”Moni laittaisi lehmät pois, jos voisi” – Luottamus kotimaisen ruoantuotannon jatkumiseen alkaa hiipua tiloilla

0
Maidontuottaja Kaija Laine perää tukimuotoja, jotka pohjautuisivat eläinten lukumäärään eivätkä peltohehtaareihin. – Tukien pitäisi perustua tehtyyn työhön, eikä näennäisviljelyyn.Luottamus kotimaisen ruoantuotannon jatkumiseen alkaa hiipua

Lähes neljännesvuosisadan maitotilaa Someron Kultelassa pitäneen Kaija Laineen navetassa kuluu 150 000 kilowattituntia sähköä vuodessa. Tilalla on sata lypsylehmää ja nuorta karjaa noin 70. Sähköllä toimivat muun muassa lypsyasemat, ruokintalaitteet ja harjakoneet.

– Eniten sähköä vie maidon jäähdytys, eikä sen sähkön käyttöä voi vähentää. Valoja voi päivisin sammutella ja hyödyntää luonnonvaloa, ja niin olen tehnytkin. Vanhat loisteputket vievät sähköä. Led-valot kuluttaisivat vähemmän.

Laine tietää monen maataloustuottajan alkaneen pohtia aurinkoenergiaan siirtymistä, mutta hankinta ei onnistu hetkessä.

– Valtio tukee maatilojen siirtymistä aurinkoenergiaan, mutta seuraava haku päättyy jo lokakuun puolivälissä ja sitä seuraava saattaa olla tammikuussa. Hankinta vaatii suunnittelua ja kaikki investoinnit tarvitsevat alkupääomaa, hän huomauttaa.

Kaija Laineen sähkösopimus päättyy joulukuun viimeisenä päivänä.

– Sähköä on jonkin verran ostettu etukäteen, joten se saattaa auttaa siihen, ettei hinta pomppaa heti taivaisiin.

Laine toteaa, että pitkää sähkösopimusta ei nyt kenenkään kannata tehdä.

– Vuosi sitten minulle ehdotettiin pörssisähköä, mutta joku neuvoi varovaisuuteen. Onneksi en ottanut sitä, koska noususuhdanne oli edessä.

Öljyn hinnannousun myötä myös muovin hinta on noussut.

– Olkea ja heinää en paalauttanut yhtään, vaan nyt käytetään varastot ja toivotaan, että ne riittävät, Laine kertoo.

– Moneenkaan asiaan ei pysty itse vaikuttamaan. Ainoa, mitä voi tehdä, on toivoa parasta.

Maidon tuottajahintaan tulee marraskuun alusta sentti lisää.

– Se on nyt 50 senttiä litralta. Vuosi sitten se oli 16 senttiä alhaisempi, mutta kulut ja lainojen korot ovat nousseet niin, etteivät tuottajahinnat ole pysyneet perässä. Itse emme voi maidon hintaa nostaa niin, että saisimme nousseet kulut katettua, Laine muistuttaa.

Laine on tiiviisti yhteydessä muihin alan ihmisiin, ja tietää, että monilla maatiloilla eletään niin taloudellisen kuin henkisenkin jaksamisen äärirajoilla.

– Emäntien tunnoista paistaa vahvasti uupumus, pelko, epävarmuus, toivottomuus ja huoli, hän kertoo.

– Moni laittaisi lehmät pois, jos voisi. Harvalle se on vaihtoehto raskaiden lainataakkojen takia.

Laine sanoo, että hänen omakin näkemyksenä kotimaisen maatalouden jatkumisesta alkaa hiipua.

– Ehkä yksi sukupolvi vielä venyy ja venyttää itseään niin taloudellisesti kuin henkisestikin, mutta seuraava sukupolvi on vapaampi katsomaan elämää maatalouden ulkopuolelta.

Kaija Laine sanoo, että maatiloilla on eletty hätätilaa jo ennen koronaa ja Ukrainan sotaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Laine toteaa tilanteen tuntuvan sietämättömältä, kun mistään ei näy valoa.

– Esimerkiksi Neuvo-rahoitusta ja Välitä viljelijästä -toimintaa on ollut pitkään. Ne ovat olleet suosittuja ja kaivattuja palveluja. Se kertonee siitä, että maatiloilla on eletty hätätilaa jo ennen koronaa ja Ukrainan sotaa. Nippanappa on pärjätty tähän asti.

Laine toivoo säännöllisyyttä EU-tukirahoitukseen:

– Budjetointi on äärimmäisen haasteellista tulovirran epätasaosuuden takia. Kuluja on kuitenkin ympäri vuoden.

Laine toteaa maatilojen olevan erilaisissa tilanteissa, sillä osa on himmaillut ja osa investoinut. Niinpä myös maatalouden tuotantorakennuksista perittyjen kiinteistöverojen palautukset, joita maatilat saavat hakea, ovat erilaiset:

– Uusien rakennusten tilat voivat maksaa monta tonnia kiinteistöveroa tonnia, mutta vanhoilla tiloilla se tekee muutaman kympin vuodessa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments