Hovilan puutarhassa Somerolla kasvaa yli 50 omenalajiketta – maukkain on paikkakunnan oma erikoisuus

0
Joulunpunainen, satoisa ja maukas Bergius kuuluu Matti Torkkomäen suosikkilajikkeisiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

– Sävstaholm, Punakaneli, Keltakaneli, Ruskea kaneli, Lepaan liereä, Mustialan valkea, Suislepp, Arvid, Moskovan päärynäomena, Åkerö hassel, Diamond, Ola, Oranie, Tohoku, Rubin, Signe Tillisch, Räävelin päärynäomena.

Hovilan kartanon isäntä Matti Torkkomäki osoittelee omenatarhansa puita ja kertoo lajikkeiden ominaisuuksista.

– Gallén ja muut vaaleat kesäomenat menestyivät hyvin tänä vuonna, mutta Eppulainen ei viihtynyt kuivana kesänä. Raatteen tie on saanut nimensä löytöpaikastaan, mutta siinä ei ole muuta erikoista kuin nimi. Kavlås tuottaa jopa 300-grammaisia omenoita.

Torkkomäki oppi jo pikkupoikana Somerolla synnyinkotinsa Seeterin kartanon omenatarhoissa 300 lajikkeen nimet ja maut. Itse hän ryhtyi kasvattamaan omenapuita 2000-luvun alussa kotonaan Kirkkonummella.

Perinnelajikkeista innostunut mies istutti vaimonsa Arja Torkkomäen kanssa omenatarhan myös Somerolle vuonna 2010, kun he olivat alkaneet kunnostaa Hovilan kartanoa ja sen pihapiiriä juhla- ja näyttelykäyttöön. Kartanon puutarhassa kasvaa nyt yli 50 lajiketta, jotka Torkkomäki on itse varttanut ja kasvattanut.

– Joillekin lajikkeille on tyypillistä, että satokauden ensimmäinen kierros putoaa maahan. Puuhun jäävät parhaat omenat, Matti Torkkomäki toteaa. Tummanpunaisten omenien lajike on Pekka. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Eri värisistä omenista osuu heti silmään kaksi upeanväristä lajiketta: mustanpuhuva Pekka ja joulunpunainen Bergius. Pekka on syntynyt Suomessa 1960-luvulla Lobon ja Huvituksen risteytyksenä.

– Omenan kukkasiin on siirretty siitepölyä toisesta lajista ja suojattu niin, ettei muuta omenaa sekoitu. Pekka on mainio maultaan, mutta tautiherkkä, Torkkomäki kertoo.

Kuoreltaan syvän tummanpunainen Pekka on kypsyttyään sisältäkin tumma.

Sisältä punertuva Bergius on mutaatio, joka syntyi 1900-luvun alussa Ruotsissa varttamisen yllätystuloksena vanhasta syysomenalajike Sävstaholmista.

– Mutaatiot ovat kautta aikojen tuottaneet uusia lajikkeita. Yksi kuuluisimmista on Bergius, joka sai nimensä Tukholmassa professori Bergiukselta.

Satoisa Bergius on Torkkomäen suosikkilajikkeita.

– Ensimmäisinä kypsyvät ovat aika mauttomia, mutta viimeisenä syksyllä kypsyvistä tulee maukkaita.

Vanhasta ruotsalaisesta Sävstaholm-lajikkeesta (vas.) syntyi 1900-luvun alussa mutaationa Bergius. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Omenan alkukoti on Kazakstanissa, josta se on levinnyt maailmalle. Suomeen tuotiin 1800-luvulla suuri määrä omenalajikkeita Pohjoismaista, Venäjältä ja Baltian maista. Monet saapuivat Someron naapurikunnassa Tammelassa sijaitsevan Mustialan maatalousoppilaitoksen kautta.

Myös Someron Pitkäjärvellä sijaitseva Långsjön kartano taimitarhoineen ja puutarhakouluineen oli merkittävä omenanviljelyn edistäjä. Hovilasta löytynyt Långsjön myyntiluettelo vuodelta 1916 sisälsi 40 omenalajiketta.

Långsjössä jalostettu pienikokoinen Sagulinin päärynäomena on Someron oma erikoisuus, jonka maku on omena-asiantuntijoiden mukaan maan parhaita. Kypsyessään hedelmästä tulee lähes läpikuultava.

– Se on erittäin herkullinen kesäomena, joka säilyy hyvänä. Monet kesäomenat ylikypsyvät äkkiä, Torkkomäki huomauttaa.

– Päärynäomenan kantapuu on vielä olemassa Långsjön kartanossa. Se on kaatunut, mutta hengissä.

Somerolaisen Långsjön kartanon nimikkohedelmä on pieni ja makea Sagulinin päärynäomena. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Makoisuudessa Sagulinin päärynäomenan rinnalle nousee muhkea virolainen Sügisdessert eli ”syysjälkiruoka”. Antonovkan ja Wealthyn risteytys syntyi 1940-luvulla ja maistuu sekin makealta päärynältä.

– Sen sijaan Sokerimiron oli nimensä vastaisesti maultaan pettymys.

Omenapuita jalostetaan varttamalla kasvatettuihin perusrunoihin tai vanhan omenapuun typistetyn oksan haaraan edelliskesän versoja. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Matti Torkkomäki on varttanut ja kasvattanut taimia omenalajeista, joista on kysyntää. Siemenestä kasvatetusta omenapuusta tulee yleensä villi, joten omenia kasvatetaan varttamalla halutun lajikkeen edelliskesän versoja vanhoihin puihin tai omenan siemenestä kasvatettuun taimeen, kun se kahdessa vuodessa on kynän pakuinen.

– Omenalajikkeita voi arvioida monin perustein: toiset alkavat tuottaa satoa varhain, toiset ovat satoisampia, toiset tuottavat säännöllistä satoa, toiset pysyvät terveempinä ja toiset ovat maukkaampia. Niiden viljelyä on jatkettu, joilla ollut hyviä ominaisuuksia.

Torkkomäki muistuttaa, että omenapuun istuttaminen on ilmastoteko:

– Åkerön kantapuu on kasvanut Ruotsissa ainakin yli 200 vuotta.

Toiset elävät lyhyemmän elämän. Esimerkiksi kansainvälisesti laajimmalle levinnyt Valkea kuulas jaksaa usein vain parikymmentä vuotta.

– Kun omenapuun istuttaa, pitää multaan sekoittaa ämpärillinen kalkkia.

Matti Torkkomäki tunnistaa pelkästä mausta useita peruslajikkeita. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Torkkomäki on saanut kokemuksia myös omenalajikkeiden muuntelusta. Hovilan puutarhassa on alkanut kasvaa muun muassa kaunis ja pullea talousomena, jota ei ole vielä nimetty.

– En ole vielä antanut sen mausta lopullista tuomiota, koska ensimmäinen sato ei sitä vielä kerro, Torkkomäki naurahtaa.

Yhteen tarhan arvottomista villiomenapuista hän on varttanut kokeeksi kymmeniä lajikkeita. Niiden kaikkien oksilla on omenaa.

Torkkomäki harmittelee, ettei kaupoissa vaivauduta kertomaan myynnissä olevien kotimaisten omenoiden lajikkeita samoin kuin perunoista: puuttuvan tiedon takia ihmiset eivät opi tunnistamaan erimakuisia lajikkeita.

Hovilan kartanon puutarhan tuomipuskaa raivatessaan Matti Torkkomäki löysi sen sisällä kasvaneen omenapuun, joka piristyi saatuaan valoa ja alkoi tuottaa aivan omanlaisiaan, hyvin säilyviä Antonovkia. Puu makaa osittain maassa, mutta tuottaa edelleen sitkeästi hedelmää. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Hovilan kartanon omenista tehdään mehuja ja hilloja. Niitä käytetään leivontaan ja ruoanlaittoon ja kuivataan omenalastuiksi. Osa myydään.

Lauantaina 24. syyskuuta Hovilassa vietetään Omenapäivää, jolloin vieraat pääsevät puutarhan esittelykierroksille ja saavat maistella eri lajikkeita. Omenien lisäksi on myynnissä omenamehua ja omenapuiden taimia.

– Varttamistakin voin opastaa, Torkkomäki lupaa.

Omenapäivä Hovilan kartanossa (Helsingintie 604, Somero) lauantaina 24.9. klo 10–14.

Tummanpuhuva Pekka syntyi Suomessa 1960-luvulla. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Ruotsalainen syysomena Bergius hehkuu valmiina poimittavaksi. Kuva: Matti Torkkomäki
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments