Perunan ja juuresten sadonkorjuu on hienossa säässä helppoa kuin heinänteko. Kuivasta maasta nostetetut juurekset ovat valmiiksi puhtaita, ja perunat löytyvät kuokalla vaivatta. Myös niiden laadun voi nähdä yhdellä vilkaisulla, toisin kuin kuravellin seasta kaivellessa.
Vaikka kesäperunat ja harvennusporkkanat antavatkin esimakua tulevasta sadosta, sen lopullinen määrä ja laatu ovat aina arvoitus. Ilmassa on jännitystä, kun selviää mitä maasta nousee. Onko peruna kasvattanut enemmän vartta kuin mukuloita, onko niissä jotakin tautia kuten ruttoa, ovatko porkkanat haaroittuneita tai porkkanakärpäsen toukkien nakertamia?
Tänä vuonna maaäiti on ollut sen verran suopea, että ryytimaan perunat kasvoivat ennätyshyvin. Sato on runsas ja hyvälaatuinen ja ainoastaan Annabellessä oli rupea, joka on lähinnä esteettinen haitta. Mulberry Beauty ja varhaisperuna Jussi kunnostautuivat muutamin työmiehen nyrkin kokoisin mukuloin, joista tulee vielä upeat uuniperunat jonkin makoisan pöperön, kuten sillröran kera.
Pettymyksen tuottivat sen sijaan pensaspavut. Luottolajikkeeni Sun Ray ei kerta kaikkiaan itänyt kahteen otteeseen tehdystä kylvöstä huolimatta. Siemenissä täytyi olla jotakin vikaa. Viime vuodelta tähteeksi jäänyt Maxi paikkasi puutetta, mutta rivimetrien jäädessä yhden pussin varaan papusato tuli syötyä muutamalla aterialla.
Porkkanat puolestaan yllättivät hyvällä laadullaan. Tuholaiset eivät olleet äkänneet kuin muutaman yksilön, eikä haaroittumisesta ollut tietoakaan. Kesän kuivattama savimaa tosin kasvatti niihin enemmän leveyttä kuin pituutta kasteluveden jämähdettyä aina vain pintakerrokseen. Ainoastaan pitkäkestoinen tihkusade olisi kastellut savimaata syvemmältä.
Kylmä kesäkuun alku sekä syyskuun alun hallayöt typistivät kurpitsan kasvukautta niin, ettei henkilövaakaa tarvittu tällä kertaa. Keittiövaa’an viisari kimmahti vaatimattomaan lukemaan 4,7 kiloa. Tarpeeseen nähden se on kuitenkin aivan riittävästi, sillä edellisvuosien yli kymmenkiloisen ja kaksikymmenkiloisen talvikurpitsan jatkojalosteita on vieläkin jäljellä.
Onnistunut tai kelvollinenkin sato tuottaa samanlaista mielihyvää kuin saisi ylenpalttisen lahjan. Kellarin laareja täyttäessä mieltää saaneensa kaiken ilmaiseksi muistelematta enää lainkaan siihen kulunutta aikaa, vaivaa ja rahaa. Kiitollisuus valtaa mielen hellan kulmalla pakastuspuuhissa ja säilyketölkkien rivistön pidentyessä kellarin hyllyillä. Lyhentynyt puutelista sekä kevyempi kauppakassi jokaviikkoisilla ruokaostoksilla ovat pitkälle talveen, jopa kevääseen asti mukava muistutus oman kasvimaan merkityksestä.
Ryytimaan reunalla -sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.
