Karhubasket: Karhu kyllä horjuu, mutta ei taaskaan kaadu
Korisliigan ensimmäinen miljoonajoukkue Karhubasket on nostanut sarjan vaatimustasoa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Joukkueen materiaali on monipuolisin, terävin ja laajin ja uusi kotikenttä IKH Areena sarjan modernein.
On vaikea keksiä syitä, miksi Karhu putoaisi valtaistuimeltaan. Etenkin, kun joukkue sai pidettyä Cameron Jonesin ja Lee Skinnerin sekä hankki ex-susijengiläisen Daniel Dolencin korin alle.
Kokeillaan silti.
1) Mestarien liigan karsinnoissa yllättäen kyykännyt Karhu osallistuu FIBA Europe Cupiin. Sen johdosta joukkue pelaa loka-marraskuussa 61 päivän aikana yhteensä 18 ottelua eli aivan liikaa.
2) Simeon Carter loukkaantui kesällä ja Rene Rougeau siirtyi pahimpaan kilpailijaan. Korvaajat Theo John ja Jaye Crokett eivät ensivaikutelmalta ole samaa tasoa.
3) Vastustajat ovat nyt valmiimpia koko kentän prässiin ja hyökkäyslevypalloissa ”tägäämiseen”.
Kolme pätevää, mutta ei silti riittävää syytä.
Seuraa häntä: Susijengissä loistaneen Henri Kantosen odotusarvo on Korisliigan paras kotimainen pelaaja.
SSS-arvio: Karhu on mestari, mutta ei niin vakuuttava kuin ennen.
Seagulls: Susista siivottu lokkiparvi koki Renessanssin
Jussi Laakson Seagulls on lähtenyt kahteen edelliseen kauteen mestarisuosikkina, mutta kumpikin kausi on päättynyt pronssinen lätkä kädessä.
Tällä kaudella Seagulls ei ole suosikki, eikä sen materiaali ole enää niin laaja. Susijengitrio Huff–Koponen–Kotti lähti, tilalle kotimaiseen ydinrotaatioon tuli vain Okko Järvi.
Siitä huolimatta lokkiparvi vaikuttaa edellisiä tasapainoisemmalta ja kysymysmerkit ovat aiempaa pienempiä. Suurin syy tähän on Laakson vanha tuttu Rene Rougeau, jolle tarjottiin Kauhajoella entistä pienempää roolia.
Liigan paras monitoimimies Rougeau on pettämätön superliima, joka antaa omilleen anteeksi, mutta on vastustajille armoton.
Rougeaun ja Järven ympärillä on Lassi Nikkarisen, Antti Kanervon sekä ilmeisesti ikuisesti jatkavan Timo Heinosen kaltaista laatua höystettynä Italiassa loistaneella Jeffery Carrollilla. Seagulls tulee todennäköisesti hankkimaan vielä viidennen ulkomaalaisen, jahka ensin nähdään, mille paikalle sitä kipeimmin tarvitaan.
Seuraa häntä: Harvardin käynyt ja mandariinikiinaa puhuva sentteri Zena Edosomwan.
SSS-arvio: Parhaimmillaan pudotuspeleissä. Karhun ykköshaastaja.
Vilpas: Iso puu on poissa – nyt pojat juostaan!
Vaikean viime kauden makeaan torjuntahopeaan päättänyt Vilpas uudistui sopivasti. Seuraikoni Jussi Savolainen otti toimistoon siirtyneen päävalmentajan Sami Toiviaisen paikan. Vahvan kotimaisen rungon muutokset kohdistuivat vain häntään.
Pelillisesti suurin muutos on tempoa ja palloa dominoineen Jeremiah Woodin poistuminen. Tilalle hankittiin neljä vuosimallin 1998 tervejalkaista amerikkalaisatleettia, tavoitteena muuttaa Woodin hidastama eurokoris moderniin vauhtikorikseen, jossa puolustaminen alkaa jo omasta heitosta.
Muutostyön materiaali on syksyn perusteella riittävän hyvä, mutta muutos tulee viemään aikaa. Kuten kaikissa muissakin pallopeleissä, vauhdin kasvattaminen on aina vaikeampaa kuin vauhdin hidastaminen. Savolainenkin on hänen ympärilleen punotusta tiheästä turvaverkosta huolimatta tulokas.
Siksi Vilpas pääsee täyteen vauhtiin vasta ensi vuoden puolella. Siinäkin vaiheessa on vielä vaikea uskoa, että Pantteri kehräisi ensi kesänä Salossa.
Seuraa häntä: Roope Ahonen ei ole enää haalea varjo itsestään.
SSS-arvio: Lähellä runkosarjan voittoa ja mestaruutta. Mutta vain lähellä.
