se on viesti kaupungin työntekijöille, seksologiksi parhaillaan kouluttautuva erityisluokanopettaja sivaltaa.
Salon lukiosta keväällä ylioppilaaksi kirjoittanut Niemi kertoo, että koulussa henkilökunta ja kanssanuoret olivat pääosin suvaitsevaisia.
– Deadnamingia (sukupuoltaan korjanneen syntymänimen käyttäminen) ei juuri kuullut. Jos joku moiseen erehtyi, oli kyse yleensä tietämättömyydestä.
Lindén toteaa perehtyneensä sateenkaarevien nuorten pahoinvointiin.
– Ahdistuneisuusoireita, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, piilottelua, fyysisen väkivallan kokemista, jopa itsemurha-aikeita, Lindén luettelee pahoinvoinnin ilmenemismuotoja.
Sekä Lindén että Niemi puhuvat valistuksen nimeen.
– Lapsissa on tulevaisuus. Aikuiset voivat harjoittaa itsekasvatusta, mutta tärkeintä on asettua lasten puolelle, Lindén tiivistää.
Konkreettista työtä riittää toki aikuisillakin.
– Uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö kertoa kahvipöydässä lomareissustaan puolisonsa kanssa? Lindén pohtii ja lisää Priden olevan kaikkien tapahtuma.
Pride-viikon tapahtumia Veturitallissa ja Meritalossa
Salon Pride-viikkoa vietetään 22.–28. elokuuta. Tapahtuma näkyy paitsi useissa kaupungin toimipisteissä myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Taidemuseo Veturitallissa järjestetään sateenkaariopastus torstaina 25. elokuuta. Kello 16.30 alkava opastus kuuluu normaaliin pääsylipun hintaan, ja sen aikana uppoudutaan HC Bergin ja Laura Laineen näyttelyihin hieman totutuista näkökulmista poiketen: minkälaisia sukupuolittuneita mielikuvia esimerkiksi väreihin liittyy, entä miten myytit ja symbolit ohjaavat ajatteluamme?
Oppaana kierroksella toimii Jonna Hellberg-Pitkänen, joka on taidehistorian sekä sukupuolentutkimuksen opinnoissaan pohtinut sukupuolen merkitystä niin nykytaiteessa kuin myös meitä ympäröivässä kulttuurissa. Mukaan mahtuu enintään 20 henkilöä, ei etukäteisilmoittautumista.
Meritalossa vietetään Meritalo Pride -tapahtumaa perjantaina 26. elokuuta kello 15–18. Queer-teemainen kirjavinkkauspiste tarjoaa lukusuosituksia, ja pirtanauhatyöpajassa pääsee osallistumaan sateenkarevan yhteispirtanauhan kutomiseen. Museopuutarha tarjoaa oivallisen ympäristön piknikille. Purtavaa voi ostaa Salon Sateenkaarikahvilan pop-up-pisteeltä.
Pride-viikon teemat näkyvät myös Salon perusopetuksessa sekä nuoriso-, kulttuuri- ja sosiaalipalveluissa. Sateenkaarilippu liehuu koko viikon ajan keskustassa Vilhonsillalla.
Voisikohan joku kertoa, että miksi tuo sateenkaarilippu, sateenkarilakana tai oikein iso plakaatti kaupungilla, on ainut riittävä kriteeri osoittamaan, että kaupunki on suvaitsevainen, mutta ilman niitä olisi muka takapajuinen junttila?
Miksi esimerkiksi se ei olisi riittävä ele, että olisi pieni sateenkaaripräntti vaikka lehdessä tai kaupungin nettisivulla?
Sanopa se. En myöskään ymmärrä. Itse olen seksuaalivähemmistöä enkä todella kaipaa mitään liputusta. Näin on hyvä.
Olet toden totta oikeassa. Nyt on käymässä niin, että vouhottaminen saattaa olla vain haitaksi. Kun asia on hyvällä tolalla, kannattaako vouhottamalla pilata?
Aika yksipuoliset perustelut tosiaan asialle esitetään. Jutussahan kerrotaan jopa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusopettajasta. Ei ollut minun kouluaikoina tuollaisia opettajia.
Jutussa hämmästellään, miksei tasa-arvoa pidetä esillä ympäri vuoden. Suomessahan on aihetta arvostettu vuosikymmenet. Mutta minä ymmärränkin tasa-arvon niin, ettei joitain ryhmiä nosteta muiden yläpuolelle.
Jutussa myös ihmetellään tarvetta taistella liputuksesta. Kuka siitä mahtaakaan taistella.
Itse itsestään ääntä pitävät ja julkisuuteen on päästävä. Mielestäni on jokaisen oma asia, minkälaiseksi itsensä kokee ja elää sen mukaan. Nyt julkkisihmisetkin tulevat jatkuvasti esiin kaapista toinen toisensa jälkeen. Ainahan näitä kylissä on ollut, eikä heistä sen isompaa uutista tehty.
Ei ole aihetta liputuksiin. Tasa-arvoa on rauhallinen rinnakkainelo ilman huomionkipeyttä.
Kovasti toivon näkeväni tänään Ukrainan liput liehumassa.
Eivätkö ukrainalaiset ole vähemmistönä? Juurihan kritisoitte jonkun ryhmän nostamista.
Jos ei liputettaisi kenenkään puolesta, niin ette pahoittaisi mieltänne.
Siinä liputuksella ei oteta kantaa täkäläisen vähemmistön asemaan. Uskon, että ymmärrät tämän itsekin, vaikka muuta esitätkin.
Otetaan kantaa kuitenkin. Täkäläinen vähemmistö on satojatuhansia ihmisiä, huom.
Kerta vielä, sitten loppuu rautalanka.
Liputuksella ilmaistaan halu tukea Ukrainan valtiota ja sen asukkaita järkyttävässä tilanteessa heidän juhlapäivänään. Suomen vähemmistöjen asemalla ei ole mitään tekemistä tämän liputuksen kanssa.
Mitä Ukraina kuuluu pride-liputukseen? Sinulla on taas väärä aihe.
Jos vähemmistön liputus on tärkeää, silloin pitää olla tasapuolinen eikä suosia yhtä vähemmintöä. Niin demokratia toimii. Niitä vähemmistöjä löytyy, eri uskonnot esimerkiksi.
Jos vain yhtä vähemmistöä liputtaa, on se suosimista, kun itse sitä vängällä vaativat. Se on vallankäyttöä ja narsismia.
Uskontoon kuuluminen on vapaaehtoista, ei se liity mitenkään pride-liputukseen tai siihen, millaisia ominaisuuksia on perinyt. Suomessa saa kyllä liputtaa silloin kun huvittaa. Kristityillähän on erittäin suuret erivapaudet ja oikeudet, esimerkiksi arkipyhät ja verotus.
Jos asia ei ole teille merkityksellinen, niin miksi moinen älämölö?