Salon hernekeittopäivä oli perniöläistuottajien juhlaa – lähiruokaviikolla nostetaan esille paikallisia tuotteita

8
Ravitsemistyöntekijä Susanna Rauhaniemi ja ruokapalveluvastaava Sari Koivisto nostivat Salon lukion linjastoon torstaina tavallistakin maistuvampaa hernekeittoa. Pannarin päälle sai kauhoa perniöläistä hilloa. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Salon kaupungin keittiöissä valmistettiin torstaina hernekeittoa pitkälle perniöläisistä raaka-aineista.

Pyöreästi 11 000 lounaan valmistamiseen käytettiin noin 450 kiloa hernettä, joka on kasvanut Ylistalon tilalla Perniössä. Possun lihan keittoon toimitti Perniön Saunapalvi.

Jälkiruuaksi oli pannukakkua mansikkahillolla. Hillokin oli Perniöstä, Meritalo Oy:ltä.

– Oikea perniöläispäivä, Salon ruokapalveluohjaaja Mari Portaala myhäilee päivän ruokalistaa.

Salossa on vietetty tällä viikolla lähiruokaviikkoa, ja sen kunniaksi paikalliset tuottajat ovat olleet poikkeuksellisen hyvin esillä kaikissa kaupungin ruokasaleissa.

Esimerkiksi maanantaina ruokalistalla oli voimapapuspelttilasagnea, johon käytettiin Angelniemen Karviaisten tilan härkäpapua ja Suomusjärven Birkkalan tilan spelttiä. Jälkiruokaomenat tulivat Achrenin puutarhalta ja Hedelmätarha Axelssonilta Angelniemeltä.

Tiistaina syötiin Birkkalan speltistä tehtyä spelttihelmipuuroa ja perniöläisen Kulmalan tilan kirsikkatomaatteja.

Keskiviikon broileriviillokin broileri tuli Yli-Jaman tilalta Kuusjoelta, ja perjantaina luvassa on muun muassa Perniön Lihan yönakkeja.

– Tosi hienoa, että Salosta löytyy näin paljon tuottajia. Lähiruokaviikolla tuomme esille heidän tuotteitaan, mutta joskus ruokalistalle jää myös pysyvästi joitain kokeiltuja tuotteita. Esimerkiksi viime vuoden lähiruokaviikolta kiertävälle listalle jäi spelttihelmipuuro, Mari Portaala kertoo.

Ruokapalveluvastaava Sari Koivisto ja hernekeittopäivän kruunu: pannukakku.

Salossa ruoka valmistetaan suurissa keskuskeittiöissä, ja raaka-aineita tarvitaan valtavia määriä.

Lähiruokaviikkoa varten kaupunki ei voi lähteä etsimään paikallisia tuotteita suoraan tiloilta ja ostaa esimerkiksi sataa kiloa yhdeltä ja sataa toiselta.

– Teemme yhteistyötä Kimmon Vihanneksen kanssa. Se haalii meille paikallisia tuoretuotteita. Meille olennaista on, että tiedämme jo hyvissä ajoin saavamme varmuudella sovittuja tuotteita riittävän määrän, Mari Portaala sanoo.

Kaikkia tuotteita ei ole mahdollista saada Salon seudulta, tai niitä ei voi hyödyntää sellaisenaan. Esimerkiksi keskiviikkona syöty kuusjokelainen broilerinliha kypsennettiin ensin HK Scanilla, ja kaupunki osti sen kypsennettynä.

– Jos Salossa viljeltäisiin perunaa, sitä menisi noin tuhat kiloa ateriaa kohti. Tämä ei ole kuitenkaan perunanviljelyseutua, ja peruna tulee meille Pohjanmaalta, Portaala kertoo.

Lähiruokaviikon reseptit ovat pääosin tuttuja ja koeteltuja. Niihin vain sovitellaan lähellä tuotettuja aineksia.

– Lisätyötä tämä tietysti tuottaa jonkin verran. Viikon suunnittelu ja organisointi on aloitettu jo viime keväänä. Lisätyötä tulee myös keittiöissä. Meillä on onneksi tosi hyviä tyyppejä ja ammattilaisia töissä. He hoitavat homman. Itselläni stressi oli vielä viime viikolla melkoinen, mutta nyt helpottaa, Mari Portaala nauroi torstaina.

Paljonko lähiruuan käyttäminen maksaa verrattuna tavalliseen arkeen?

– En osaa sanoa tarkasti, mutta kyllä se enemmän maksaa kuin tavallinen arkiruoka. Tarjolla on myös sellaisia tuotteita, esimerkiksi kirsikkatomaatteja, joita ei ole arjessa. Se on herkkutuote, jolloin menekkikin on isompi, Portaala muistuttaa.

Lukion kolmannen vuoden opiskelijat Matias Heikkilä, Kalle Kulta, Kari Heinonen, Jere Poutanen ja Hannes Jääskeläinen antoivat lähiruokaviikon hernekeitolle yksimieliset kehut.

Lukiossa hernekeitto maistui erityisen hyvältä

Salon lukion ruokasalissa syöjiä oli jonoksi asti, kun ruokapalveluvastaava Sari Koivisto ja ravitsemistyöntekijä Susanna Rauhaniemi avasivat linjastot varttia vaille yksitoista torstaina.

Lukiossa syödään kolmessa ryhmässä, ja jokaisessa on noin 200 ruokailijaa.

– Meillä on 650 oppilasta ja noin 50 henkilökunnan jäsentä, Sari Koivisto kertoi.

Lukion torstain ruoka-annos oli 160 kiloa hernekeittoa, josta 140 lihalla ja 20 kiloa kasviksilla. Syöjät valitsevat vapaasti, kumpaa ottavat.

– Keitto tulee keskuskeittiöltä. Täällä keitetään itse perunat, pastat ja riisit, mutta keittojen tekoon meillä ei ole patoja, Koivisto sanoo.

Pannukakkua keskuskeittiöltä tuli noin 80 kiloa. Se leikattiin lukiossa 720 palaksi. Mansikkahilloon lisättiin kokonaisia mansikoita, jolla hillosta saatiin raikkaampi.

Lukiolaiset arvostavat kotimaista ruokaa. Susanna Rauhaniemi teki viime keväänä opiskelijoille kyselyn, ja liki 95 prosenttia vastaajista kertoi arvostavansa kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.

– Uskon, että opiskelijat tykkäävät lähiruokaviikosta, koska on erityisiä herkkuja kuten omenoita ja kirsikkatomaatteja, Rauhaniemi arveli.

Kolmannen vuoden opiskelijat Kalle Kulta, Hannes Jääskeläinen, Matias Heikkilä, Jere Poutanen ja Kari Heinonen antoivat hernekeitolle yksimieliset kehut.

– Parempaa kuin normaalisti. Lisää tämmöisiä viikkoja, Kalle Kulta toivoi.

– Lihaa on enemmän, ja maku on parempi kuin normaalisti, Hannes Jääskeläinen makusteli.

– Hernekeitossa maistaa eron. Koostumus ei ole niin vetinen, ja lihaa on enemmän, Matias Heikkilä vertasi.

– Paljon lihaisampaa. Hyvää tää on, Jere Poutanen ja Kari Heinonen komppasivat.

8 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Ihme hypetys rehukasvista
3 kuukautta sitten

Härkäpapu on eläinten ruokaa, älkää sitä oppilaille syöttäkö. Varmaan noina päivinä on ruokahävikki suuri, on se niin pahaa. Maistuu aivan jauhoiselle pavulle tai herneelle.

Pirkko S.
3 kuukautta sitten

Seuraavaksi sitten tavallista maukkaampaa härkäpapuruokaa oppilaille. Ja asiaan liittyvä juttu lehteen. Hyvää härkäpavusta saa, kun osaa.

Allan
3 kuukautta sitten
Reply to  Pirkko S.

Kyseistä virnalajiketta täytyy keittää vähintään puoli tuntia, koska virnojen myrkkyvaikutuksia ei tunneta kovinkaan hyvin.

Ruokaviraston ohjeiden mukaan tätä virnaa tulee käsitellä samoilla tavoilla kuin papujakin.

Pavut sisältävät erilaisia määriä toksista lektiiniä.

Toiset henkilöt ovat herkempiä lektiinin toksisuudelle kuin toiset.

Veka
3 kuukautta sitten

Höpsis. Härkäpapua on syöty Suomessa pitkä historian sivu. Hyvää siitä saa.

Ihme hypetys rehukasvista
3 kuukautta sitten
Reply to  Veka

No, kerropa joku hyvä resepti millä saa sen maun pois. Kaikkien vatsa ei vaan kestä papuja tai herneitä, kunnon läksisoosia vaan kehiin, eikä mitään eläimien ruokaa. Lihaa on syöty Suomessa myös pitkään, isovanhempamme elivät läskillä, punaisella maidolla ja voilla ja elivät melkein 100-vuotiaksi. Karjalan mummoni sanoi härkäpavuista, ettei siitä ole kuin eläimille.

Helipee
3 kuukautta sitten

Eli siis et ole koskaan maistanut.. Härkäpapu on erinomainen kotimainen proteiininlähde.

Maija
3 kuukautta sitten

Multaporkkanat ja multaperunat takaisin kauppoihin, kiitos. Säilyvät pidempään kotona, joten voisi kerralla ostaa enemmän.

Mamma maalta
3 kuukautta sitten

Kyllä tämän päivänkin nuoriso oikeaa suomalaista perusruokaa syö, jos sitä vaan suostuttaisiin tekemään ja tarjoamaan. Tänä päivänä, kun koulun viikon ruokalistaa lehdestä lukee, ovat ne niin vaikeaselkoisia, ettei tiedä, mitä lautaselleen saavat. Entä ne lapset, jotka eivät näihin erikoisuuksiin ole kotonaan tottuneet.