Vähähappiset varastot parantavat omenoiden säilyvyyttä – Vuoden laatutuottajaksi valittu Söderlångvikin kartano kokeili ULO-varastoja viime syksynä, ja nyt niitä on käytössä jo kuusi

0
Söderlångvikin kartanossa aloitellaan sadonkorjuuta. Vastaava puutarhuri Karin Arfman esittelee kesälajike Geneva Earlya, joka odottaa kauppoihin lähtöä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Suosittua Rubinolaa, hyvin säilyvää Amorosaa, makeaa Rajkaa…

Tolfsnäsin kylässä Kemiönsaaren länsirannikolla viljellään kuutta eri talviomenalajiketta. Suurin osa Söderlångvikin kartanon 50 000 omenapuusta sijaitseekin Tolfsnäsin puutarhassa, jossa omenanviljely on aloitettu jo 70-luvun lopulla.

– Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että kaikki vanhat puut on korvattu uusilla. Kaikki uudet eivät tosin vielä tuota satoa, vastaava puutarhuri Karin Arfman kertoo.

Tällä hetkellä omenaa kypsyy noin 300 000 kiloa vuodessa, mutta sato kasvaa sitä mukaa, kun nuoremmatkin puut alkavat tuottaa hedelmää. Tavoitteena on, että koko omenatarhassa eli Tolfsnäsissä ja Söderlångvikin kartanon mailla omenaa saataisiin puoli miljoonaa kiloa vuodessa.

Söderlångvikin kesä- ja syyslajikkeet kasvavat kaikki kartanon läheisyydessä. Tolfsnäsin talviomenoiden poiminta ajoittuu syyskuun puolesta välistä lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun.

– Ensin näytti siltä, että omenat kypsyvät myöhemmin, mutta helteet ottivat kiinni, ja nyt ollaan suunnilleen samassa aikataulussa kuin viime vuonna, Arfman sanoo.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki arvioi, että säiden ääri-ilmiöt tulevat jatkossa vaikuttamaan omenanviljelyyn entistä enemmän.

– Viime talvi oli aika vaikea omenakasvustoille. Se, että mennään pakkasesta plussan puolelle ja taas pakkaseen, on todella iso stressi kasville. Kukinta ja pölytys onnistuivat kuitenkin keväällä hyvin ja kesäkin oli suotuisa, joten tällä hetkellä kaiken kaikkiaan näyttää varovaisen positiiviselta, hän sanoo.

Arfmanin mukaan suurimpana pelkona ovat raekuurot, jotka rikkovat omenan kuoren. Myös kova myrsky voi pudottaa kypsät omenat maahan.

– Tänä vuonna olemme säilyneet hyvin raekuuroilta, kun taas joskus niitä on tullut jo kesäkuussa, Arfman sanoo.

Hiljalleen lähestyvät yöpakkaset eivät pilaa satoa, mutta jäisiä omenoita ei voi poimia.

– Tässä vaiheessa omenat sietävät viiden asteen pakkasen. Poimiessa täytyy kuitenkin odottaa, että omenat ovat varmasti sulaneet. Muuten jää sormenjälkiä, Arfman sanoo.

Tolfsnäsin puutarhassa joka kymmenes puu on koristeomenapuu, sillä omenapuut tarvitsevat ristipölytyksen. – Koristeomenasta saadaan siideriin enemmän makua kuin syöntiomenasta, tilan pehtoori Kaj Eriksson sanoo. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kotimaiset kasvikset ry on tänä vuonna valinnut Söderlångvikin kartanon hedelmien ja marjojen vuoden laatutuottajaksi.

Vuoden laatutuottaja -tunnustus myönnetään vuosittain sirkkalehtimerkkiä käyttäville puutarha-alan yrityksille. Nimeämisen tarkoitus on antaa tunnustusta yrityksille, jotka paitsi tuottavat laadukkaita tuotteita myös toimivat laadukkaasti ja pitkäjänteisesti.

– Tuntuu todella hienolta. Onhan se joku merkki siitä, että olemme tehneet työmme hyvin ja muutkin ovat sen huomanneet. Tietenkin aina on parannettavaa, mutta tunnustus kertoo, että olemme oikeilla jäljillä. Kyllähän se kannustaa, Arfman sanoo.

Söderlångvikin kartano pyrkiikin saamaan omenoistaan niin laadukkaita kuin mahdollista. Yksi keino tähän on uusi lajitteluhalli, joka otettiin Tolfsnäsissä käyttöön viime syksynä.

Hallissa on lajittamon, toimistotilojen ja kylmähuoneen lisäksi kuusi vähähappista ULO-varastoa (Ultra Low Oxygen), joita voi käyttää sekä tavallisina kylmiöinä että hapettomina varastoina.

ULO-varastoissa ilman happitaso lasketaan yhteen prosenttiin. Perinteisen kylmähuoneen ilmassa happea on 20,9 prosenttia. Varastot parantavat omenoiden säilyvyyttä, sillä ne pysäyttävät hedelmien kypsymisen.

– Ennen omenat piti myydä suunnilleen jouluun mennessä. Nyt satomäärät ovat kasvaneet, eikä omenoita millään saada myytyä ennen joulua, Arfman kertoo.

Karin Arfman esittelee vähähappista varastoa, johon omenoita mahtuu kolmensadan kilon laatikoissa yhteensä 80 000 kiloa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Yhteen ULO-varastoon mahtuu 80 000 kiloa omenaa. Kaikkia lajikkeita ei voi säilyttää vähähappisessa varastossa eikä keskenään samassa huoneessa, mutta Arfmanin mukaan tietoa varastoinnista on hyvin saatavilla.

– Näitä on ollut Euroopassa jo pidemmän aikaa. Suomen mantereella ei ole kuin Rahkosen ja meidän varastot, mutta Ahvenanmaalla on useampia.

Varastossa omenalaatikkoon laitetaan anturi, joka mittaa omenoista erilaisia arvoja. Antureista tieto siirtyy teknisen tilan tietokoneeseen, joka puolestaan on yhteydessä puolalaiseen Coolex-yritykseen, josta varastot on tilattu. Arvot tarkistetaan useamman kerran viikossa, ja poikkeuksellisissa tilanteissa korjaajat saapuvat Puolasta paikan päälle hyvinkin nopeasti.

Tolfsnäsin tilan pehtoori Kaj Eriksson painottaa, että varastot pidetään päällä ollessaan lukittuina, sillä ne ovat hyvin vaarallisia.

– Minuuteissa kuolee, jos menee sisään, Eriksson sanoo.

Tolfsnäsin lajitteluhallissa on tilaa omenoiden varastoinnille, lajittelulle ja pakkaamiselle. Sininen lattia kestää vahvaa omenahappoa ja on työntekijöille turvallista, trukkivapaata aluetta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

ULO-varastoista omenat siirretään lajittelukoneeseen, joka lajittelee omenat ottamiensa valokuvien perusteella eri kokoluokkiin. Ennen konetta omenoiden joukosta on jo käsin poimittu pois kaikki pintavikaiset ja liian vihreät yksilöt.

– Kaikki, mikä menee koneesta läpi, pystytään käyttämään, Eriksson kiteyttää ja kertoo, että kauppoihin kelpaamattomista omenoista tehdään mehua ja hilloa.

Tolfsnäsin lajitteluhallista on tehty kerralla niin iso, että toimintaa on mahdollista laajentaa. Arfman ja Eriksson kertovat, että jatkossa hallissa saatetaan säilöä ja lajitella myös muualta tulleita omenoita.

– Emme ole lyöneet mitään lukkoon, mutta kun tällainen halli kerran on rakennettu, niin onhan se hyvä hyödyntää, Arfman tuumaa.