Puolukkasato on tänä syksynä keskimääräistä runsaampi – ”Marjat alkavat olla pikkuhiljaa valmiita poimittaviksi”

10

Puolukkasadon määrä on tänä syksynä keskimääräistä suurempi. Kukkia oli alkukesästä runsaasti ja pölytys onnistui hyvin, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola. Heinä- ja elokuun helteet eivät haitanneet puolukan kypsymistä, sillä puolukka on kuivien ja paahteisten paikkojen kasvi. Syksyn nopeasti laskevasta lämpötilastakaan puolukka ei ota nokkiinsa.

–  Kylmä sää vaikuttaa tässä vaiheessa enemmän poimijoihin kuin marjoihin, mutta napakat yöpakkaset on tietysti oma lukunsa. Toivottavasti niitä ei ihan vielä tule, Peltola sanoo.

Peltolan mukaan puolukka alkaa lämpimimmillä alueilla olla jo valmista poimittavaksi. Tavallisesti puolukat kypsyvät Etelä-Suomessa selvästi nopeammin kuin pohjoisessa. Tänä vuonna puolukat kypsyvät eri puolilla maata lähes samaan aikaan.

–  Loppukesä on ollut niin lämmin koko maassa, että erot kypsymisnopeudessa kuroutuvat umpeen, sanoo Peltola.

Puolukka kukoistaa tänä vuonna erityisesti Satakunnassa ja eteläisellä Pohjanmaalla, missä puolukkaa on aiempinakin vuosina ollut runsaasti.

Luonnonvarakeskus on tehnyt seurantaa puolukan sadosta jo parikymmentä vuotta, Peltola kertoo. Puolukan sadon määrässä ei ole näkynyt merkittäviä muutoksia vuosien varrella, vaikka kesät ovatkin nykyään usein kuumia.

Peltola kannustaa pitämään silmät auki sosiaalisessa mediassa, jos haluaa vinkkejä oman alueensa puolukoiden kypsymisestä.

–  Kyllä siellä ensimmäisiä puolukkaämpäreitä näkyy jo, niin se tarkoittaa sitä, että puolukka alkaa olla pikkuhiljaa valmista poimittavaksi, Peltola sanoo.

Puolukkaan mennessä kannattaa hakeutua kuivempiin mäntymetsiin sekä pitää kännykkä mukana ja ladattuna.

–  Poimijoiden etsiminen metsistä on pelastuslaitoksille ihan peruskauraa, mutta etsiminen helpottuu, jos eksyneellä on kännykkä mukana, Peltola muistuttaa.

Puolukan poimintakelpoisesta sadosta poimitaan eteläisessä Suomessa vuosittain noin kolmasosa ja pohjoisessa vähemmän. Poimintakelpoista marjaa on se osa sadosta, joka on kohtuullisen helposti otettavissa, eli marjaa on tiheässä ja se on lähellä tietä.

Talteenoton määrä riippuu vuosittaisesta sadosta.

–  Puolukan vuosittainen maksimisato voi olla jopa kolminkertainen verrattuna minimisatoon, ja tämä suuri vaihtelu näkyy tietysti myös poiminnassa, Peltola sanoo.

Puolukkaa poimitaan enemmän eteläisessä Suomessa kuin pohjoisessa, koska etelässä marjat kypsyvät nopeammin, asutus on tiheämpää ja poimijoita on enemmän.

Helmi Lehtonen

10 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Urpo
22 päivää sitten

Hieno vuosi, mustikka- ja puolukkasaaliit hyviä, sieniäkin kertynyt jo ihan kivasti ja kausi jatkuu vielä pitkään.

Uutinen mustikan elpymisestäkin oli mukavaa luettavaa. Tuo vahvistaa käsitystä, että metsien hoidossa ei ole epäonnistuttu, kuten luontojärjestöt ja muut vastaavat tahot yrittävät väittää.

Marko
22 päivää sitten
Reply to  Urpo

Elpyminen johtuukin Urpo siitä, että metsän käyttö on muuttunut. Avohakkuusta ollaan luopumassa ja siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, ja maan muokkausta on kevennetty todella rajusti. Kerropa, mikä on vastaava taho, mistä tuossa mainitset?

Urpo
22 päivää sitten
Reply to  Marko

Avohakkuiden määrässä ei ole trendiä, joka osoittaisi avohakkuista luopumisen. Päinvastoin, avohakkuita tehdään hyvin tasaisesti vuosikymmenestä toiseen, vuodesta 1970 aloitetun tilaston mukaan keskimäärin 120 000 ha vuosittain. Toki maan muokkausmenetelmät ovat kehittyneet, eikä maata paljasteta enää yhtä paljon kuin menneiden vuosikymmenten aikana. Juuri tätä tarkoitin onnistumisesta mainitessani.

Vastaavalla taholla tarkoitan mm. vihreitä (puolue) ja kansalaisia, jotka näiden viestinnän takia samaa mantraa levittävät ymmärtämättä itse asiasta juurikaan mitään. Sinäkin kerroit minulle syitä mustikan vähentymiseen, mutta siteeraamassasi kirjassa syiksi kerrottiin ihan muita kuin mainitsemasi.

