Vaatimaton ja kaunis punajuuri saa aivan liian vähän ymmärrystä osakseen, jos sen mieltää vain etikkasäilykkeeksi tai rosolliksi. Punajuuri on nimittäin varsinainen terveyspommi sisältäen useita kivennäisaineineita, vitamiineja ja terveysvaikutuksia. Lisäksi sen viljely on vaivatonta, sillä se ei vaadi mitään erityiskohtelua, ainoastaan harvennusta ja kastelua tarpeen mukaan.
Tutuimmat punajuuriruuat ovat borssi ja lindströminpihvit, mutta punajuuresta on paljon muuhunkin. Se on verraton uunijuures, siitä saa paistoksia, laatikoita, keittoja, patoja ja erilaisia salaatteja. Sillä voi säväyttää leivonnassa raastamalla sitä taikinaan, löytyypä netistä makea punajuuri-suklaakakun ohjekin. Hienoksi silputtu pieni punajuuri lisättynä kattilaan viime minuuteilla värjää sopan upean punaiseksi, ja kesäkeiton herttaisen vaaleanpunaiseksi.
Oma bravuurini on itse kehittelemäni punajuuripossupata, josta pienet lapsenikin pitivät paljon punajuuren makeuden ja hienon värin takia. Perinteinen läskisoosi lavennetaan vähintään samalla määrällä raakoja punajuurisuikaleita, jotka freesattuina sitruunamehun, hunajan ja timjamin kera solmivat padassa kypsyessään possun kanssa kauniin liiton. Pyhäpäivisin sen voi vielä kruunata nokareella sinihomejuustoa.
Punajuurella on hauska sisarussarja erivärisiä variantteja. Piparminttuisen tikkataulun mieleen tuova punavalkoinen raitajuuri houkutteli minut koeviljelyyn viime kesänä, ja se kasvoikin lupaavasti. Mutta kauneus on katoavaista, kypsennyksessä raitajuuri menettää värinsä ja siten koko kauneutensa idean. Koska en intoutunut etsimään fiinin juureksen arvoista reseptiikkaa, suhde raitajuureen jäi yhteen kesään.
Tänä kesänä kokeilussa on keltajuuri, punajuuren keltainen muoto. Odotan innolla sadonkorjuuta ja sitä, miten tuo kullankeltainen vaihtoehto toimii sekä uunijuureksena että silmänruokana. Sen maku on punajuurta miedompi, mutta sitäkin makeampi. Kolmas variantti on punajuuren albinomuoto eli valkojuuri. Se kuuluu myös olevan mehukas ja makea, lasten suosikki, joten ehkä kokeilen sitä ensi kesänä.
Valkoinen punajuuri on toisaalta absurdi ajatus. Punajuuren idea on nimenomaan komea väri, sillä ihminen syö myös silmillään. Värikkäisiin ja värittömiin sukulaisiin verrattuna makukin on syvä ja luonteikas. Tummanpuhuva punajuuri pitääkin pintansa luotettavana, syksyn hallaöihin asti lähes itsekseen ruuaksi kasvavana superjuureksena. Kuivalla turpeella peiteltynä se säilyy kellarissa seuraavaan kevääseen asti.
Ryytimaan reunalla -sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.
