Ympäristöministeriö toteuttaa Salon alueella Natura 2000 -verkoston inventointeja tänä kesänä. Salon inventoitavia Natura-alueita ovat Alhonmäki, Hyyppärän harjualue, Kiskonjoen latvavedet, Lemulanrinne, Rekijokilaakso, Vaisakko ja Varesharju. Pinta-alaa on yhteensä noin 430 hehtaaria.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen kartoitettavana Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on noin 2500 hehtaaria ja 27 Natura-aluetta, jotka kaipaavat inventointia.
Inventointi tarkoittaa maastokartoituksia, joilla tarkennetaan verkostoon kuuluvien metsäisten luontotyyppien sijoittumista. Haasteena on ollut Natura-luontotyyppien tarkkojen sijaintien tunnistaminen metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä.
– Inventointeja tehdään alueilla, joiden suojelun toteutustapa on jokin muu laki kuin luonnonsuojelulaki, eikä alueista ole ollut aiemmin riittävän tarkkoja luontotyyppitietoja, kertoo ely-keskuksen luonnonsuojelun yksikönpäällikkö Olli Mattila.
Natura on Euroopan unionin laaja luonnonsuojeluohjelma, jonka tarkoituksena on suojella luontodirektiiveissä määriteltyjä luontotyyppejä.
– Sijaintien tarkka tunnistaminen on haastavaa, koska emme ole aktiivisesti kartoittaneet alueita. Jos metsänkäyttö kohdistuu Natura-alueelle, joudumme kuitenkin joka kerta arvioimaan alueen luontoa ja suojeluperusteiden turvaamista, Mattila sanoo.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen tavoite tämän kesän aikana on inventoida kaikki kartoitettavaksi merkityistä Natura-kohteista.
– Olemme pyrkineet arvioimaan ennakkoon maan metsäisiä luontotyyppejä, jotka kaipaavat kartoitusta.
Varsinais-Suomen ely-keskuksella on kolme biologia ja luontokartoittajaa, jotka käyvät metsissä arvioimassa Natura-alueiden luontotyyppejä. He kirjaavat ylös, täyttävätkö inventoitavat alueet Natura-luontotyypin kriteerit.
– Biologit arvioivat muun muassa luontotyypin edustavuutta, lahopuuston määrää ja luonnontilaisuutta.
ELY-keskuksen biologi Liisa Maanpää on yksi Salossa toimivista luontokartoittajista. Hän on tähän mennessä inventoinut Vaisakon ja Lemulanrinteen.
– Vaisakosta ja Lemulanrinteestä on löytynyt paljon luonnonmetsää ja lehtoa alueilta, missä niiden sijaintia ei ole aiemmin tarkalleen tiedetty. Niissä pyritään mahdollisesti muuttamaan suojelun toteutustapaa ensi vuoden aikana. Jonkin verran on löytynyt myös puustoisia soita, Maanpää kertoo.
Nyt hän aloittelee Perniössä sijaitsevan Alhonmäen kartoittamista.
– Ensin katson pohjakasvillisuutta, jotta tiedän, onko kyseessä lehto vai kangasmaa. Puuston tarkkailu on myös tärkeää.
Edustavuutta lisää, jos alueella on erityisen vanhoja puuyksilöitä. Luonnonmetsässä myös lahopuuta pitäisi olla yli kymmenen kuutiota hehtaarilta. Talousmetsässä sitä on tyypillisesti yli puolet vähemmän.
– Täällä Alhonmäessä näkee todella paljon lahopuuta. Maassa on myös erittäin järeitä kuusia ja tuolla on mänty, jossa on kilpikaarnaa. Siitä ja puun korkeudesta tietää, että mänty on ainakin 150 vuotta vanha.
Kilpikaarnan palaset muodostavat puun rungossa isoja kilpimäisiä palasia ja niiden väliin muodostuu syviä uurteita.
Kasvilajistollakin on merkitystä.
