Henkireikä, intohimo ja rakkaus: Hired Gun soittaa rakkaudesta lajiin, ei rahan takia

0
Hired Gun on yhtä kuin Kaarle Hovila, Mika Lepistö, Kai Merilä ja Petri Lepistö. Kuvat: Sari Merilä.

Kello lähentelee iltakuutta perjantai-iltana. Helsingissä työpäällikkönä toimiva Petri ”Pete” Lepistö seisoskelee kotikylänsä Tammelan entisen kunnantalon pihalla sikaria poltellen. Mies on tullut pääkaupunkiseudulta tuntia aiemmin ja käynyt kotona vaihtamassa työhaalarin farkkuasuun.

Hetken päästä pihalle kurvaavat autoillaan lähes samanaikaisesti julkkistoimittajana tunnettu Kai ”Kaitsu” Merilä, ohjelmistosuunnittelija Kaarle ”Kalle” Hovila ja integraatioasiantuntija Mika ”Johnny” Lepistö. Kaitsu saapuu paikalle Somerolta, Kalle Turusta ja Johnny Hämeenlinnasta.

Olemme tarinamme keskipisteessä, eli Kai Merilän perustaman coverbändin Hired Gunin treenikämpällä.

– Meikäläinen tulee treeneihin tuolta sadan metrin päästä kotoa kävellen, pojilla on vähän pidemmät matkat, Lepistö vinkkaa silmää.

Kukaan pidempimatkalaisista pelimanneista ei kuitenkaan asiasta valita, päinvastoin. Pienessä kunnassa soittokämpän saaminen ei ole ihan päivän selvä asia.

– Pete hommasi suhteillaan. Vuokra on pieni ja täällä on turvakamerat ja kaikki. Juuri sopivan kokoinen meille neljälle. Lieneekö entinen kunnanjohtajan huone, Merilä hymyilee.

Hired Gun viihtyy treenikämpällään noin kerran viikossa. Kuvassa Petri Lepistö (vas.), Mika Lepistö, Kai Merilä ja Kaarle Hovila.

VIIHDETOIMITTAJAN töitä nykyisin Seiskaan sekä Hymyyn tekevä Merilä perusti tunnettuja rock-covereita soittavan Hired Gunin viime marraskuussa.

– Olin ollut jonkin aikaa ilman bändiä ja oli kova hinku taas rokata porukassa. Kitaraa on tullut soitettua noin viisivuotiaasta asti. Eka bändikeikkani oli yhdeksänvuotiaana Saaren Kansanpuiston juhannusjuhlissa.

Ensi töikseen Merilä soitti jo teini-ikäisestä tuntemalleen basistikaverilleen Johnny Lepistölle, jonka kanssa hän on vuosien mittaan soitellut useissa eri kokoonpanoissa. Mainittakoon, että Johnny sai lempinimensä jo nuorena poikana Merilältä, kun basisti muistutti kovasti sittemmin 1990-luvulla menehtynyttä yhdysvaltalaista rocktähteä Johnny Thundersia.

– Kyllä mä olen aina heti mukana, kun Kaitsu soittaa ja ehdottaa musajuttuja. Kaitsu on aikaansaava ja nopeatempoinen kaveri ja kun hänen kelkkaansa lähtee niin tietää, että kohta alkaa tapahtua, Lepistö naurahtaa.

Merilän luottobasisti puhuikin heti mukaan oman pitkäaikaisen soittokaverinsa, rumpali Pete Lepistön. Poppoon tarkoituksena oli tehdä vain yksi keikka, muusta ei oltu sovittu.

– Bändin nimeksi tuli Hired Gun siksi, kun jenkeissä vuokrasoittajia kutsutaan hired guneiksi. Homma toimi kuitenkin niin loistavasti, että päätettiin jatkaa seuraavallekin keikalle… ja seuraavalle ja taas seuraavalle, Merilä kertoilee.

– Kalle otettiin mukaan kosketinsoittajaksi, ettei kuulosteta liikaa Hurriganesilta, Johnny Lepistö tokaisee.

Myös Hovilalla kuten kaikilla bändin muilla jäsenillä on takanaan vuosikymmenten soittokokemus erilaisissa kokoonpanoissa.

– Bändi on meille kaikille henkireikä, rakkaus ja intohimo. Mä koen myös niin, että me olemme eräänlaisia elämäntaparokkareita, Hovila puntaroi.

Hired Gun -yhtyeelle yhdessä soittaminen antaa vauhtia arkeen. – Kukaan meistä ei tee tätä rahan takia. Keikkapalkkioilla katetaan bensat ja loput sijoitetaan soittokamoihin. Meillä kaikilla on duunit, joita myös rakastamme. Mä luulen ainakin itsestäni niin, että jos tämä rokkiharrastus olisi kokopäiväduunia, voisi mielenkiinto palaa jossain vaiheessa loppuun, Petri ”Pete” Lepistö (vas.) pohtii.

NYT HIRED GUN on kymmenen kuukauden ikäinen. Keikkoja on takana pitkälti toistakymmentä. Bändi on rokannut lähinnä Varsinais-Suomen alueella ravintoloissa ja erilaisissa kesätapahtumissa. Musiikillinen linja on pysynyt alusta saakka ulkomaalaisissa rockcovereissa.

– Soitamme muiden muassa Bon Jovin, U2:n, Bryan Adamsin, Mötley Cruen ja Judas Priestin tunnetuimpia hittejä. Sellaisia biisejä, jotka junttaavat tanssilattian heti täyteen ja jengi hoilaa kertosäkeet kurkku suorana mukana, Merilä kiteyttää.

Siviilityönsä puolesta paljon myös itse julkisuudessa ollut Merilä hymähtää, että tunnettavuudella on hänen kohdallaan joskus koomisiakin piirteitä.

– Osa jengistä tulee keikalle moikkaamaan tunnettua toimittajaa ja edesmenneen Matti Nykäsen pitkäaikaista ystävää, ja sitten ihmetellään, että ”ai, sähän osaat soittaa ja laulaakin”.

Hired Gun kokoontuu treenikämpällään yleensä kerran viikossa. Keikkoja tehdään sopivasti, fiiliksen mukaan. Kysyntää bändillä riittää.

– Kukaan meistä ei tee tätä rahan takia. Keikkapalkkioilla katetaan bensat ja loput sijoitetaan soittokamoihin. Meillä kaikilla on duunit, joita myös rakastamme. Ollaan siinä suhteessa aika onnekkaita jäbiä. Mä luulen ainakin itsestäni niin, että jos tämä rokkiharrastus olisi kokopäiväduunia, voisi mielenkiinto palaa jossain vaiheessa loppuun, Pete Lepistö pohtii.

Muut bändiläiset nyökkäävät rumpalin kommentille myöntävästi. Tässä bändissä tosin Merilällä on kokemusta musiikkimaailmasta ainakin puoliammattilaisen verran.

– Olin aikoinaan 1990-luvulla freetoimittajana Paikallislehti Somerossa ja samalla niskassa iso asuntovelka. Tein vuosia viikonloput kaverin kanssa duokeikkoja ja kiersin myös yksin trubaduurina. Erään kerran konkurssilta pelasti iskelmälaulaja Juhamatille tekemäni ja hiteiksi nousseet kappaleet Onnenapila ja Penninkynttilä. Tein myös parit biisit sukulaismies Turkka Malin kanssa Janne Hurmeelle. Turkka levytti myös mun säveltämän kipaleen Laulu tähdistä, Merilä muistelee.

Merilä voitti myös aikoinaan MTV3:n järjestämän Juhlatähti-laulukisan.

– Sain tarjouksia eri levyfirmoilta, mutta en halunnut lähteä laulamaan iskelmää. Mä olen täysverinen rokkari. Ruotsissa lauloin 1980-luvun lopussa kaksi vuotta työkseni Hiroshima-nimisessä hevipoppoossa.

KULUNEENA KESÄNÄ Hired Gun päätti tehdä musiikkivideon. Se kuvattiin Kaitsu Merilän jo vuosia sitten tekemästä coverversiosta Bryan Adamsin hitistä Summer of 69. Ennen kuvauksia Merilä sai hullun idean:

– Sain eräältä levy-yhtiökontaktiltani Bryan Adamsin managerin Bruce Allenin yhteystiedot ja lähetin coverversiomme hänelle.

Merilän yllätykseksi Allen lähetti vastauksen jo muutamassa tunnissa.

– Luulin ensin, että vaimoni Sari oli jotenkin tehnyt minulle käytännön pilan. Toivuttuani shokista luin Allenin vastausmeilin. Hän kertoi soittaneensa versiomme Mr. Adamsille ja mestari oli pitänyt siitä hyvin paljon. Erityisesti hän piti taustojen alkuperäistä hevimmästä soundista ja laulun rouheudesta. Yhteenvetona voi siis todeta, että bändimme on oikeilla jäljillä, Merilä naurahtaa.

BÄNDI TYÖSTÄÄ hissukseen myös omia biisejä.

– Seuraava musavideo tehdään luultavasti omasta biisistä ensi keväänä. Eräs levypuulaaki kyseli yhteistyömahdollisuuksia, mutta me aiomme pitää tämän homman harrastuksena ja omissa kourissa. Tässä bändissä ei väännetä mitään otsa kurtussa kellon kanssa, vaan ilon ja riemun kautta ilman aikarajoja, Merilä kertoilee.

Yli kaksituntiseksi venähtänyt juttutuokio on tullut päätökseen. Miehet näppäilevät puhelimiensa kalentereita ja sopivat seuraavista treeneistä. Merilä heittää ilmoille ehdotuksen uusista treenattavista covereista:

– Otetaanko kokeiluun Billy Idolin Rebell Yell ja Whitesnaken Don’t Break My Heart?

Kaikki nyökyttelevät ehdotukseen hyväksyen.

– Kaitsullahan on jo Billy Idolin kuosikin valmiina, Johnny Lepistö lohkaisee viitaten kitaristi-laulajan valkoiseen lyhyeen pystytukkaan.