Hajahuomioita lentämisestä

0

REIMA SUOMI. Pitkän koronatauon jälkeen tuli taas kerran lennettyä. Moni asia on unohtunut, jokunen muuttunutkin, ja pieni tauko on saanut taas terveesti näkemään asiat uudessa valossa. Näin koin ensimmäisen lentomatkani taas pitkään aikaan, suomalaisin siivin.

Helsingin uusi lentoasema on tietysti jo tutustumisen kohde sinällään. Kuvaisin sitä sekavaksi, sokkeloiseksi ja pitkien käytävien leimaamaksi. Köyhän paikkailu sieltä ja täältä vähin erin ei tuota optimaalista tulosta.

Turkki ei nyt juuri liene suuressa suosiossa, mutta ainakin lentokentän operaattoreiden kannattaisi käydä ottamassa mallia Istanbulin uudehkosta kentästä: kerralla tekemällä ja hyvin suunnittelemalla saa kunnon toiminnallisen rakenteen ja miellyttävät tilat.

Iloinen yllätys oli itse lentokoneessa: Finnairin asiakaslehti loisti poissaolollaan. Juice Leskisen sanoin onnellista ihmistä viikoittain sisältänyt lehti jouti hyvin poistolistalle, lentomatka oli paljon rennompi ja mukavampi, kun sitä ei tarvinnut lukea. Ei tullut myöskään ikävä niitä lehden turhanpäiväisiä mainosjuttuja mitä ihmeellisimmistä suomalaisista matkakohteista. Hyvä Finnair, kerrankin on säästetty oikeasta paikasta.

Suurin kiukku nousi Dublinin lentokentällä. Silmien eteen sattuivat euron vesipullot, joita matkustajille tarjottiin. Maksua toki toivottiin, mutta kukaan ei pahastunut, jos veden otti maksamattakin.

Kiukku ei noussut tästä palvelusta, vaan siitä, että jälleen kerran muisti, miten surkeasti suomalaisia lentomatkustajia kohdellaan. Suomessahan tällainen palvelu on poistettu. Vähän aikaa se ehti olla käytössä ennen korona-aikaa, kun EU piti asiasta riittävää meteliä.

Taas kerran hävettää Suomen ja ennen kaikkea Finavian puolesta, ala-arvoista kohtelua. Hienoa, että lentoaseman yrittäjiä edelleen tuetaan mahdollisuudella veloittaa tähtitieteellisiä hintoja puolen litran vesipulloista. Tätä lienee niin paljon mainostettu public-private partnership parhaimmillaan?

Oman keskustelunsa vaatisivat lentoaseman vessat: mielestäni epäluonnollinen on vain epäluonnollista ja siksi häiritsevää. En pane pahakseni lentokoneen moottorin ääntä lentoasemalla, mutta linnunlaulu ei mielestäni kuulu lentoaseman vessaan, tällainen epäluonnollinen yhdistelmä vain aiheuttaa stressiä.

Missäköhän äänisuunnittelutoimistossa tähän ratkaisuun lienee päädytty? Olisi kiva nähdä se lasku, jonka Finavia on tästäkin maksanut.

Olin matkalla omalla autolla Helsinkiin saakka, mutta viimeinen järkytys kohtasi Helsingin lentoaseman linja-autoasemalla. Siellä saa näköjään odottaa lumisateessa ja kylmässä bussia. Satojen miljoonien remonttiin ei koskaan mahtunut katollinen linja-autoasema.

Kuin koira veräjästä pääsin Helsingin lentoaseman taksiongelmista, niistähän on valtakunnallisestikin raportoitu runsain mitoin. En myöskään joutunut tällä kertaa mihinkään vaikeuksiin myöhästyneiden lentojen, kadonneiden matkatavaroiden tai muun sellaisen vuoksi.

Kokonaissaldo kuitenkin edelleen on, että matkaketju näyttäytyy matkustajalle edelleen huonosti suunniteltuna ja toteutettuna lukuun ottamatta toimijoiden ansaintalogiikkaa, joka on viimeisen päälle viritetty rahastamaan matkustaja.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments