Sorvauksen suurlähettiläs kannattaa katajaa – Salon pääkirjastossa on esillä Tapani Marjasen puutöitä 50 vuoden ajalta

0
Tapani Marjanen esittelee afrikkalaisesta bubinga-puusta sorvaamaansa astiaa, johon hän on sulattanut myös uudenvuoden tinaa. Kuva: SSS/Kati Järvinen

Pähkähulluksi pahkahulluksi itseään kutsuva Tapani Marjanen löysi ensimmäisen pahkansa vuonna 1969. Hän halusi kovasti saada puusta jotakin aikaiseksi.

Kyröläinen sorvausmestari Arvo Laaksonen ei Marjasen pyynnöstä huolimatta suostunut sorvaamaan puusta astiaa, vaan kehotti Marjasta kokeilemaan itse. Lopputuloksena oli pieni sokeriastia ja suuri kipinä sorvaukseen.

Tuota kipinää luvialainen Marjanen haluaa nyt välittää eteenpäin.

– Olen tällainen sorvauksen suurlähettiläs. Toiveenani on, että joku nuori saisi kipinän ja alkaisi harrastaa sorvausta.

Ensimmäisestä sokeriastiasta on ehtinyt kulua jo 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Marjanen pystytti maanantaina Salon pääkirjastoon kiertävän näyttelyn, jossa on esillä kaiken kaikkiaan yli 70 puusta sorvattua esinettä.

Ensimmäisestä näyttelystään lähtien Marjanen on kiinnittänyt jokaiseen työhönsä puunpalasen, josta käy ilmi työn nimi, hinta ja käytetty puulaji. Oikealla Marjasen ensimmäinen sorvaustyö ja sen vastakappale. Kuva: SSS/Kati Järvinen

Elämäntyönsä Marjanen teki eri sahoilla käyttöpäällikkönä. Sorvaus oli usein työpäivän jälkeistä terapiaa.

– Sahoilla aina toivottiin, että tulisi oksatonta puuta, mutta minä haluan nimenomaan oksaisia, kamalia puita, joissa on erilaisia syykuvioita.

Mitenkään ronkeli hän ei puulajien suhteen kuitenkaan ole, sillä työstetyksi on tullut jo 133 eri lajia ympäri maailmaa.

Marjasen käyttämät puut ovat ”sieltä, täältä ja tuolta”. Suurimman osan hän ostaa Hakalan puutukusta Lahdesta, mutta puuta tulee myös lahjoituksina.

– Hinnerjoella oli kymmenen vuotta sitten iso visakoivu, josta kiinnostuin. Sain selville puun omistajan, ja samalla selvisi, että puu olikin ollut tarkoitus kaataa. Sain puun ilmaiseksi, ja siitä riittää edelleen.

Vaikka erilaiset puulajit eivät maailmasta lopu, yksi on ylitse muiden.

– Kataja, kataja, kataja! Se on sitkeä, pehmeä ja miellyttävä työstää. Siinä on miellyttävä tuoksu, nätti kuvio ja pieniä oksia. Voisi sanoa, että ilmeikäs puu, Marjanen kehuu.

Voiveitsen sorvaamiseen menee Marjaselta tätä nykyä vain 16 minuuttia. Kuva: SSS/Kati Järvinen

Katajasta valmistuu muun muassa Marjasen päätuotteita eli voiveitsiä, joissa on hänen tavaramerkikseen muodostunut pyörivä rengas. Katajassa on etunsa: voi ei imeydy veitseen ja härskiinny.

– Renkaallisen voiveitsen tekemiseen menee 16 minuuttia. Olen tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan 50–100 veistä vuodessa. Annan näitä kukkasena, kun menemme kylään, ja myös hää- ja syntymäpäivälahjaksi, Marjanen kertoo.

Marjasen esittelemien esineiden perusteella puusta voi sorvata lähes mitä tahansa. Viinipullonkorkkien ja korvakorujen vieressä lepää kokoelma eri puulajeista tehtyjä kuulakärkikyniä, joita Marjanen kertoo tekevänsä kymmenen kynän sarjatyönä.

– Kun on taltat terävinä ja sorvi valmiina, yhden kynän tekemiseen kuluu 29 minuuttia. Mutta on sitä pitänyt harjoitellakin, Marjanen kertoo hymyillen.

Marjanen ei osaa suoraan sanoa, mistä ideat erilaisiin töihin syntyvät.

– Minulla on jokin puu, josta teen aihion. Kun rupean työstämään sitä, se sanoo kyllä, mitä siitä tulee.

Jälleenmyyjiä ei ole, mutta Marjanen kertoo kiertävänsä etenkin joulun alla erilaisilla markkinoilla. Marjaset pitävät kotonaan myös käsityöpuotia, sillä vaimokin on ahkera kädentaitaja.

– Ei me muuten voitaisi yhdessä ollakaan, Marjanen virnistää.

Tapani Marjasen näyttely ”50 vuotta puun sorvausta – opittua ja opetettua” Salon pääkirjastossa 26.8.2022 saakka.