Työn ääniä metsäpolulla, Mikkolan tilaan kuuluvalla Muntolan pellolla Hajalassa. Rytmikäs kilke kertoo, että leka kohtaa kestopuutolpan. Pellon reunaan nousee petoaitaa.
Kymmenen WWF:n vapaaehtoisen ja Mikkolan lammastilan petoaitatalkoot ovat olleet käynnissä vasta pari tuntia, mutta tolpparivistö kiertää jo pellonreunaa satoja metrejä. Portin luona aletaan viritellä tolppiin vaijereita, joissa piakkoin kulkevan 4 000 voltin jännitteen pitäisi pitää pedot pois pellolta ja lampaat aidan sisällä.
– Tavoite on tehdä tänä viikonloppuna pari kilometriä, ja myöhemmin lisää, yhteensä viisi kilometriä petoaitaa, sanoo Mikkolan tilan isäntä Marko Laine.
Petoaidalle on tarvetta. Heinäkuussa isäntä ja emäntä Peppi Laine saivat shokkiherätyksen. Puhelin pirisi aamuvarhain, naapuri kertoi, että heidän pihassaan oli lauma lampaita, nelisenkymmentä karitsaa.
Susi oli hyökännyt lammaslaitumelle aidan läpi ja tappanut kaksi lammasta ja raadellut kuutta. Neljän vammat onnistui eläinlääkäri hoitamaan kuntoon, kaksi piti lopettaa. Yksi lammas löytyi myöhemmin metsästä kuolleena. Lisäksi parinkymmenen paenneen lampaan lauma löytyi puolentoista kilometrin päästä.
Mikkolan tila ei ole ainoa, jossa susi on hyökännyt lampaiden kimppuun. Viime kesänä on ollut seitsemän suden hyökkäystä Halikossa, Kiikalassa ja Perttelissä. Karitsoja ja uuhia on kuollut yhteensä kolmattakymmentä.
– Jos susi tai ilves koskettaa sähköaitaa, 4 000 volttia tuntuu varmasti. Toivottavasti sen kokemuksen jälkeen pedot keskittyvät hirvien ja valkohäntäpeurojen metsästykseen, isäntä Marko Laine sanoo.
– Ei tämä sataprosenttista suojaa anna, mutta on yksi työkalu lisää lampaiden suojelemisessa, Laine lisää.
Petoaidan lisäksi työkalupakista löytyy esimerkiksi laamoja. SSS kertoi elokuussa (18.8.2022), kuinka laamat Jingo ja Timotei suojelevat lampaita yhdellä Mikkolan tilan pellolla jo toista kesää. WWF avasi sivuillaan Laamalive-lähetyksen niityltä. Mutta laamoja ei riitä kaikkien tilan parinsadan uuhen ja vuosittain syntyvän 350 karitsan suojeluun.
Susilife-hankkeen tuella seudun lampurit ovat saaneet pelloilleen petoaitojen lisäksi kameroita ja erilaisia karkottimia. Yksi sellainen on Scary Man -niminen karkotin, pellosta pystyyn pomppaava ilmaukko, joka hohkaa valoa ja huudattaa sireeniä.
Keinot ovat monet, ja uusia etsitään, että hukat ja ilvekset pysyisivät siellä, missä niiden kuuluu elää: metsässä.
– Riistaa täällä kyllä riittää. Mutta taitaa olla niin, että lampaat ovat helpompi kattaus ja tilaisuus tekee varkaan. Lampaat ovat lisäksi tottuneet koiriin, ehkä ne eivät erota sutta koirasta, Laine sanoo.
Petoaita on ensimmäinen, jonka rakentamisessa WWF on mukana. Aita on osa EU:n, Suomen viranomaisten, järjestöjen ja MTK:n viiden miljoonan euron Susilife-hanketta.
– Tarvikkeet tulevat hankkeelta, me lähdimme mukaan talkoolaisina auttamaan aitojen pystyttämisessä, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki.
Petoaitaa rakennetaan, jotta suurpetojen, lampaiden ja ihmisten yhteiselo sujuisi paremmin. Ja se on yksi WWF:n päämääristä – yhteiselon sujuvoittaminen.
– Petoaita on hyvä ratkaisu, jotta lampaat voivat laiduntaa turvallisesti kauempanakin tilakeskuksesta. Näitä käytetään kasvavassa määrin, ja rakentamiseen saa tukea, Niinimäki sanoo.
Petoaidassa kulkee viisi sähkövaijeria, joista alin on 20 senttiä maasta, ylin 140 sentin korkeudessa.
Talkoolaiset Leo Kulikoff ja Arimo Kerkelä purkavat vaijerikelaa. Laine virittää siitä lähdön ylimmälle vaijerille portin tolppaan. Kulikoff on Helsingistä, Kerkelä Tampereelta.
– Tämä on mukavaa vaihtelua toimistotyöhön. Tapaa kauniissa luonnossa mukavia ihmisiä ja samalla saa tehdä mielekästä työtä, millä on tarkoitus, Kulikoff sanoo.
Kerkelä on mukana WWF:n talkootöissä ensimmäistä kertaa, Kulikoff on konkari.
– Ollaan tehty muun muassa perinnemaiseman kunnostusta, kaloille kutusoraikkoja ja Utin linnoituksen raivaamista, Kulikoff listaa muutamia viime vuosien kohteita.
On lauantai, aurinko paistaa. Talkoot jatkuvat iltaan, sunnuntaina jatketaan hommia.