Marko
22 päivää sitten
Reply to  Urpo

Olet väärässä. Ota ämpäri ja mene avohakkuumetsään mustikoita noukkimaan. Et löydä marjan marjaa. Menepä kunnon metsään, niin saat mustikoita, puolukoita ja sieniä ämpärit täyteen. Kaikki marjastajat ja sienestäjät ymmärtävät asian, et vissiin kuulu porukkaan. Kerro samalla missä on artikkeli, missä väitetään sitä mitä sanoit vihreän puolueen väittämäksi. Sinun juttusi on suoraan UPM:n katalogista, ei sekään anna kovin tieteellistä kuvaa sanomisisistasi.

Urpo
22 päivää sitten
Reply to  Marko

Missä asiassa olen väärässä? Avohakkuiden määrän kehityksen tarkistin tilastokeskuksesta ja muokkausmenetelmien kehittyminen kerrotaan Ylen aihetta koskevassa uutisessa 1.9.22. Minusta vähemmän ympäristöä kuormittavien, mutta taimikon kasvun kannalta entistä paremmin toimivien muokkausmenetelmien yleistyminen voidaan laskea onnistumiseksi. Oletko tästä eri mieltä?

Marjoja ei yleensä avohakkuualoilta hyvin löydä, vaikka joskus sielläkin puolukat viihtyy. Mutta koska vuosittain hakataan alle prosentti metsistä aukoksi, selvästi suurimmassa osassa metsistä kasvaa puustoa. Siellä sienet ja marjat jo tuottavat hyvän sadon, kuten Luken Operaatio mustikka kertoo. En siis käytä tietolähteenä UPM:n katalogia.

Artikkelin vihreiden metsäpuheista löydät esim. vihreiden verkkosivuilta.

Marko
22 päivää sitten
Reply to  Urpo

Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen on onnistuminen, näin on tehnyt mm. seurakunnat ja laskutaidon omaavat liikemiehet ja metsänomistajat. Kannattaa lukea myös uutisia jotka ei niin miellytä omia näkemyksiä, se avartaa tietämystä.

Vanha seurakuntalainen
21 päivää sitten
Reply to  Marko

Minkähän takia metsäyhtiöt eivät ole omissa metsissään siirtyneet jatkuvaan kasvatukseen?

Marko
21 päivää sitten

Miksiköhän Jatkuva kasvatus tuo suuremman tuoton pitkällä aikavälillä, 30-50 vuotta.Avohakkuussa saat rahat heti. Metsäyhtiöt saavat ostettua puuta hetkessä niin paljon suurin piirtein kuin haluavat. Heidän tehtävänsä on tuottaa voittoa heti, ei tulevaisuudessa. Tähän yhtälöön ei sovi mikään luonnonsuojelu tai luonnon itseisarvo. Minkäköhän takia enenessä määrin instituutiot ja yksityiset metsäomistajat siirtyvät jatkuvan kasvatuksen metodeihin, ja miksiköhän metsäyhtiöt hanttaavat ja kertovat väärää tietoa koko systeemistä. Raha ratkaisee. Vielä 50-luvulla pidettiin avohakkuuta täydellisenä metsän haaskaamisena ja sitä se juuri on.

Urpo
20 päivää sitten
Reply to  Marko

Aiemmassa kommentissani viittasin laskelmien lähtöarvoihin. Ylen heinäkuussa julkaisema artikkeli, johon ilmeisesti viittaat, on kouluesimerkki tästä. Aliarvioidaan jaksollisen ja yliarvioidaan jatkuvan kasvu sekä manipuloidaan kustannuksia. Näin saadaan haluttu lopputulos. Jos tätä ei huomaa, metsän tuntemus ei riitä ottamaan asiaan kantaa. Kai sentään huomasit, että laskelmat oli tehnyt jatkuvan kasvatuksen palveluja myyvän yrityksen omistajat. Eikö edes se anna aihetta kriittiseen suhtautumiseen? Ajatus, että avohakkuussa saat rahat heti on täysin kestämättömällä pohjalla. Jokainen avohakkuualan puu pitää kasvattaa taimesta tukkimittoihin. Toki näin on myös jatkuvan kasvatuksen kohteessa, jossa kasvatus kestää paljon kauemmin, mutta jaksollisessakin sentään helposti 50-100 vuotta. Kustannukset korkoineen alkaa juosta heti taimikon… Lue lisää »

Urpo
21 päivää sitten
Reply to  Marko

Sivuutit kysymykseni, missä olen väärässä. Jatkuva kasvatus muuttui käytännössä sallituksi vajaat 10 vuotta sitten metsälakimuutoksen yhteydessä. Uuden lain aikana on poimintahakkuiden osuus ollut n. 1-3% kaikista hakkuista. Yhtään kuviota ei ole näin lyhyessä ajassa käsitelty kahteen kertaan, ellei kyse ole ollut epäonnistumisen seurauksena tehdystä avohakkuusta. Toki siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen on nyt helppoa, mutta eri asia on menetelmän toimivuus. Siitä ei ole näyttöä uuden lain mahdollistamien hakkuiden kautta. Lisäksi poimintahakkuuna toteutettu harvennus on eri asia kuin jatkuvasti peitteinen kasvatus. Itsekin olen tehnyt poimintahakkuita, mutta puustoa kasvatan kohti päätehakkuta. Seurakunnista vain osa on metsänhoitolinjauksiaan muuttanut eli kaikki seurakunnat eivät ole näin tehneet.… Lue lisää »