KTP: Ali on suurin! (eikä nyt puhuta nyrkkeilystä)
Muutaman vuoden hajuttomaksi ja mauttomaksi lantrattu KTP terästäytyi viime kaudella seuralegenda Roope Mäkelän alaisuudessa. Vaikka liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Remu Raitanen lähti Espanjaan, Mäkelällä on tälle kaudelle monipuolisempi ja raikkaampi joukkue.
Raitasen tilalle hankittiin korin alle pätevä työmies Juho–Matti Henttonen sekä alkavan kauden ehkä mielenkiintoisin jokerikortti, 213-senttinen helsinkiläislähtöinen Mubashar Ali, joka on koostaan huolimatta pysynyt tähän asti korisväen tutkan alla.
Luotettava Roydell Brown jatkaa joukkueessa ja harjoitusotteluiden perusteella tupla-Brandonit eli Sly ja Tabb sekä Jordan Giles ovat laadukkaita vahvistuksia.
Mäkelällä onkin käytössään riittävän hyvä 9–10 pelaajan rotaatio, jotta mitalipelit ovat realismia. Toki se vaatii myös kokeneelta kotimaiselta kaksikolta Joonas Lehtoranta–Topias Kuukkanen tasonnostoa viime kaudesta.
Mäkelän KTP pärjää tälläkin kaudella olemalla muita johdonmukaisempi ja tasaisempi.
Seuraa häntä: Onko Alista dominoimaan Korisliigan koreja?
SSS-arvio: Tasaisuus tuo kotiedun puolivälieriin.
Kataja: Sanokaa Tumba, kun haluatte hyvää!
Kestomenestyjästä keskikastiin tipahtanut Kataja aloittaa uuden ajan. Kolkko monitoimihalli vaihtuu moderniin palloiluhalliin, eikä joukkueessa ole enää loukkaantumisherkkiä ja ailahtelevia pelaajia.
Katajan lisäksi U20-maajoukkueen päävalmentajana toimiva Petri Virtanen on houkutellut Joensuuhun läpimurron kynnyksellä keikkuvia pelaajia, kuten Thomas Tumba, Teemu Knihtinen sekä Sebastian Lindberg (joka kiinnosti myös Vilpasta). Pelinjohtajaksi hankittiin ikäisekseen kokenut Tuomas Hirvonen Kouvoista ja lähemmäs koria Nigerian mielenkiintoinen maajoukkuemies Amanze Egekeze.
Katajan materiaali ei ole niin terävä kuin suosikkikolmikolla, mutta se on laaja ja potentiaalinen. Virtanen ei pelkästään pysty käyttämään 10–11 pelaajan rotaatiota, vaan se on ennen kaikkea järkevää ja välttämätöntä. Kataja tavoitteli liigan aattona paikkaa FIBA Europe Cupista, mutta Hapoel Haifa oli liian kova.
Näin ollen eurokiireet eivät tule maksaamaan voittoja. Joka tapauksessa isossa kuvassa Kataja ottaa askeleen oikeaan suuntaan.
Seuraa häntä: Thomas Exauciana aiemmin tunnettu Thomas Tumba ei ole enää tutkan alla pelaava ja vaikeasti lausuttava lupaus, vaan suussa sulava komeetta.
SSS-arvio: Kärkikolmikon kovin haastaja Kouvojen kanssa.
Kouvot: Parketilta puuttuu Permanto – älä silti aliarvioi!
Korisliigaennakoiden sääntö numero yksi: älä koskaan aliarvioi Jyri Lehtosen Kouvoja.
Viime kauden suurin yllättäjä olisi täydellisessä maailmassa tälläkin kaudella suurin piikki kärkikolmikon hanurissa ja joukkue, joka juoksisi heikoimmilta ryhmiltä jalat alta jokaisena iltana – mutta maailma ei ole täydellinen.
Lehtosen Kouvot hyökkää neljän takamiehen voimin hurjalla tempolla kohti koria. Jos tie on tukossa, heitetään kolmonen heti kun korirengas näkyy. Viisikon lukkona korin alla seisoo iso kotimainen.
Ykköslukko Hannes Pöllä on sivussa vielä viikkoja ja nuoren kotimaisen rytmiryhmän ykkösrumpali Henri Permanto loukkaantui vakavasti viikkoa ennen sarjan alkua. Paluumuuttaja Deshon Taylorin johtama ulkomaalaisnelikkokin täydentyi vasta muutama päivä ennen sarjan alkua.
Näistä lähtökohdista olisi keskisuuri ihme, jos Kouvot täyttäisi ylemmän jatkosarjan vaatimuksen eli voittaisi enemmän kuin häviäisi, mutta nyt onkin kyse Jyri Lehtosen Kouvoista.
Seuraa häntä: Joel Mäntysen perässä seisova kysymysmerkki vaihtuu huutomerkiksi.
SSS-arvio: Runkosarjan kutonen ja ikävä puolivälierävastustaja.
BC Nokia: Joko nyt Gibsonin Näädät pääsisivät vauhtiin?
Greg Gibsonin BC Nokia ei ole missään vaiheessa päässyt täyteen vauhtiin. Avauskauden katkaisi korona, toisella kaudella seura luopui säästösyistä amerikkalaispelaajistaan ja viime kaudella joukkue joutui pelaamaan kauden viimeisen kuukauden käytännössä seitsemällä miehellä ja putosi täpärästi pudotuspeleistä.
Tälläkään kaudella lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta Gibsonilla on työkalut tehdä ”Näädistä” hänen näköisensä joukkue eli työteliäs, periksiantamaton ja riittävän fiksu.
Joukkueessa riittää valtavasti kokemusta: Ylen tv-kommentaattori Antero Lehto aloittaa liigakautensa numero 23 ja Katajasta hankittiin (loukkaantumisherkät) paluumuuttajat Niko Mattila ja Mikael Laihonen. Mestari-Karhusta irtosi työmies Kalle Peltonen.
Amerikkalaisnelikosta varsinkin Johnathan Stovelta on lupa odottaa räiskettä, myös kolme kautta Chicago Bullsin NBA-organisaatiossa (yksi harjoitusottelu) ollut Perrion Callandret on mielenkiintoinen tapaus.
Seuraa häntä: Tesoman Prinssi Hugo Boman pelasi vahvan kesän U20-maajoukkueessa.
SSS-arvio: Ei ihan ylempään jatkosarjaan.
Kobrat: Sija 8 on minimalismin mestarien maksimi
Lapuan Kobrat on minimalismin mestari. Kaudesta toiseen Kobrat on kyennyt rakentamaan koripallolle haastavalla ja ahtaalla Etelä-Pohjanmaan talousalueella riittävän hyvän liigajoukkueen. Se jo sinänsä on saavutus.
Tälle kaudelle kuviot ovat wanhat tutut: Turjista Markku johtaa, Ville valmentaa ja Jussi pelaa. Antto Nikkarisen johtaman kotimaisen osaston ainoa uusi kasvo on kulttimaineeseen noussut maisemanvaihtaja Atte Perttu.
Ulkomaalaisnelikko vaikuttaa sentteri Eric Adamsia lukuun ottamatta laadukkaalta. Liukas KJ Jackson kamppailee korikuninkuudesta, laiturit Denzel Livingston ja Danny Pippen vaikuttavat myös kobramaisilta tilastorivien täyttäjiltä. Turjat ovat saaneet jälleen kerran houkuteltua lakeuksille laatupelaajia.
Mutta näin on ollut aina. Kevään 2017 jälkeen Kobrien loppusijoitukset ovat olleet 11–9–11–8–10, vaikka joukkueessa on joka kausi ollut 2–3 erittäin laadukasta ulkomaalaispelaajaa. Särkymävara on tälläkin kaudella liian pieni.
Seuraa häntä: Takamies KJ Jackson saattaa voittaa sekä piste- että syöttötilaston.
SSS-arvio: kahdeksas sija on maksimi ja sen Kobrat ottaa.
Lahti Basketball: Kaaos ei kantanut, nyt kokeillaan järkeä
Lahti Basketballin päävalmentajan Pieti Poikolan rakentama kaaos oli viime kaudella hallitsematon. Amerikkalaispelaajien dramaattisesta ulosajosta Mäntsälän moottoritiellä käynnistyi tapahtumaketju, joka ei ollut missään vaiheessa kontrollissa.
Siksi Poikola on ottanut askeleen taaksepäin. Ulkomaalaispelaajat ovat selkeämmin roolitettuja, mikä tekee hyökkäämisestäkin selkeämpää. Aggressiiviseen puolustukseen pyritään tuomaan niin sanottu järkielementti, joka puuttui viime kaudella.
Täksi kaudeksi kotimainen runko säilyi uransa yllättäen päättänyttä Ville Karvosta ja Ali Aholaa lukuun ottamatta kasassa. Karvosen tilalle tuli lupaava Ville Tolonen HBA:sta. Lahden kotimaiset pelaajat ovat toki työteliäitä, mutta niin sanottuun tulosyksikköön heistä ei ole juuri apua. Korintekovastuu onkin pitkälti amerikkalaisnelikon varassa, joista sentteri Karl Gamble ja tulokastakamies Michael Ertel ovat mielenkiintoisimmat.
Seuraa häntä: Ennakkoluulottomassa ja röyhkeässä Eemi Luukkosessa on Lahti-koriksen parhaat piirteet.