Salon ydinkeskustaa ympäröi neljä susireviiriä. Seudun susimäärää ei tiedetä tarkkaan, mutta suurpetoyhdyshenkilönä toimiva Marko Laine tietää, että niiden määrä on lisääntynyt.
– Lähilaumoissa oli viime vuonna 13 sutta, nyt niitä on luultavasti vähän enemmän.
Luonnonvarakeskuksen maanantaisessa raportissa vahvistetaan, että suurin osa uusista susireviireistä on Länsi-Suomessa.
– Suurin ongelma on se, että täkäläiset sudet eivät enää karta eivätkä väistä ihmisiä. Ne ovat tottuneet meihin. Luontaisesti susi on hyvin älykäs eläin, joka ei näy, jos ei halua tulla nähdyksi. Olen itse katsellut kahta sutta noin kymmenen metrin päässä. Laine sanoo.
Kuulostaa myös oudolta, että susireviirejä on Länsi-Suomessa 41, harvaan asutussa Itä-Suomessa 19.
– Täällä on nykyisin enemmän riistaa: hirviä ja valkohäntäpeuroja, Laine sanoo ja iskee petoaitatolpan syvemmälle savimaahan.
Suurin osa uusista susireviireistä Länsi-Suomessa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomen susikanta oli maaliskuussa 2022 edellisen vuoden tasolla. Susia oli lähes 300.
Suomen susimäärä voi Luken mukaan maksimissaan olla noin 1200 sutta poronhoitoalueen eteläpuolella.
Luken mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Geneettisesti pienin elinvoimainen populaatio asettuu millä tahansa laskutavalla reiluun 500 suteen, Luke toteaa.
Lampuri Marko Laine ei ota kantaa susikannan optimimäärään sinänsä.
– Asiantuntijat osaavat varmasti sanoa, mikä olisi hyvä kannan koko. Kyllä Suomeen susia mahtuu, mutta niiden pitäisi pysyä pois meidän nurkista.
Laine lisää, että itärajan takana asuu 90 000 sutta, ja ”venäjän” susia on tavattu Ruotsista ja Norjastakin.
– Kyllä ne liikkuvat, ei Suomen susi ole itsenäinen osa Venäjän populaatiosta.
Maaliskuussa 2022 Suomessa oli todennäköisimmin 60 susireviiriä. Edellisvuoteen verrattuna reviirien kokonaismäärä on kasvanut Länsi-Suomessa ja vähentynyt idässä. Viime vuonna reviirejä arvioitiin olevan kaikkiaan 54–59.
Reviireistä 41 sijoittuu Länsi-Suomeen ja 19 Itä-Suomeen. Näistä rajareviirejä on seitsemän.
Suurin osa uusista reviireistä on syntynyt Länsi-Suomeen, jossa reviirien määrä on kasvanut yhdeksällä. Sen sijaan Itä-Suomessa reviireitä on neljä vähemmän kuin edellisvuonna.
Näin yläpidetään suomalaisen maatalouden kilpailukykyä. Kymmenhenkinen työryhmä ja kilometrikaupalla materiaaleja sekä jatkossa aidan ylläpitokulut.
Minusta tämä on hyvä asia, eikö sinusta? Tarvikkeet hankkeelta, pystytys talkoilla ja ylläpito lampurille. Miten asia sinun mielestäsi pitäisi hoitaa?
Se on tässä tilanteessa hyvä asia. Tuleeko asiasta pysyvä, luontojärjestöjä velvoittava käytäntö, että elinkeinoharjoittajalle korvataan tuo vai kaatuvatko kustannukset jossain vaiheessa tuottajan kannettavaksi? Jos kaatuvat, tilanne ei enää olekaan hyvä.
Jos aita toimii, tietoa ei saa käyttää siihen, että kerrotaan susista johtuvien ongelmien olevan ratkaistu. Myös talouspuoli pitää ratkaista, samoin tilanteet, joissa aitaaminen ei ole mahdollista.
Susien määrästä puhuttaessa on järjetöntä keskittyä kokonaismäärään. Osassa Suomea ei ole susiongelmaa, vaikka monin paikoin eläintilat ja metsästyskoirat ovat helisemässä, ja silti joidenkin mielestä susia on liian vähän. Kannan tiheys on parempi mittari.
Kyllä lampurille varmaankin jää ylläpito, aitaa kun täytyy pitää puhtaana heinistä, muuten sähkö menee aidasta väärään paikkaan.
Aikoinaan Ypäjällä, missä on paljon hevosia, oppilaat kiersivät laitumia joka päivä ja koko kesän. Laitumia oli useampi ja aitaa monia kilometriä. Mutta niin vaan oli tehtävä, että eläimet pysyivät laitumella. Samalla katsottiin, ettei mikään hevonen ollut loukkaantunut.
Elinkeinon harjoittamisessa ei ole kyse laiskuudesta, vaan kannattavuudesta. Se taas muodostuu kustannusten ja tulojen suhteesta.
Ei onnistu hevostenkaan ylläpito tuolla kustannusrakenteella, jos ei oppilastyövoimaa ole käytettävissä.
Kuka suojelisi illalla kotiin ajavaa perheenisää noilta järjettömiltä sarvipäisiltä tuontilajeilta?
Metsästäjät ovat niitä huvikseen hommanneet tänne ja ruokkivat, että oikein lisääntyisivät. Nykyisin on metsästäjien toive täyttynyt eli riistavarmuus on niin huipussaan, että kauriin saa taluttaa vaikka puutarhasta pataan. Lisäksi metsästäjät saavat itse päättää kannan vahvuuden. Täysin järjetöntä.