Huhu levisi pari vuotta sitten kaniharrastajien keskuudessa. Perniöläisen Maija Sunin kanit edustivat hyppykilpailuissa uudenkarheat, kiiltävät valjaat päällään. Joku kysäisi, mistä valjaat olivat peräisin.

Suni vastasi tehneensä ne itse.

– Siitä kaikki alkoi. Hetken päästä tein ja myin useita valjaita kaniharrastajille.

Muutaman vuoden Suni kauppasi valjaita harrastuksenaan. Sitten salolaisesta Voimaeläimestä otettiin viime keväänä yhteyttä.

– Olen todella kiitollinen Voimaeläimen Susanna Simoselle. Hän herätti ensimmäisenä ajatuksen siitä, että voisin toimittaa valjaita jälleenmyyjille.

Nyt Sunin tekemiä kaninvaljaita on myynnissä Helsingissä, Espoossa, Kemissä, Oulussa ja Turussa. Vaikka kesäkuussa hän valmisti yli sadat valjaat, myynti ei lyö vielä leiville.

– Pohdiskelen starttirahan hakemista. Sitten saisin ehkä jopa perustettua kansainvälisen verkkokaupan ja kasvatettua sitä kautta toimintaani.

Maija Suni valmistaa kaninvaljaat käsin. Hän tekee muun muassa Y-valjaita ja lapavaljaita. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Sunille kaniharrastus ei merkitse vain valjaiden myyntiä. Takapihalla vilistää parikymmentä kania, joita Suni kasvattaa kasvattajanimellä Lavella’s.

– Toisinaan minulle tulee kaneja myös sijoitukseen. Tälläkin hetkellä on yksi sijoituspoikue.

Kasvatustoimintaa Suni on viime vuosina harjoittanut verkkaalleen. Yksi tai kaksi poikuetta vuodessa on sopiva määrä työkiireiden ohelle.

Tyypillisesti yksi tai useampi poikanen jää itselle, muut lähtevät toisille kasvattajille tai harrastajille eri puolille Suomea.

– Olen todella tarkka kenelle luovutan kaneja. Minulta saavat ostaa vain tutut tai vahvan suosituksen omaavat henkilöt.

Lavella’s kanit on kasvatettu kanihyppyä mielessä pitäen. Hyppykaneille ei ole rakenteellisia tai ulkonäöllisiä vaatimuksia, toisin kuin rotukaneille.

– Kaikkein tärkeintä on sosiaalinen ja rohkea luonne.

Maija Sunin Hector-kani on rodultaan belgianjänis. Hectorin kanssa harrastellaan satunnaisesti kotona. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kanihyppyä ajatellen Sunin valjaatkin on tehty. Harrastus vei yli 10 vuotta sitten Sunin mennessään, mutta kilpailuihin oli ostettava kissanvaljaita.

– Ne eivät olleet kanin rakenteelle kaikkein sopivimmat. Ainut vaihtoehto oli tehdä itse.

Suni on mitoittanut tekemänsä valjaat tarkkaan. Niistä löytyy erilaisia malleja.

– Kanit tarvitsevat monentyyppisiä valjaita. Osa vetää ja on nopeampia liikkeissään, rauhallisemmalle yksilölle käyvät toisenlaiset vaihtoehdot.

Oleellista on myös valjaiden ja hihnan keveys.

– Teen niin kevyitä kuin pystyn, ja otan sen huomioon lukkovalinnoissakin. Valjaiden tulee olla kanille mahdollisimman huomaamattomat.

Kaninvaljaita varten Suni tilaa tarvikkeita Suomesta, Saksasta ja Hollannista. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Harrastuksena kanihyppy ei ole yleinen Suomessa. Sunin mukaan muut Pohjoismaat ovat lajissa edellä.

– Ruotsissa tämä on iso juttu, ja sieltä Suomen kanihyppääjät ry:n nykyiset säännöt tulevat. Saksassakin kanihyppy on lähtenyt vetämään vilkkaasti.

Salon seudulla ei ole järjestetty Sunin harrastusaikana kilpailuja. Sen sijaan hän on itse järjestänyt muutamat.

