Kaksi hapankorppua, pari pientä vesipulloa, kännykkä, lompakko, nitropurkki ja hyvät lenkkitossut. Tällaisella varusteilla lähtee joka päivä lenkille salolainen Aarno Virtanen.
– Juuri tuli käveltyä 15,5 kilometriä ja aikaa meni 2 tuntia 50 minuuttia. Se on ihan hyvä aika, kun ikää on melkein 88 vuotta, hän naurahtaa.
Virtanen on kävellyt tänä vuonna jo yhteensä 2 160 kilometriä. Yksi kuukausi meni kesällä kävelyn suhteen harakoille.
– Maalasin taloni, mihin meni 12 päivää, ja tein kaverin kanssa toista viikkoa klapeja. Jos en olisi tehnyt niitä hommia, kilometrejä olisi vielä paljon enemmän, hän huomauttaa.
Viime vuonna Virtanen käveli koko vuoden aikana 2 000 kilometriä. Nyt tekee mieli asettaa tavoite vielä korkeammalle.
– Tavoite on tänä vuonna vähintään 2 500 kilometriä. Kun kerran vuotta on vielä niin paljon jäljellä, eikä ole muutakaan tekemistä.
– Kesällä lähden lenkille jo ennen kello seitsemää ja olen ennen kymmentä kotona. Ehdin hyvin vielä iltapäivällä leikata nurmikkoa tai hoitaa kasvimaata, mitä työtä omakotitalossa nyt onkaan.
SSS:n toimitus sai vinkin iäkkäästä aktiiviliikkujasta Salon kaupungin liikuntapalveluista. Sirkkulassa asuva Virtanen on nimittäin Lehmijärven retkeilyreitin suurkuluttaja, ja hän on käynyt antamassa liikuntatoimistoon kehitysvinkkejä reitistä.
– Viitannummen lenkki on myös hyvä, ja usein menen sitä kautta. Välillä lenkkeilen myös Vuohensaareen tai teen Pettilän lenkin. Halikon keskustassa käyn teknisessä virastossa, koska siellä on vielä vanhoja kavereita. En koskaan kävele ihan samoja reittejä, Virtanen kuvailee.
Aarno Virtanen on syntyisin Halikosta. Nuorena hän oli aktiivinen motoristi.
– Harrastin 50 vuotta moottoripyöräurheilua ja kuuluin Salon Moottoriseuraan. Ajoin kilpaa eri moottoripyöräilylajeja, ja vuosina 1981 ja 1983 olin Salossa pidettyjen motocrossin MM-kilpailujen kilpailunjohtajana, hän kertoo.
Eläkkeelle Virtanen jäi vuonna 1997 Salon kaupungin vesilaitokselta putkimiehen tehtävistä, joita ehti tehdä 30 vuotta. Siinä sivussa hän teki paljon ihmisille myös viemäriremontteja.
Moottoriurheilu pysyi Virtasen harrasteena 1980-luvulle asti. Vuonna 1982 hän osti uuden polkupyörän ja alkoi pyöräillä. Vuosittain hän polki yli 2 000 kilometriä.
– Mutta sitten sain vuonna 2008 sydäninfarktin, minkä jälkeen vaihdoin pyöräilyn kävelyyn. Silloin minulle tehtiin pallolaajennus, Virtanen muistelee.
Infarktin vuoksi Virtasen lenkkivarusteisiin kuuluu myös nitropurkki, jota ei onneksi ole tarvittu.
– Lääkäri on kehottanut pitämään sen mukana, varmuuden vuoksi, hän toteaa.
Moni lenkkeilee kuulokkeet korvilla, mutta Virtanen ei koskaan.
– Kuuntelen lintujen ääniä. Minulla on kuulolaite, ja sillä kuuluvat pienemmätkin pihaukset. Lenkillä kerään myös tölkkejä ja pulloja. Olen saanut niistä tänä vuonna rahaa jo yli 100 euroa, hän mainitsee.
Virtanen kävelee vähintään 10 kilometriä päivässä, yleensä 12 kilometriä. Parhaalla viikolla kilometrejä voi kertyä jopa 100.
Kertynyttä matkaa on hänestä hauska seurata, ja se onnistuu kuntoilusovelluksella. Kun Virtanen täytti 80 vuotta, hän sai lapsiltaan syntymäpäivälahjaksi Polar M400 -urheilukellon. Lenkille hän lähtee kello ranteessa ja pulssia mittaava sykevyö rinnan ympärillä. Kotiin päästyä voi katsoa tietokoneen ruudulta, millaisen reitin on kulkenut ja kuinka nopeasti.
– Nyt huippunopeus on ollut 6,5 kilometriä tunnissa, hän katsoo tyytyväisenä viimeisen lenkkinsä tuloksia.
– Seuranta antaa lenkkeilyyn lisää mielenkiintoa. Ja silloin ei ainakaan narraa itseään, kun faktat näkyvät ruudulta.
Talvella Virtanen hiihtää. Ja Lapissa hän on käynyt elämänsä aikana 81 kertaa. Vaeltaminen oli Virtaselle intohimo, ja hän on samonnut tuntureita Saanasta Pältsaan.
– Vuonna 2017 olin viimeisellä vaelluksellani Utsjoen Kevolla. Sen jälkeen olen lahjoittanut retkeilytarvikkeeni Salon Leiriveikoille ja käyn Lapissa vain kävelemässä. Nytkin on kämppä helmikuuksi jo varattuna.
Moni on arvellut Virtasta seitsemänkymppiseksi, ja hämmästys on aina yhtä suuri, kun hän kertoo todellisen ikänsä. Mutta mikä oikein on hänen kuntonsa salaisuus?
– Ei ole mitään salaisuutta. Olen vain aina halunnut pitää itseni kunnossa, hän summaa.
