Sodissa kuolevat myös ihmisoikeudet

0

VESA JAAKOLA. Parasta, mitä kansainvälinen oikeus tarjoaa kansoille ja kansalaisille, ovat sopimukset ihmisoikeuksista. YK-piirissä vuonna 1948 hyväksyttyyn Ihmisoikeuksien julistukseen ja sen mukaisesti tehtyihin sopimuksiin on kirjattu kaikille ihmisille kaikkialla kuuluvat perusoikeudet.

YK perustettiin rauhanjärjestöksi estämään sotia. Ihmisoikeuksien julistuksella ja sopimuksilla haluttiin osaltaan vahvistaa rauhantilaa korostamalla kaikkien ihmisarvoa ja oikeutta elämään kaikissa oloissa.

Ihmisoikeuksien julistuksen laatijoilla oli haasteellinen tehtävä. Julistukseen oli kirjattava merkittävimmät ajateltavissa olevat ihmisen oikeudet. Niitä kertyi parikymmentä alkaen oikeudesta elämään jatkuen oikeuksina esimerkiksi kansalaisuuteen, omaisuuteen, opetukseen, sosiaaliturvaan, työhön, turvapaikkaan, lopulta jopa riittävään elintasoon.

Poliittisista oikeuksista ja kansalaisvapauksista merkittävimpiä ovat sanan- ja ilmaisunvapaus sekä vapaus kokoontua ja järjestäytyä vaikka puolueiksi. Nämähän ovat aidon kansanvallan perusasioita. Erikseen mainitaan vielä oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätäntään.

Maailma olisi ihanteellinen paikka elää ja asua, jos kaikki sovitut ihmisoikeudet voisivat täällä kaikille toteutua. Niiden toteuttamisessa ei yksikään valtio eikä hallitus ole vielä täysin onnistunut. Oikeuksien toteutumisessa on valtioittain suurta vaihtelua.

Oikeuksien toteuttaminen onnistuu vain rauhan oloissa. Sodissa ja selkkauksissa ihmisoikeuksista tulee niiden ensimmäinen uhri. Tästä uusimpana osoituksena on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Siellä Venäjän sotaväki on tappanut ihmisten lisäksi monia ihmisoikeuksia.

Venäjä on mitätöinyt oikeuden elämään kaikilta niiltä ukrainalaisilta, jotka ovat sotilaina mutta myös siviileinä kuolleet hyökkääjän summittaisissa ohjusiskuissa. Tällainen sodankäynti on oikeussäädösten mukaan sotarikos – kuten koko hyökkäyssodan aloittaminen.

Sodan oloissa ukrainalaisten ihmisoikeudet ovat muutenkin kaventuneet. Etenkin Venäjän sotaväen miehittämillä alueilla loukataan ukrainalaisten oikeuksia kansalaisuuteen, omaisuuteen, lasten opetukseen, työhön, sosiaaliturvaan ja kansanvallan perusasioihin.

Sodan aikaan myös venäläisten ihmisoikeudet kotimaassaan ovat kaventuneet. Eniten on supistettu sanan- ja ilmaisunvapautta. Jos siellä hyökkäyssotaa sanoo edes sodaksi, siitä voi saada tuomioistuimessa vuosien vankeusrangaistuksen.

Putinin Venäjällä myös kokoontumisen ja yhdistymisen oikeutta on rajoitettu. Sotaa vastustavia mielenosoituksia ei sallita, niiden järjestäjiä rangaistaisiin. Vaikka siellä varmaan monet vastustavat valtiojohdon politiikkaa muutenkin, poliittisen opposition ei sallita järjestäytyä yhdistyksiksi eikä puolueiksi.

Ihmisoikeuksien toteutumista tarkkailevat osaltaan kansainväliset kansalaisjärjestöt, niistä yhtenä Amnesty International. Venäjän–Ukrainan sodassa se yrittää tasapainotella arvostellessaan osapuolten ihmisoikeusloukkauksia.

Ukrainan toimia arvostellessaan se kuitenkin unohti, kumpi valtio tässä sodassa on uhri, kumpi syyllinen.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.