Halikon vastaanottokeskus tuplasi paikkamäärän – Saloon sijoittunut satoja ukrainalaisia myös yksityismajoitukseen

1
Alle kaksivuotias Solomia-tytär oppii oman äidinkielensä lisäksi myös suomea päivähoidossa, josta uudet sanat tulevat myös kotiin äidin Yevheniia Vahnerin sanavarastoon. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Halikon Märynummella toimiva vastaanottokeskus on lisännyt tuntuvasti majoituspaikkojaan tänä syksynä. Apulaisjohtaja Johanna Kallioinen sanoo, että nyt vastaanottokeskuksella on käytössä 320 paikkaa, joista sata on hajasijoitusmallin mukaisia paikkoja.

Vielä kesällä kapasiteetti oli hajasijoitusmalli mukaan lukien 170 eli paikkamäärä on lähes tuplaantunut. Uudesta paikkamäärästä oli käytössä 236 alkuviikosta.

– Tilaa on, Kallioinen kuvailee.

Paikkamäärää kasvatettiin Kallioisen mukaan vanhoihin aiemmin vastaavassa käytössä olleisiin tiloihin. Paikkoja on kunnostettu lahjoitustavaroilla, joita on saatu tiettyjen toimijoiden kautta.

Lisäkapasiteettia tarvitaan käytännössä ukrainalaisia varten, mutta toki Suomeen tulee koko ajan myös muista maista turvaa hakevia. Suurin osa on kuitenkin ukrainalaisia.

Salossa asuu Turun vastaanottokeskuksen alaisuudessa toimivan Halikon vastaanottokeskuksen lisäksi paljon ukrainalaisia myös Medividan ylläpitämässä Meriniityn vastaanottokeskuksessa. Paikka sijaitsee lähellä Salon keskustaa Pii Hotellin tiloissa.

– Parhaillaan meillä on noin 210 henkeä, joista 140 keskuksessa ja 70 hajasijoitettuna, yksikönjohtaja Jukka Pyykönen kertoo.

Sopimuksen mukainen paikkamäärä on sama kuin kesällä eli 250.

Pyykösen mukaan pientä tulovirtaa on koko ajan. Valtaosa on ukrainalaisia.

– Meidän asiakkaista noin 40 käy töissä ja noin 60 on koulussa tai opiskelee.

– Heillä on myös intoa opiskella suomen kieltä, Pyykönen on havainnut.

Vastaanottokeskusten paikkojen lisäksi ukrainalaisia on tullut useita satoja Saloon myös yksityismajoitukseen. Kallioinen sanoo, että näitä Halikon vastaanottokeskuksen asiakkaina olevia on noin 600.

– Paljon on maatiloilla töissä olevia, hän tietää.

Migrin vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen sanoo, että Varsinais-Suomessa on ollut muutenkin hyvin paljon yksityisesti majoittuneita. Hänkin arvelee yhdeksi syyksi sen, että ukrainalaiset saavat töitä maatiloilta. Lisäksi Ukrainasta tulevilla on mahdollisesti ollut ennestään kontakteja eli tuttuja tai sukulaisia Varsinais-Suomessa.

Nuutinen muistuttaa myös niin sanotusta kuntamallista, jonka mukaan kunta voi sopia vastaanottokeskuksen kanssa majoituksesta tilapäisen suojelun omaavalle. Kunta saa tästä korvauksen.

Yksityisessä majoituksessa on Nuutisen mukaan koko Suomessa yli 20 000 ukrainalaista. Suomeen on tullut jo noin 40 000 ukrainalaista ja Migrin arvio tälle vuodelle on 48 000.

– Tämä on vain arvio, hän muistuttaa.

Lisäksi Nuutinen toteaa, että ihmisiä voi mennä myös takaisin Ukrainaan tai kulkea edestakaisin.

Suojelua hakevien määrä on ollut nyt noin 600 hakemusta viikossa, kun sodan alussa määrä oli enimmillään kymmenkertainen.

Vastaanottokeskus on laajentunut Halikossa syksyn mittaan. Apulaisjohtaja Johanna Kallioinen sanoo, että huoneita on sisustettu täsmälahjoituksien ja omien hankintojen turvin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Someron vastaanottokeskus laajeni myös

Myös Someron vastaanottokeskuksen kapasiteettia on kasvatettu kesästä. Maksimipaikkamäärä on nyt 280, mikä on 50 enemmän kuin aiemmin.

– Ei tämä ole täynnä, asiakkaita on noin 250, vastaanottokeskuksen johtaja Kaisa Orbinski kuvailee alkuviikon tilannetta.

Somerolla keskus on toiminut alusta asti hajasijoitusmallilla. Asuntoja on paljon kerrostaloissa.

Yksityisesti asuvia vastaanottokeskuksen asukkaita on Orbinskin mukaan Somerolla parisenkymmentä.

Kaikissa vastaanottokeskuksissa asiakkaat ovat valtaosin Ukrainasta tulleita, usein perheellisiä. Tilanne vaihtelee koko ajan.

– Ihmisiä tulee ja menee, hän selittää.

 

Yevheniia Vahner odottaa paluuta kotimaahan

Jonakin päivänä ukrainalaiset ympäri maailmaa palaavat kotimaahansa ja ystävät kokoontuvat taas yhteen. Tähän uskoo Yevheniia Vahner, joka on yhtä vanha kuin hänen itsenäisenä ollut kotimaansa eli 31 vuotta.

Vahner pakeni pienen Solomia-tyttärensä kanssa Irpinistä Kiovan läheltä viime keväänä.

Hänen kotinsa on kerrostalossa, joka on vaurioitunut sodassa.

– Uskon, että Ukraina pysyy itsenäisenä, hän sanoo.

Tätä uskoa vahvistavat viimeisimmät uutiset Venäjältä, jossa aiotaan aloittaa osittainen liikekannallepano.

– Vain venäläiset ihmiset voivat lopettaa sodan, ja se on mahdollista, koska ihmiset pelkäävät jo oman henkensä puolesta, Vahner sanoo.

Vahner saapui Saloon maalis-huhtikuun vaihteessa ja asui ensin yksityisessä majoituksessa Salossa, mutta on nyt ollut jonkun viikon jo Märynummella vastaanottokeskuksessa.

– Tämä tuntuu kodilta, hän sanoo.

Vastaanottokeskuksessa hän on tavannut myös paljon eri puolilta Ukrainaa tulevia ihmisiä, joiden kanssa hän keskustelee paljon.

Viitenä päivänä viikossa hän kuitenkin lähtee opiskelemaan.

– Opiskelen Salon seudun ammattiopistossa keittiölinjalla, hän selittää.

Koulutukseltaan hän on alunperin tekstiiliteollisuuteen suuntautunut insinööri, mutta sanoo vaihtaneensa alaa Ukrainassa.

– Työskentelin siellä Suomen Migriä vastaavassa paikassa, hän kertoo.

Tästäkin hän ehti vielä siirtyä töihin kahvilaan, ennen kuin tuli sota.

Hän oli myös viime kesänä töissä kesäkahvilassa Perniössä, ja opiskelee nyt alaa.

Suomessa viitisen kuukautta asunut Vahner on ehtinyt jo huomata eroja suomalaisten ja ukrainalaisten välillä. Yksi on ukrainalaisten temperamentti.

– Ukrainalaiset eivät ole niin kärsivällisiä, hän muotoilee.

Ukraina on tosin iso maa ja ihmiset erilaisia eri puolilla maata.

– Se johtuu siitä, että Ukraina on keskellä Eurooppaa, johon ihmisiä on muuttanut eri puolilta, hän selittää.

Hänen omassa suvussaankin virtaa niin kreikkalaista kuin saksalaistakin verta.

– Isoisoisä on Saksasta ja isoisoäiti Kreikasta, hän kertoo.

Vahner puhuu ukrainan lisäksi englantia, mutta joku sana löytyy myös suomeksi.

Suomea hän oppii paitsi koulussa myös kotona. Solomia-tytär on hänen opiskellessaan päiväkodissa, josta tulee kotiin suomenkielisiä sanoja.

– Potta, kirja, Vahner näyttää huoneessa.

Pian hän oppi tyttäreltään myös sanan omenan.

– Kieltä oppii arjessa, hän sanoo.

Hän naurahtaa, että tyttären kirjat ovat helpompia kuin hänen omansa: se on suomen kielen oppikirja.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Jarmo Tykkinen
14 tuntia sitten

Tuleeko naapurihuoneeseen venäläinen värväystä pakeneva nuori mies? Kaikki on mahdollista nykyisessä hullussa maailmassa.