Queenin puhkikulunut ikivihreä We Are The Champions rätisee kannettavasta kaiuttimista. Joukko pinkkipaitaisia nuorukaisia on muodostanut Urheilupuiston alanurmelle pomppivan jumppakuution, jonka ylimpänä esineenä heiluu Salon Mestaruussarjan voittopokaali.
Vuosi sitten mestaruuden kauden viimeisillä viidellä minuutilla menettänyt FC Soppa voitti kauden kaikki kahdeksan otteluaan, päätösottelussa kaatui Someron Harvesters 3–0.
Jos tarkkoja ollaan, niin jumppakuutio ei koostunut pelkistä nuorukaisista. Joukossa oli myös Mestaruussarjan historian kenties vanhin pelaaja, maalivahti Timo Lähteenmäki, 61, jonka poika Vennu Lähteemäki toimi joukkueen kapteenina.
– Maistuuhan tämä, kun viime vuodelta jäi niin paljon hampaankoloon, Vennu virnisti.
– Meidän viime kausi oli samanlainen kuin KuPSilla, Timo viittasi kuopiolaisten ennätykselliseen tappiottomien liigaotteluiden putkeen, jonka päätteeksi joukkue jäi kuitenkin hopealle.
Kolmatta kauttaan Mestaruussarjassa pelannut FC Soppa juhli nyt ensimmäistä mestaruuttaan. Ensimmäisellä kaudella joukkue hävisi kaksi ottelua, toinen ja kolmas kausi sujuivat ilman tappiota.
– Edellisestä tappiosta taitaa olla päivälleen kaksi vuotta, Vennu muisteli.
Päätösottelun huilannut Timo torjui kauden aikana maalin voitot Kuusjoesta ja Perniöstä. Vennu taas taisteli loppuun asti sarjan maalikuninkuudesta. Päätöskierroksen kaksi osumaa eivät kuitenkaan riittäneet titteliin, sillä ”Kultainen kenkä” meni yhden maalin erolla Kuusjoen Mikko Nummiselle (10 maalia).
– Siinä oli pari hyvää paikkaa lopussa, isä muistutti.
FC Soppa koostuu entisistä ja ilmeisen hyvistä juniorifutareista, joille Salon Erotuomarikerhon järjestämä sarja on tarjonnut mahdollisuuden pysyä lajin parissa.
– Tässä on yhdistelty kaveriporukoita, Vennu kertoi.
– Olin aikoinaan SalPan B-junnujen joukkueenjohtajana, joten tunnen sitä kautta melkein jokaisen, Timo paljasti.
Tämän kauden Mestaruussarjaan osallistui yhdeksän joukkuetta. Hopeaa voitti Kuusjoki ja pronssia Perniö.
– Kahdeksan ottelua on aika vähän. Kaksinkertainen sarja olisi ehkä vähän ehkä vaikea, mutta ei se mua haittaisi, Vennu pohti.
– Ylipäätään on hienoa, että tämä on kuntasarjan jälkeen saatu polkaistua käyntiin. 1+8-pelaajan systeemi on myös järkevä, tosin Sopalla riittäisi pelaajia vaikka 1+20-peliin, Timo naurahti.
Mestaruuden alkuhumun hälvettyä joku ”soppalainen” veti sokan irti merkkisavusta ja Urheilupuistossa leijaili hetken suuren maailman tyyliin punainen savu.
Mestaruussarja on edelleen salolaista jalkapallokulttuuria parhaimmillaan.