– Silloin kilpailijoita tuli Riihimäeltä ja Turusta. Salosta ei tullut ketään. Sitä en tosin tiedä, kuinka moni harrastelee tätä omalla takapihallaan.

Maija Sunin Jeppe-kani on 2-vuotias omakasvatti. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kanihyppyyn on vuosien varrella liitetty eettisiä ongelmia.

Osa harrastajista kokee, ettei kanille anneta muuta vaihtoehtoa kuin hypätä esteen yli. Osa pohtii kuljetusten ja häkkiolosuhteiden stressaavuutta.

– Aloittelijoiden luokissa valitettavasti näkee kanin usuttamista hyppyyn, kun ei ole riittävästi tietoa eläimen käsittelystä. Tällaiseen tuomari puuttuu. Kanin tulee aina hypätä löysässä hihnassa vapaaehtoisesti.

Osa Sunin kaneista hyppää myös täysin vapaana. Kun kani harhautuu esteiden sivuun, sitä ei enää pyydetä hyppäämään.

– Harjoittelemme kanien ehdoilla. Aloitamme vain valjaiden käytöstä, sitten kani totuttelee estetolppiin ja lopulta menee yhden maapuomin yli. Asiat eivät tapahdu päivissä, vaan pikkuhiljaa tutustuen.

Kuljetuksissa Suni korostaa tottumusta.

– Vanhemmat kanini nukkuvat sikeästi, kun ajan niitä eläinlääkäriin. Kuljetusympäristöön totutaan vähitellen. En juuri koskaan aja yli kahden tunnin matkan päähän kisoihin.

Lisäksi Sunin kanit käyvät enintään kaksissa kilpailuissa kuukaudessa, ja niillä on koko kuljetuksen ajan heinää ja vettä tarjolla.

Hector-kani on tehnyt rauhallisen luonteensa vuoksi kouluvierailuja. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kanilauma asustelee Perniön maaseudulla. Olosuhteissa korostuvat lajinmukaiset elinolot.

– Minulla on kerran ollut kani kerrostalossa, enkä tekisi sitä ratkaisua enää koskaan.

Kanin tulee Sunin mukaan päästä kaivamaan kuoppia, tutkimaan maastoa, nakertamaan oksia ja temmeltämään nurmikossa.

– Jos kania pitää kerrostalossa, tulee ulkoilla paljon. Siihen valjaanikin kannustavat: ottakaa kanit mukaan ja lähtekää yhdessä ulos.

Kotipihassa kanit pääsevät päivittäin ulkoilemaan suuriin ulkotarhoihin valvotusti. Osaa Sunin kaneista voi pitää vapaanakin, kun niitä pitää silmällä.

– Tarhoissa on maapohjat, ja välillä kanit kaivavat syviä kuoppia. Niitä saa käydä täyttämässä yhtenään.

Vanhemmat kanit kuljeskelevat tontin rajalle, mutta palaavat pyydettäessä takaisin. Sunin mukaan kaneja voi kouluttaa palkitsemalla, ja niiden kanssa voi harrastaa monenlaista.

– Kanit ovat aktiivisia ja uteliaita. Välillä harjoittelemme pieniä temppuja. Tärkeintä on kuitenkin ulkoilla ja antaa kanin tutkia ympäristöään.

Maija Sunilla on toisinaan sijoituspoikueita, jotka jatkavat vartuttuaan matkaansa takaisin kasvattajalle. Tämä poikue on pian lähdössä Riihimäelle. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kanihyppy

Ruotsi edelläkävijänä

Kanihyppy aloitettiin Ruotsissa 1970-luvulla, jolloin se oli näytöslajina esteratsastuskilpailuissa.
Suomeen laji saapui 1990-luvulla, ja vuonna 2013 valittiin ensimmäiset kanihypyn suomenmestarit.
Nykyään kanihypyssä kilpaillaan erilaisissa luokkatasokokeissa.
Tasot ovat helppo, keskivaikea, vaikea sekä eliitti.
Luokkasäännöt määrittelee Suomen kanihyppääjät ry, joka seuraa Ruotsin sääntöjä.

Maija Sunin Jeppe-kani kilpailee vaikeissa luokissa. Kuva: SSS/Minna Määttänen
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments