Painaako mieltä talous, työmäärä tai tilan tulevaisuus, vaivaako perheen tilanne tai yksinäisyys? Tuntuuko siltä, että syystä tai toisesta on vaikea jaksaa maatalousyrittäjänä?
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektissa pyritään auttamaan viljelijöitä erilaisissa arjen haasteissa.
– Tarkoituksena on edistää maatalousyrittäjien työssäjaksamista ja vähentää psyykkistä kuormitusta, tiivistää Varsinais-Suomen Välitä viljelijästä -projektityöntekijä Lauri Poso.
– Viljelijät pitävät säännöllisesti ja tunnollisesti huolta koneistaan ja muista työvälineistään, mutta eivät useinkaan itsestään. Kuitenkin myös omaan jaksamiseen ja työstä palautumiseen pitää kiinnittää huomiota, että pysyy työkykyisenä.
Poso tuntee aiheen monesta näkökulmasta, sillä hän on itsekin osa-aikainen viljelijä ja on myös työskennellyt aiemmin vastaavassa maatalousyrittäjien hyvinvointiin liittyvässä projektissa.
– Vuonna 2016 olin aloittamassa MTK-Varsinais-Suomen Menestyvä maatilayritys -hanketta. Kun siinä tehty työ siirtyi tänä vuonna Melalle, palasin muutaman vuoden tauon jälkeen mukaan.
Traktorimarssi Helsinkiin 2016 oli alkusysäys toiminnalle. Sen jälkeen hallitus antoi rahaa viljelijöiden jaksamisen tukemiseen. Rahoitus on ollut vuodeksi kerrallaan, Poso kertoo.
– Ajattelin silloin aluksi, että työ olisi väliaikainen ja saataisiin kuopat tasoitettua, mutta nyt toiminta hyvinvoinnin eteen tuntuukin aina vain tarpeellisemmalta.
Kuuden vuoden aikana maatalousyrittäjien huolet ovat pysyneet melko samanlaisina. Poso määrittelee, että viljelijöillä on samaa elämän kirjoa kuin kaikilla, talousongelmista parisuhteen haasteisiin. Lisäksi kuitenkin näkyy, että maataloudessa on eletty vaikeita aikoja.
– Vaikka epävarmuus tulevasta painoi jo 2016, silloin tulevaisuus oli sentään jotenkin ennustettavissa. Nyt epävarmuus on lisääntynyt entisestään.
Sään ääriolot ovat rasittaneet vuoden 2018 kuivuudesta lähtien, ja nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikeuttaa suomalaisenkin viljelijän elämää. Varsinkin eläintilat tuskailevat rehunsaannin ja kustannusten nousun kanssa.
– Nyt eletään kriittistä aikaa. Jos tänä vuonna tulee huono sato, se heikentää jo Suomen huoltovarmuutta. On riski, että moni lyö hanskat tiskiin.
Välitä viljelijästä -projektin palvelu alkaa aina viljelijälähtöisesti, Poso korostaa.
– Viljelijä ottaa itse yhteyttä tai antaa luvan yhteydenottoon. Joku lähellä oleva taho voi olla huolissaan ja kysyä, voiko lähettää tiedot projektityöntekijälle. Jos se sopii, soitan.
Maakunnallisia tilastoja yhteydenottojen määristä ei ole, mutta Poso arvioi niitä kertyneen Varsinais-Suomessa noin sata vuodessa. Koronarajoitusten jälkeen Poso usein tapaa viljelijän tilalla, mutta myös puhelimessa tai vaikka Teamsissa voidaan keskustella.
– Lähdetään siitä, että saadaan kokonaisuutta kasaan. Viljelijä kertoo omaa mieltään painavat asiat, ja katsotaan mitä työkaluja pakista löytyy, Poso kertoo.
– Itse en ole esimerkiksi talouden asiantuntija, mutta käytettävissä on verkostoja. Tavoitteena on viljelijän ja avun kohtaaminen.
Tässä mukaan tulevat ostopalvelusitoumukset, joilla hankitaan apua työssä jaksamiseen ja henkisiin kuormitustekijöihin. Fyysinen terveys ei kuulu projektin sitoumusten alaan, mutta myös terveydenhuollon piiriin ohjataan tarpeen mukaan.
Sitoumuksiin sisältyvä apu voi olla työnohjauksellista, jos kokee että työtä on paljon ja sitä haluaa järjestää uudelleen. Neuvojia löytyy myös tuotantoon liittyviin ja taloudellisiin asioihin.
Projektityöntekijä voi lähteä viljelijän tueksi hoitamaan erilaisia asioita.
– Voin vaikka ottaa viljelijän puolesta yhteyttä pankkiin, jos hänellä itsellään on siihen kynnystä, Poso sanoo.
Projektityöntekijällä on vaitiolovelvollisuus, ja palvelu on asiakkaalle ilmainen. Vain mahdollisen ostopalvelusitoumuksen arvonlisävero tulee maksettavaksi.
Maatalousyrittäjän ammattiin liittyy erityispiirteitä, joita muut eivät välttämättä ymmärrä. Siksi on tärkeää päästä keskustelemaan alaa tuntevan kanssa.
– Voi olla vaikeaa perustella lähipiirillekin, että yrittäjän on pakko tehdä työtä silloin kun on työn aika. Palkansaajapuoliso ei aina ymmärrä yrittäjän työsesonkia, Poso kertoo.
Sote-ammattilaisetkin saattavat antaa neuvoja, joita ei ole mahdollista toteuttaa sitovassa työssä. Eläintilallinen ei voi noin vain tehdä vähemmän ja kevyemmin.
Poso kertoo puhuneensa viljelijöitä paljon hoiteneen terapeutin kanssa. Terapeutin mukaan moni kokee nykyään kuormittavana sen, että julkisuudessa syyllistetään viljelijöitä ympäristöongelmista. Toisaalta syyllinen olo saattaa tulla siitäkin, jos miettii alanvaihtoa.
– Sukutilan viljelystä luopumiseen liittyy ajatus, että minäkö olen se, joka katkaisee sukupolvien ketjun.
Oli murhe mikä tahansa, Poso kehottaa ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ei tarvitse edes olla mitään erityistä ongelmaa, riittää että on kiinnostunut omasta jaksamisestaan ja haluaa keskustella.
– Yhteydenottoa ei kannata lykätä, asioihin on niin paljon helpompi saada muutos, kun aloittaa aiemmin. Moni sanoo, että on miettinyt pitkään, ja tilanne on ehtinyt mennä enemmän solmuun.
Mitä paremmin yrittäjä jaksaa, sitä enemmän on välineitä selättää vastoinkäymisiä, Poso muistuttaa. Hän uskoo siihen, että kriiseistä huolimatta viljelijät ovat pohjimmiltaan positiivista väkeä. Jos ei odottaisi satoa, tuskin silloin jaksaisi kylvää.
– Viljelijät ovat toiveikkaita. Joka kevät pääosa uskoo, että nyt tulee hyvä vuosi.
Lisätietoja: www.mela.fi/tyokykypalvelut/valita-viljelijasta/
Vieläkö paikalliset pankit tukevat viljelijöitä tarjoamalla vapauden palvelumaksuista?