Ryytimaalla sekaviljely ja kasvien kumppanuus harhauttavat tuholaisia

0
Samettikukka karkottaa vahvalla tuoksullaan lehtikaalin tuholaisia. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Tuholaiset kuuluvat kasvimaan elämänmenoon siinä missä rikkaruohotkin. Koska torjunta-aineiden käyttö veisi idean omasta luomusadosta, kotipuutarhuri turvautuu oveluuteen. Luonnossakin kasvit viihtyvät erilaisten kavereiden kesken, sama toimii kasvimaalla. Sekaviljelty kasvimaa on hämmentävä värien ja tuoksujen sekamelska, josta tuhohyönteisten on hankalaa löytää etsimäänsä.

Tietyt lajit kasvavat parhaiten vierekkäin ja ovat siten erityisiä kumppanuuskasveja. Niitä kannattaa kylvää ja istuttaa samaan penkkiin vuororiveihin tai rinnakkain. Esimerkiksi peruna ja härkäpapu parantavat toistensa satoa, sipuli ja porkkana puolestaan hämäävät toistensa tuholaisia eli porkkanakärpästä ja sipulikärpästä.

Vuororiveissä kasvavat porkkana ja sipuli hämäävät toistensa tuholaisia. Samettikukat torjuvat sekä hyönteisiä että tauteja. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kukkaset ovat kasvimaan pyyteetöntä palveluskuntaa. Samettikukat karkottavat vahvalla tuoksullaan erityisesti kaaliperhosia, joten istutus kaalikasvien lomaan antaa toimivan turvatakuun. Myös muut kasvit kiittävät samettikukkaa naapurina, joka torjuu lentävien tuhohyönteisten lisäksi toukkia sekä juuristollaan tauteja ja ankeroisia.

Kehäkukka ja kurkkuyrtti houkuttelevat pölyttäjiä kasvimaalle, joten niiden kannattaa antaa helposti kylväytyvinä levitä sinne tänne. Lisäksi kummastakin on iloa keittiössä muun muassa salaateissa ja koristelussa. Auringonkukka vetää puoleensa myös petohyönteisiä, jotka osaltaan pitävät kirvat ja muut tuholaiset kurissa.

Sekaviljelyssä voi kätevästi hyödyntää rivivälien tyhjää tilaa, kun hitaasti kasvavien kasvien keskelle kylvää nopeasti kasvavaa. Palsternakkojen tai punajuurten leveässä rivivälissä salaatti tai retiiisi ehtii täyttää tehtävänsä, kunnes juurekset täyttävät koko tilan heinäkuun lopulla.

Kehäkukat ja kurkkuyrtti houkuttelevat puutarhaan pölyttäjiä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kumppanuuskasvien ohella on hyvä tietää myös toisilleen huonot naapuruuskasvit. Sipulikasvit eivät tykkää hernekasveista eivätkä perunat kurkkukasveista tai tomaatista. Porkkana ei pidä tillistä eikä palsternakasta, punajuuri pinaatista eikä salaatti persiljasta. Syynä lienee kasvimaailman lähisukulaisuus ja samoista ravinteista kilpailu. Myös kunkin lajin tyypilliset kasvitaudit tarttuvat helposti viereiseen sukulaiskasviin.

Nokkosetkin ovat kotipuutarhurille hyötykasveja, sillä niistä syntyy helposti sekä torjunta-ainetta että lannoitetta. Nokkosia liotetaan vedessä pari päivää, siivilöidään vesi ja suihkutellaan tuholaisten piinaamille lehdille tai kaadetaan juurille. Jos nokkoset unohtuvat likoon päiväkausiksi, saadaan nokkoskäytettä, joka on oiva lannoite laimennettuna yhden suhde yhdeksään, siis litra kymmenen litran kastelukannuun. Lisäksi nuoret nokkosenversot ovat pinaattia parempi terveyspommi, ne kannattaa poimia keittoon, soosiin tai pakkaseen talven varalle.

Ryytimaan reunalla -sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.