Kuin uusi vahvistus – Nea Haatainen kertoo, miltä tuntui olla pelaamatta lähes puolitoista vuotta

0
Nea Haatainen (pelinumero 14) on laittanut askelmerkkejä kuntoon esimerkiksi passari Julia Junilan kanssa.

26. syyskuuta 2021.

LP Viestin Nea Haatainen muistaa ulkoa päivän, jolloin hänellä todettiin säären etuosassa ollut rasitusmurtuma. Diagnoosista on siis kulunut jokseenkin tasan vuosi.

26. maaliskuuta 2021.

Yleisessä tiedossa on päivämäärä, jolloin Haatainen pelasi edellisen virallisen ottelunsa. Kyseinen peli Kuusamossa varmisti salolaisille Suomen mestaruuden.

30. syyskuuta 2022.

LP Viesti aloittaa perjantaina uuden liigakauden Salohallissa Puijo Wolleyta vastaan. Haatainen on valmiudessa pelaamaan ensimmäistä kertaa lähes puoleentoista vuoteen. Hän on joukkueelle kuin uusi vahvistus, vaikka maanantaina 22 vuotta täyttäneellä pelaajalla alkaakin Salossa jo neljäs kausi.

Näihin vuosiin on mahtunut poikkeuksellisen paljon. Kausi 2019–2020 jäi kokonaan kesken koronaviruksen vuoksi, ja Haatainen valittiin liigan läpimurtopelaajaksi. Seuraavana keväänä tuli siis mestaruus koronan sävyttämien pudotuspelien jälkeen ja viime kausi meni keskipelaajalta kokonaan sivuun.

Urheiluhistoria tuntee toki huomattavasti vakavampiakin loukkaantumisia ja pidempiäkin poissaoloja tositoimista. Kokonaisen kauden jääminen väliin on siitä huolimatta iso takaisku kenelle tahansa.

– On pakko myöntää, että ajoittain aika kävi kuntouttaessa pitkäksi. Näin tapahtui varsinkin siinä vaiheessa, kun vähitellen alkoi pystyä tekemään tiettyjä harjoituksia muttei kuitenkaan ollut vielä pelikunnossa. Mutta toisaalta myös alkuvaiheissa, kun käveli kepeillä ja olisi esimerkiksi vanhempien luona Virossa käymiseen tarvinnut melkeinpä tukihenkilön, Haatainen miettii.

Tiettyjä positiivisia asioitakin toki löytyi. Haatainen ei ole opiskellut lukion jälkeen, ja työntekokin on rajoittunut kesähommiin. Niinpä lentopalloammattilainen on analysoinut lajia tavallisuudesta poikkeavista vinkkeleistä.

– Kun pelejä katsoi eri kulmasta, niin huomasi ihan erilaisia asioita kuin kentältä. Tuntui, että pallo oli hitaampi ja asiat ylipäänsä tapahtuivat hitaammin kuin pelatessa, Haatainen naurahtaa.

Hän pääsi harjoittelemaan loppukaudella pallon kanssa mutta ilman hyppyjä.

– Käsipainoilla tuli sattuneesta syystä tehtyä aika paljon asioita.

Paluu harjoitusotteluihin on tapahtunut elo–syyskuun aikana.

– Vähän jännitti, miltä se pelaaminen tällaisen tauon jälkeen tuntuu. Jokaisen harjoituksen ja pelin jälkeen olen mennyt eteenpäin, Haatainen sanoo.

Hän painottaa moneen otteeseen, kuinka tärkeää tässä tilanteessa on kärsivällisyys.

– Ei saisi soimata itseään eikä olla itsekriittinen, vaikkei heti ensimmäisenä kaikki onnistuisikaan. Henkistä puolta on hyvä kehittää tässä samalla.

Nousu loukkaantumista edeltävälle ja toki paremmallekin tasolle on merkittävä asia LP Viestin sekä myös suomalaisen naislentopalloilun kannalta. Haatainen putosi viimeisten joukossa Suomen viime vuoden EM-kisajoukkueesta.

Sopimusta LP Viestin kanssa on jäljellä alkavan kauden verran.

– Ulkomaalainen seurajoukkue on ollut tavoitteeni jo pitkään. Tällä hetkellä fokus on kuitenkin täysin siinä, että pystyn palaamaan vähintään samalle tasolle kuin ennen olin. Haluan olla valmiimpi pelaaja siinä vaiheessa, jos ja kun ulkomaille lähden.

Haatainen luonnehtii, että paluu huippukuntoon on kiinni niin pelituntumasta kuin silkasta fysiikastakin.

– Töitä pitää tehdä aika paljon, mutta mahdollisimman paljon ilman stressiä.

2000-lukulaisuudestaan huolimatta Haatainen kuuluu tämän kauden LP Viestissä sekä iältään että pelitaustoiltaan joukkueen kokeneimpaan kolmannekseen. Ottelupäivien ”hihapeleissä” hän löytyy vanhojen puolelta.

– En vielä tälle kaudelle ajatellut vanhojen puolelle pääseväni. Joukkueella on kokonaisuutena uusi tilanne, ja johtajuuttahan tässä on mietitty, kun olemme kaikki iän puolesta aika samaa kaartia. Jokainen on siksi pyrkinyt ottamaan sitä johtajan roolia.

Pelillisesti roolia ottavat passarit Julia Junila ja tervehtyessään Saana Virtanen .

– Heillä on hyvä keskinäinen kilpailutilanne. Julia on ehkä rohkeampi käyttämään keskipelaajia hyökkäyksissä, kun taas Saana heittää hyviä pidemmän matkan passeja. Molemmilta löytyy laatua liigatason ykköspassarin tehtävään, Haatainen kuvailee.

Nykyjoukkueesta hän on edustanut Netta Laaksosen jälkeen ja Arita Ternavan ohella LP Viestiä yhtäjaksoisesti pisimpään.

– Kyllä tässä salolaistumista on aika paljon tapahtunut. Välillä se on hämmentävää, kun niinkin moni ihminen tunnistaa kaduilla, Haatainen toteaa.

Nea Haataisen pikkusisko Nella teki tammikuussa 2021 historiaa olemalla naisten liigahistorian nuorin kentällä käynyt pelaaja 14 vuoden, kolmen kuukauden ja kuuden vuorokauden ikäisenä.

– Oli viime viikonloppuna tosi kivaa käydä katsomassa Nellan pelejä alue-SM-turnauksessa. On hyvin kiinnostavaa nähdä, mihin hän lentopallon suhteen etenee. Meistä tulisi varmasti esimerkiksi hyvä beach volley -pari, isosisko Nea hymyilee.

Edelliset Nea Haataisen (vas.) pelaamat viralliset ottelut olivat mitalipelejä maaliskuussa 2021. (kuva: SSS-arkisto)

NEA HAATAINEN, salolaistunut savolainen

  • Syntynyt 26.9.2000 Leppävirralla.
  • Pelipaikka: keskipelaaja
  • Kasvattajaseura: Savonlinnan Ajo
  • Edustetut liigaseurat: Kuortane, Pölkky, LP Viesti.
  • Yksi naisten Suomen mestaruus, kolme Suomen cupin hopeaa.
  • Kahdeksan naisten A-maaottelua.
  • 139 naisten mestaruusliigaottelua.