Tero Pitkämäki piti kultamitalillaan suomalaisen yleisurheilun liekkiä yllä 15 vuotta sitten Osakassa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Vuotta aiemmin Jukka Keskisalo oli pyyhkinyt kaikki enteet pahemmasta syrjään juostuaan EM-kullan 3 000 metrin esteissä.
Osakasta alkoi kuitenkin 15-vuotiseksi osoittautunut synkkyys, johon toi valoa käytännössä pelkästään Pitkämäki ja muutamissa arvokisoissa lajitoverinsa Antti Ruuskanen.
Heidän lisäkseen suomalaisista yleisurheilijoista saavutti aikuisten arvokisamitalin vain Ari Mannio. Hänenkin pronssinsa Helsingin EM-kisoissa lähinnä vain symbolisoi sitä surkeutta, joka kyseisessä tapahtumassa vallitsi.
Niin sanotun säälimitalin tunne oli vahva, kun tuolloin järjestettiin ensimmäistä kertaa EM-kilpailut samana kesänä olympialaisten kanssa. Euroopan huiput joko jättivät EM-rupeaman väliin tai ainakin moni urheili heikommalla tasolla kuin myöhäisemmän kesän päätapahtumassa.
Mikä erityisen raskasta, aiheutuivat Helsingin EM-kisoista valtavat taloudelliset tappiot Suomen Urheiluliitolle. Kisat jäivät paikalla olleille mieleen ikimuistoisina korkeintaan varsin tyhjien lehtereiden takia.
Urheilun osalta kyykky syveni arvokisa toisensa jälkeen. Vertailut takavuosikymmeniin kasvoivat ja kasvoivat. Suomi oli pitkään yleisurheilun olympiahistorian mitalitaulukossa kolmantena, eikä tämänhetkinen neljäs sija muutu miksikään ainakaan 2050-lukuun mennessä.
Vertailusta tuppasi helposti unohtumaan esimerkiksi Afrikan maiden kestävyysjuoksun tason nouseminen. Tietysti kyse oli myös Suomen romahduksesta ja osaltaan lasten sekä nuorten harrastuspainotusten muutos joukkuelajeihin.
Niin tai näin, vuoden 2008 ja heinäkuun 2022 välisten ulkoratojen arvokisojen saldo oli lohduton. Suomalaisurheilijat saavuttivat yhteensä yhdeksän mitalia kaikkiaan kuudestatoista ulkoratojen arvokisoista. Etenkin noin yhden mitalin keskiarvo EM-kilpailuista oli äärimmäisen huolestuttava saldo Pitkämäen ja Ruuskasen lopetettua uransa.
Yleisurheilua televisiosta 1970-luvulta lähtien seuraamaan tottuneet jatkoivat menestyksestä huolimatta eli menestymättömyydestä riippumatta. Valtavia uhkakuvia ei edes tämän asian tulevaisuuden kannalta kuitenkaan tarvinnut piirtää liioitellen, vaan ne diagrammit pystyi tekemään realismiin perustuen.
Vaikka harrastajamäärät jatkoivat huomattavasti positiivisempina kuin huippu-urheilumenestys, ei kukaan voinut olla varma asian sellaisesta tolasta 2030-luvulla.
Suomen Urheiluliitto on luonut positiivista pöhinää vaikka väkisin, kun urheilijat ovat voittaneet runsaasti nuorten arvokisamitaleita etenkin korona-aikana. Asiaa hiemankin enemmän pohtineet oivalsivat, ettei esimerkiksi viimevuotisista Kenian Nairobissa järjestetyistä nuorten MM-kilpailuista ihan valtavia johtopäätöksiä ollut syytä vetää useiden kärkimaiden jätettyä kisat kokonaan väliin.
Taustalla on tapahtunut positiivista kovin tärkeässä asiassa eli rahassa. SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto kertoi tässäkin lehdessä maanantaina julkaistussa jutussa, kuinka liitto on toipunut kymmenen vuoden takaisesta EM-Helsingin taloudellisesta(kin) katastrofista. SUL on velaton, ja jos korona-ajan voi todeta tehneen jollekin lajille hyvää tai korkeintaan vähän huonoa, on se laji golfin vanavedessä yleisurheilu.
Seuraava julkisuuteen asti kantautunut positiivinen pöhinä liittyi Suomen erittäin poikkeuksellisen suuriin MM- ja EM-kisajoukkueisiin tänä kesänä. Asiaa hiemankin enemmän pohtineet oivalsivat, ettei näistä määristä voi vetää juuri mitään johtopäätöksiä.
Suurin syy tähän oli Suomen halu lähettää kuluista välittämättä aivan kaikki mahdolliset urheilijat kisoihin suurista matkakuluista välittämättä. Olennaiseksi tekijäksi nousi myös Ukrainan sota, mistä seurasivat Valko-Venäjän ja Venäjän poissaolot.
Vielä Eugenen MM-kisoista ei tuloksellisesti voinut nostaa suurta positiivista pöhinää ilman räikeää liioittelua. Kunnes koitti viikko Münchenissä.
Neljän EM-mitalin saldo oli suurin 40 vuoteen. Perinteisessä mitalitaulukon laskukaavassa parempi tulos tuli viimeksi Roomassa 1974, sitä ennen Bernissä 1954. Positiivinen pöhinä on oikeutettua ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.
Pelkkä yksittäisten kisojen mitalitaulukon tuijottaminen on kuitenkin puutteellista tässä tapauksessa kahdesta syystä.
Syy 1: otanta on aivan liian pieni isompien analyysien tekemiseen. Saksan kuvailtiin oikeutetustikin romahtaneen MM-kisoissa yhdellä kullalla ja yhdellä pronssillaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin se oli mitalitaulukon perusteella Euroopan paras yleisurheilujoukkue 16 mitalillaan.
Syy 2: edelleen ne Valko-Venäjän ja Venäjän poissaolot sekä Ukrainan normaalia pienempi joukkue. Neljä vuotta sitten Berliinissä näiden kolmen maan kansalaiset saavuttivat yhteensä 20 mitalia, Münchenissä ukrainalaisten voittamat viisi.
Wilma Murron mitali olisi saattanut olla toisen värinen ilman Ukrainan sotaa. Lisäksi suomalaisten naismoukarinheittäjien sijoitukset olisivat mitä todennäköisimmin laskeneet toisenlaisella politiikan tilanteella.
Mikä olennaisinta, on liioittelemattomalla positiivisella pöhinällä ainekset EM-tasolla jatkua läpi 2020-luvun. Siihenkin on kaksi syytä.
Syy 1: Suomen tämänhetkisten kärkinimien ikärakenne. Euroopan tämänvuotisen ulkoratakauden tilastossa kahdeksan urheilijaa on lajissaan yhdeksän parhaan joukossa: Oliver Helander, Kristiina Mäkelä, Wilma Murto, Lassi Etelätalo, Krista Tervo, Topi Raitanen, Silja Kosonen ja Viivi Lehikoinen.
Tästä kahdeksikosta kaikki Etelätaloa ja Mäkelää lukuun ottamatta ovat korkeintaan 26-vuotiaita. Edellytykset EM-kisamenestymiseen ovat siis lähes kaikilla oivalliset vähintään kuuden vuoden päästäkin. Lisäksi nuorten kaksinkertainen maailmanmestari Saga Vanninen oli EM-seitsenottelijoista nuorin, ja terveinä pysyessään monta huippuvuotta on jäljellä vielä myös EM-hallimitalisteilla Ella Junnilalla ja Kristian Pullilla.
Syy 2: Euroopan taso on jopa laskenut suomalaisille mieluisissa kenttälajeissa viimeisimmän 20 vuoden aikana. Juoksulajeissa menestyminen on vanhalla mantereellakin aiempaa vaikeampaa, mutta näkymät etenkin keihään- ja moukarinheitossa ovat Suomelle todella suotuisat.
Suomen yleisurheilu nousi puolentoista vuosikymmenen syväkyykystä ennen kuin se oli liian myöhäistä. Asetelmat ovat huippu-urheilumenestyksen osalta hyvin mahdollista säilyttää varsin pitkäänkin Euroopan tasolla.