– Löysin juuri silmällä pidettävää rakkosammalta. Se on vanhojen metsien laji ja kärsii hakkuista. Sekin on lisäperuste ja nostaa alueen edustavuutta, Maanpää sanoo.
Vain pieni osa Natura-alueista on aikaisemmin suojeltu ja inventoitu.
– Esimerkiksi tämä alue on suojeltu maa-aineslailla, mikä ei periaatteessa pysty tätä puustoa suojelemaan, Maanpää kertoo.
Osa alueiden inventoinneista menee Maanpään mukaan syys–lokakuulle.
– Hyyppärän harjumetsistä on tulossa lähinnä vain puustoisia soita ja niitä pystyy inventoimaan pitkälle syksyyn.
– Kriittisempiä ovat lehdot, sillä kasvillisuutta voi näiltä alueilta hävitä syksyllä.
Luontokartoittajat ottavat valokuvia, joita voidaan käyttää suojeluperusteena.
– Maanomistajille kerrotaan kuvien avulla, miksi jokin alue olisi tärkeää saada suojeluun. Uusista löydoksistä tulee aina ottaa kuva. Luontotyypistä kirjataan myös vapaa kuvaus.
Tietyt metsäiset luontotyypit vaativat luonnonarvojen turvaamista luonnonsuojelulain mukaisesti. Tällä hetkellä valtioneuvoston päätöksessä ei ole joiltain osin näin osoitettu kyseisten metsien osalta.
Salossa on paljon esimerkiksi boreaalisia metsiä ja lehtoja. Näiden Natura-suojelun tarpeessa olevien metsien suojana on tällä hetkellä vain osittain rakennus-, vesi- ja maa-aineslait. Ne eivät toimi tarpeeksi hyvänä turvana esimerkiksi lehtometsille, kun niissä halutaan toteuttaa erilaisia hankkeita.
– Naturan perusteltuja suojeluarvoja ei saa heikentää. Esimerkiksi maa-aineslailla ei pystytä suojelemaan riittävästi lehtojen suojeluarvoja. Näin heikennetään Naturan luontotyyppiä, Mattila kertoo.
Tarvittaessa suojelun toteutustapaa tarkennetaan uudella valtioneuvoston päätöksellä niiden Naturaan kuuluvien alueiden osalta, joissa nykyisen toteutustavan todetaan olevan riittämätön, hän tähdentää.
Inventointien tarkoituksena ei ole pienentää tai laajentaa Natura-alueita. Ne keskittyvät niiden verkostoon kuuluvien metsien läpikäyntiin, joiden luontoarvojen suojeluperusteet ovat olleet puutteellisia.
– Aikaisemmin ei välttämättä ole tiedetty miten suojeluarvot säilyvät. On myös jäänyt alueita, jotka vaativatkin tiukemman suojelun, Mattila osoittaa.
Tarkennusehdotuksista kuullaan asianosaisia ja sidosryhmiä vuoden 2023 alkupuolella. Tavoitteena on, että valtioneuvoston päätös täydennyksistä ja tarkennuksista tehtäisiin loppuvuodesta 2023.
Natura-luonnonsuojeluohjelmaa valmisteltiin 90-luvulla ja ympäristöministeriö esitteli ehdotuksensa suojeltavista alueista vuonna 1997. Ohjelma aiheutti voimakasta kritiikkiä erityisesti 1990- ja 2000-lukujen taitteessa.
Monet maanomistajat käsittivät lakisääteisen Naturan yksityismaiden sosialisointina.
– Tiedotusta ei hoidettu tuolloin riittävän hyvin ja kuuleminen tapahtui yleisesti, Mattila toteaa.
Hän ei ole kokenut närää koskien Natura-ohjelmaa.
– Nykyään tiedottaminen tapahtuu ennakkoon. Aika on varmasti parantanut haavoja ja toimintatavat ovat muuttuneet.
