– Alussa tein hölmöyksiä ja ostin keski- ja eteläeurooppalaisia lajikkeita. Nehän kuolivat heti ensimmäisenä talvena, sanoo särkisalolainen puutarhaviljelijä Fredrik Koivusalo katsastaessaan tulevan syksyn viinisatoa.
Se näyttää tässä vaiheessa kesää hyvältä. Suomen karut olot kestävät lajikkeet kuten Baltiasta ja Venäjältä kotoisin olevat Zilga sekä Hasanski Sladki puskevat rypälettä enemmän kuin kotitarpeiksi.
– Toista sataa kiloa tulee joka vuosi. Kahdestatoista kilosta saadaan noin 60 pullollista viiniä, Koivusalo kertoo.
– Väitetään, ettei Zilgasta tule hyvää viiniä. Kyllä tulee kun osaa tehdä.
Viinisato kerätään talteen juuri silloin kun hallakausi alkaa, Koivusalon sanoin mahdollisimman korkean sokeripitoisuuden vuoksi ”viimeisenä päivänä ennen ensimmäistä hallayötä”.
Sitä ennen tulevan sadon suuruuteen vaikuttaa myös supikoirien makeannälkä – ne kun onnistuvat kaivautumaan aidattuunkin puutarhaan.
– Supikoirat tykkäävät rypäleistä. Meillä on toinen viljelmä Tenholassa, ja etenkin siellä supikoirat ovat ongelma. Ne kaivavat itsensä puutarhaan aidan alta ja syövät rypäleet 80 sentin korkeudelta, niin korkealta kuin ylettävät.
Fredrik Koivusalo on yhdessä vaimonsa kanssa viljellyt viinirypäleitä puolentoista vuosikymmenen ajan. Vaikka köynnöksiä on suuri määrä sekä heidän Särkisalon tilallaan että Tenholassa ja Houtskarissa, viininvalmistus on vain harrastus mutta tutkimus- ja kehitystyö on ammattimaista:
– Suomi ei ole viinimaa. Kaupallisesti tässä ei ole mitään järkeä. EU:n laki ja byrokratia estävät viinin myynnin viininä, ja koko sadosta ei viitsi tehdä itselle viiniä, koska silloin olisin humalassa joka päivä, hän sanoo leikkisästi virnuillen.
Terra Vinealis -puutarhan kaupallinen ulottuvuus tuleekin kirsikoista ja luumuista – sekä hunajasta. Viime mainittu on niin sanotusti puutarhaviljelyn sivuvirtaustuote, joka syntyy pölytyksessä käytettävistä mehiläisistä.
Ilman mehiläisiä sadot jäisivät pienemmiksi, ja sen ohessa Koivusalon neljä mehiläispesää tuottavat yhteensä noin 50 kiloa makeaa herkkua.
– Joskus on saatu jopa 400 kiloakin hunajaa, hän kertoo.
Ihan yksinkertainen viljeltävä ei ole kirsikkakaan. Kaikki lajikkeet eivät siedä täkäläisiä oloja niin, että jaksaisivat tuottaa satoa. Fredrik Koivusalo on 15 vuoden ajan kokeillut ja jalostanut lajikkeita sopimaan juuri Särkisalon mikroilmastoon.
– Kirsikantaimet ovat herkkiä, ja mikroilmaston pitää olla optimaalinen. Viljelypalstamme Särkisalossa on vanhaa suoaluetta eikä täysin optimaalinen, mutta Tenholasta ja Houtskarista saamme paremman sadon, vaikka siellä puita on vähemmän.
Särkisalossa hänellä on noin 500 kirsikkapuuta. Niiden sato kerättiin jo heinäkuussa.
Fredrik Koivusalon mukaan niin viinin kuin kirsikan ja luumun viljelyssä pitää ennen kaikkea olla kärsivällinen. Hän näyttää pikkuruista luumupuun alkua ja kertoo, että kunnon satoa on lupa odottaa vasta kun puu on kasvanut kymmenvuotiaaksi. Silloin se on jo reilusti yli miehenkorkuinen.
Vielä pidempään saa odotella, että voi aamiaislättyjensä päälle lorotella oman talon vaahterasiirappia:
– Tämä hopeavaahtera on istutettu kolme tai neljä vuotta sitten. Vaahterasiirappia siitä saa noin 30 vuoden päästä. Olen silloin satavuotias, Koivusalo sanoo ja osoittaa jälleen yhtä monista viljelykokeiluistaan.
– Olen vähän tutkijaluonne. Kokeilen lajeja, joiden ei oleteta pärjäävän Suomessa.
Osta tilalta -lähiruokapäivä 10.9. Terra Vinealis on mukana tapahtumassa.