SSS-arvio: Materiaali ei ole riittävän laadukas ylempään jatkosarjaan.
Pyrintö: Isosta ja pahasta on tullut pieni ja säyseä
Ennen niin ison ja pahan Pyrinnön sädekehä on himmennyt viime vuosina niin paljon, ettei sitä enää ole.
Vielä viime kaudella David Gonzalvez piiskasi joukkonsa kesken kauden tulleen Ike Smithin avulla ylempään jatkosarjaan, mutta bensavalo paloi jo. Gonzalvez löi tossut naulaan kesällä, eikä seura hankkinut ainuttakaan uutta kotimaista pelaajaa. Ulkomaalaishankinnatkin ovat Salon turnauksen perusteella kevyttä kamaa lukuun ottamatta Daytone Jenningiä.
Pyynikin palloilumuseossakin on kausi kaudelta väljempää, eivätkä Pyrinnön resurssit ole olleet enää vuosiin kärkijoukkueiden tasolla. Päävalmentaja Miikka Sopasen onneksi Smith teki paluun joukkueeseen muutama päivä ennen avausottelua – tuollaista uskottavuusruisketta Pyrintö totisesti kaipasi.
Smithin paluusta huolimatta ensimmäistä kertaa sitten kevään 2007 miesten Korisliigan pudotuspelit pelataan ilman Pyrintöä.
Seuraa häntä: kapteeni Osku Heinonen on noussut salakavalasti arvokkaimpien kotimaisten liigapelaajien joukkoon.
SSS-arvio: Kesällä ja syksyllä annettu takamatka on liian pitkä.
Tapiolan Honka: Sanansa syönyt seura kuuluu Korisliigaan
Yksi miesten Korisliigan lukuisista ongelmista on ollut viime vuosina se, että pääkaupunkiseudulta tulee yli puolet lisenssipelaajista, mutta Korisliigaa pk-seudulla pelaa vain Helsinki Seagulls, jolla ei ole edes omaa junioritoimintaa.
Siksi on ensisijaisen tärkeää, että tällä kaudella Korisliigassa on kaksi seuraa pk-seudulla. Vielä tärkeämpää on se, että toinen seura on nimenomaan Tapiolan Honka, jolla on HNMKY:n jälkeen eniten lisenssipelaajia (1 115) ja siten – ainakin teoriassa – mahdollisuus hyviin yleisömääriin ja aidon lisäarvon luomiseen.
Honka kertoi nousun jälkeen lähtevänsä Korisliigaan omien kasvattien voimin, mutta onneksi seura ymmärsi syödä sanansa ja hankki Susijengissä esiintyneet Tuukka Kotin, Carl Lindbomin ja Max Besselinkin sekä Valtteri Mervolan. Sen verran Honka kuitenkin antaa tasoitusta muille, että joukkueessa on vain kolme ulkomaalaista, joista selkeä vahvistus on ainoastaan kanadalainen takamies Malcolm Duvivier.
Seuraa häntä: 203-senttisen Aamos Laavaisen läpimurto lasketaan sekunneissa.
SSS-arvio: Kauden yllättäjä (kunhan nöyrtyy, ja hankkii neljännen ulkomaalaisen).
Korihait: Iso Aalto pyyhkii Pohitullin parkettia
Uudenkaupungin Korihaiden kuudetta kautta kestänyt konttaaminen päättyi viime kauden runkosarjaan (3 voittoa/19 tappiota). Siinä vaihessa Korihait oli pelannut syksystä 2016 lähtien 197 liigaottelua, joista se oli voittanut vain 33.
Mutta sarjauudistus pelasti seuran putoamiselta: Korihait oli ensimmäistä kertaa pelatun alemman jatkosarjan paras joukkue (7/3), ja roskiksen reunalla kurkkinut kausi sai komean päätöksen.
Kevään noste näyttää kantavan syksyyn, vaikka päävalmentaja Teemu Turunen lähtikin Petri Virtasen avuksi Katajaan. Uusi päävalmentaja Tero Vasell on saanut koottua joukkueen, jota johtaa edelleen Bojan Sarcevic, mutta jonka ulkomaalaisnelikko on aikaisempaa potentiaalisempi.
Tärkein hankinta on silti Kristika Turusta tullut 205-senttinen Mikael Aalto, jonka perässä on ollut käytännössä jokainen liigaseura viimeisen kolmen vuoden aikana. Aalto antaa Vasellille ja Sarcevicille jotain sellaista, mihin Pohitullissa ei ole viime vuosina totuttu, nimittäin vaihtoehtoja.
Seuraa häntä: Vilppaan penkkiveikko Trey Niemi saa ison roolin.
SSS-arvio: Eteenpäinmenosta huolimatta on vaikea keksiä, mikä joukkue jäisi Haiden taakse.
