Puolitoistavuotias Väinö Taivasmetsä ottaa punaisen, pitkulaisen muotoisen tomaatin ja vie sen sankoon. Kasvihuoneella on pienen pojan mielestä mukavaa, vaikka parasta onkin mönkijällä ajelu.
Paljasjalkaisen kiskolaisen Väinön vanhemmat, Mari-Johanna ja Arttu Taivasmetsä, esittelevät kasvihuoneen lisäksi muun muassa kurpitsapeltoa ja mehiläispesiä. Heillä on tavoitteena tuottaa oma ruokansa ja vielä lisäksi myyntiin.
– Kun muutimme tänne kolme vuotta sitten, ajattelimme että alle viidessä vuodessa olisimme ruokaomavaraisia. Ensimmäisen vuoden syksystä kevätpuolelle pääsimmekin niin, että ostimme vain kahvin, kauramaidon ja -kerman sekä kasvisrasvalevitteen, Mari-Johanna Taivasmetsä kertoo.
Sitten pikkulapsiarki sai antamaan tavoitteille lisää aikaa. Viime vuonna perustettiin pensasmustikkamaa ja hedelmätarha. Nyt on valmistumassa on iso maakellari, joka jäi kesken ensimmäisenä vuonna.
– Silloin meillä oli heti kolme isoa projektia, juhlatila navetan ylisille häitämme varten, kasvihuone ja maakellari. Juhlatila ja kasvihuone valmistuivat.
Pariskunta on ehtinyt todeta, että ihan kaikkea ei kannata tuottaa itse.
– Enemmän työtä vaativat ostamme ja vaihdamme, Arttu Taivasmetsä sanoo.
Ensimmäisenä vuonna kokeiltiin öljyhamppua, josta oli tarkoitus saada siemeniä ja hefua eli hampputofua. Se oli käsityönä liian työlästä. Samoin olisi viljan kanssa, kun laitteistoa korjuuseen ei ole.
Kolmen hehtaarin pelloista on käytössä vasta osa, ja loppuja valmistellaan tulevaa varten viherlannoitusseoksilla ja maata parantavilla kasveilla.
– Viljelemme luomuna, vaikka emme kuulukaan luomuvalvontaan. Haluamme parantaa pellon rakennetta ja luoda terveen ja hyvinvoivan pohjan, josta sitten otamme käyttöön alan kerrallaan, Mari-Johanna Taivasmetsä selittää.
Mitä kaikkea täällä tänä vuonna kasvaa? Pariskunta alkaa luetella: tomaattia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, maa-artisokkaa, pensaspapua, fenkolia.
Tomaattia on kokeiltu eri lajikkeita. Pitkulainen tomaatti on San Marzano, jonka piti olla hyvä kastiketomaatti, mutta se on osoittautunut hitaasti kypsyväksi eikä kovin satoisaksi. Parempia ovat makeat kirsikkatomaatit, keltainen Goldiana ja tumma Black Cherry.
Kurpitsamaalta löytyy hokkaidonkurpitsaa, spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa ja halloweenkurpitsaa.
– Hokkaidonkurpitsa on tummanpunainen, pähkinäisen makuinen talvikurpitsa, joka on parhaimmillaan neljän kuukauden varastoinnin jälkeen, Mari-Johanna esittelee lajikkeista ehkä vähiten tunnettua.
Kurpitsoita on tarkoitus kokeilla myydä tänä syksynä, sen lisäksi että kahden mehiläispesän hunajaa on jo myynnissä. Tämän vuoden hunajasadosta on tulossa ainakin parisataa kiloa.
Suunnitelmissa on lisätä pistokkaista puutarhan vanhoja marjapensaita ja korvata uusilla vanhat omenapuut, joiden omenat eivät ole hyviä. Viime vuonna istutettujen 78 hedelmäpuun joukossa on kuitenkin vasta yksi omena. Luumuja on 26, päärynöitä saman verran, kirsikoita 14 ja euroopanpähkinäpensaita 11.
– Sienet ja marjat ovat myös tärkeitä. Keräämme niitä metsästä ja lisäksi aiomme ryhtyä viljelemään metsässä pölkyissä sieniä, kuten osterivinokkaita ja siitakkeita, Mari-Johanna Taivasmetsä kertoo.
Mari-Johanna on ovovegaani, eli syö kasvikunnan tuotteiden lisäksi kananmunia. Artun ruokavalioon kuuluu myös riista, jota hän metsästää itse.
– Väinö syö muuten samaa kuin me, mutta hänelle ostamme joskus myös kalaa sekä luomupilttiä, joka sisältää lihaa. Kun maha tottuu kaikkeen, hän voi isompana itse päättää.
Innostus omavaraistalouteen syttyi matkoilla Aasiaan. Siellä huomion kiinnittivät perheet, jotka yhdistivät kotona viljelyn ja muun yritystoiminnan. Esikuvia toki löytyy myös kotimaasta. Taivasmaat ovat kotoisin Nurmosta, ja Arttu Taivasmetsä muistelee erityisesti mummoaan, jonka luona vietti kesiä Jalasjärvellä.
– Hän oli elänyt koko elämänsä omavaraisesti. Meillä oli ajatuksena asettua asumaan sinne, mutta tilalla ei ollut enää peltoa ja metsää.
Oman paikan etsimiseen kului viisi vuotta. Sillä aikaa pariskunta asui Mäntsälässä ja Keravalla, Mari-Johanna opiskeli luomuviljelijäksi ja Arttu työskenteli laivalla. Lopulta uusi koti löytyi Kiskosta.
– Tämä paikka täytti kaikki kriteerit, puuttuu vain järvenranta, joka olisi lisännyt hintaa paljon. On sopivasti peltoa, 7 hehtaaria metsää, ulkorakennuksia ja asuttava talo. Sijainti Etelä-Suomessa kasvuvyöhykkeellä 1 on hyvä, Mari-Johanna Taivasmetsä kertoo.
– Monissa paikoissa metsät oli kaadettu. Tämänkin tilan edellisille omistajille oli ehdotettu metsän kaatamista ja peltojen myyntiä erikseen, mutta he halusivat myydä kokonaisuutena, Arttu Taivasmetsä jatkaa.
Tila sai nimen Taivasmaa. Idea siihen tuli Artun suvussa olevasta nimestä Taivalmaa. Sukunimenä Taivasmaa oli varattu, ja nyt pariskunta on tyytyväinen keksimäänsä Taivasmetsään.
He ovat viihtyneet hyvin Kiskossa, josta eivät aiemmin tunteneet ketään.
– Naapurit ovat ottaneet meidät vastaan ihanasti, Mari-Johanna Taivasmetsä sanoo.
Parhaillaan Arttu Taivasmetsä on laivalta opintovapaalla opiskelemassa mehiläishoitoa. Mari-Johanna Taivasmetsä on hoitovapaalla, ja ensi vuonna syntyy Väinölle sisarus. Pikkulapsiarki jatkuu, mutta suunnitelmia riittää: ensi kesänä aloittaa navetan ylisillä pizzeria, jonka raaka-aineet ovat omaa ja lähituotantoa.
