Myönnetään jutun otsikon olevan epäonnistunut yritys oikeaoppisesta klikkiotsikosta. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehtynä se kuuluisi: ”Uhkarohkea arvio suomalaismenestyksestä perjantai-iltana Münchenissä”. Mitaliluvut pois jättämällä joku voisi avata jutun luettavaksi, kun asia ei avautuisikaan otsikosta täydellisesti.
Kun mitalimääräarvio sisältyy kokonaisuuteen, on kyseessä tyyppiesimerkki liioittelusta, tässä tapauksessa jopa valehtelusta. Münchenin perjantai-illan noin puolitoistatuntisesta yleisurheilujaksosta kun kertyy suomalaisurheilijoille varmuudella joko nolla, yksi, kaksi, kolme tai neljä EM-mitalia.
Oikean luvun veikkaaminen on todella hankalaa. Neljä edellyttäisi jo suuryllätystä eli sekä Kristiina Mäkelän että Senni Salmisen yltämistä kolmen parhaan joukkoon naisten kolmiloikkakilpailussa.
Erityisesti Mäkelällä on siihen hyvä mahdollisuus. Hän teki karsinnan toisella kierroksella poikkeuksellisen laskelmoidun suorituksen, jonka ainoa tavoite oli varmistaa finaalipaikka. Se onnistui, ja tämänhetkisestä kokonaistason keveydestä kertoo tuloksen 14,11 olleen karsinnan viidenneksi paras.
Myös Salmisen alle 14-metrinen riitti loppukilpailuun jopa selvällä erolla. Potentiaalia on hänelläkin useita kymmeniä senttejä parempaan, mikä tarkoittaisi samalla myös ilmoittautumista mitalitaisteluun.
Toisaalta karsinta osoitti myös muiden suosikkien olevan oivallisessa vireessä. Maryna Bekh-Romanchuk romahti 11:nneksi Eugenen MM-kisoissa, mutta on muuten liikkunut kauden aikana omilla metriluvuillaan.
Mielenkiintoa lisää entisestään se, että ukrainalainen osallistui Eugenen tavoin Münchenissäkin pituushyppyyn. Sen finaali hypättiin torstai-iltana, eli palautumisaikaa loikkakisaan jää vuorokauden verran.
Portugalin Patricia Mamona oli MM-kisoissa ainoa Mäkelää paremmin sijoittunut eurooppalainen. Kauden tuloksissa Mäkelä on yleisesti ollut jopa parempi, mutta Mamona näyttäisi olevan juuri nyt aivan parhaimmillaan. Heti karsinnan avaussuorituksella tuli kauden paras tulos 14,45.
Myös Naomi Metzger onnistui hyvin heti ensimmäisellään: 14,24. Lisäksi mitalitaisteluun ilmoittautui ennätyksellään 14,53 Saksan Neele Eckhardt-Noack.
Viivi Lehikoinen on onnistunut osittain hyvin näissä kisoissa jo nyt, käy 400 metrin aitajuoksun loppukilpailussa mitä tahansa. Toinen Suomen ennätys kesän toisissa arvokisoissa on jo itsessään suuren hehkutuksen arvoinen.
Torstain SE 54,50 oli välierien kolmanneksi nopein aika. Nopeammin pinkoivat Femke Bol (53,73) ja Anna Ryzhykova (54,25). Bolin mestaruuden vie vain kaatuminen tai loukkaantuminen.
Ryzhykova on alittanut 55 sekuntia jatkuvasti stadionolosuhteissa eli Timanttiliigassa ja MM-kisoissa. Hän on kiistaton kakkossuosikki.
Lehikoinen oli ennen EM-kisoja kausitilastossa kahdeksantena, eikä Suomen ennätyksen parantaminenkaan nostanut tässä vaiheessa tilastosijoitusta. Se on kuitenkin sivuseikka.
Tilastokakkonen Line Kloster ja -kolmonen Jessie Knight putosivat loppukilpailusta. Neljänneksi parhaan ajan kauden aikana juossut Viktoriya Tkachuk jäi puolestaan välierässä Lehikoisen taakse, ja tilastovitonen Sara Gallego kipitti suorasta jatkopaikasta huolimatta yli puoli sekuntia suomalaista hitaammin.
Topi Raitasen loppusijoituksen veikkaaminen olisikin sitten jo aidosti uhkarohkeaa tai ainakin lähes mahdotonta puuhaa. Kun yhtälö muodostetaan estejuoksun arvaamattomuudesta, epätietoisuudesta vauhtijuoksun ja taktiikkajuoksun välillä sekä Raitasen terveyshuolista muutaman viime viikon ajalta, voi finaalissa tapahtua lähes mitä tahansa.
Ennen kisoja Raitasen aika oli kausitilastossa kahdeksanneksi paras. Tilastonelonen Frederik Ruppert ja -vitonen Mehdi Belhadj karahtivat kuitenkin alkueriin, joten finalistien joukossa Raitasen osakkeet sikäli nousivat.
Italiaa edustavat Ahmed Abdelwahed ja Osama Zoghlami ovat kauden aikana juosseet useita sekunteja nopeammin kuin muut ja veivät myös alkueriensä voiton. Vähintään pronssiin on kuitenkin mahdollisuudet hyvin monella miehellä.
