Viranomaisten kanta käy ilmi sisäministeriön selvityksessä. Rikostutkintaa tekevät viranomaiset ovat aiemminkin halunneet saada käyttöönsä kansalaisista passeja ja henkilökortteja varten kerättyjä biometrisiä tietoja.
Biometrisiä tunnisteita ovat muun muassa sormenjälki, kasvot, nimikirjoitus ja kävelytapa. Passien yhteydessä käytössä ovat digitaalisesti luettava valokuva sekä sormenjäljet.
Poliisin nykyisessä tuntomerkkirekisterissä on runsaan 300 000 ihmisen sormenjälkitiedot. Passi- ja henkilökorttirekisteriin on kerätty yli neljän miljoonan ihmisen biometrisiä tunnisteita. Käytettävissä olevan aineiston laajenisi todella tuntuvasti.
Toistaiseksi poliisin tavoittamattomissa olevat tunnistetiedot saattaisivat auttaa ratkaisemaan noin 300 tällä hetkellä selittämättä olevaa vakavaa rikosta, joiden yhteydessä on kerätty toistaiseksi tunnistamattomia sormenjälkiä.
Tällä hetkellä poliisi saa käyttää passeja ja henkilökortteja varten kerättyjä tunnistetietoja vain onnettomuuden tai rikoksen uhrin tunnistamiseen. Tähän on hyvät perusteet.
Uhrin tunnistaminen on osa tutkintaa. Myös uhrin omaisten kannalta lupa tunnistetietojen käyttöön on välttämätöntä.
Useissa Euroopan maissa passien biometrisiä kuvatietoja saa käyttää rikostutkinnassa, mutta ei niiden sormenjälkiä.
Henkilöllisyysasiakirjojen tietoja ei kerätä rikostutkintaa varten, vaan ihmisten tunnistamiseksi. Niinpä niiden käyttö esitutkintaviranomaisten haluamalla tavalla vaatii lainsäädäntöä ja perusteltuja lupia.
On visusti huolehdittava, että perustuslailla turvattua yksityisyydensuojaa ei loukata tarpeettomasti. Sisäministeriön selvityksessä mainitut rikokset ovat niin vakavia, että kansalaiset todennäköisesti hyväksyvät niiden tutkinnassa ja torjunnassa laajojakin valtuuksia.
