Moni metsässä liikkuja on sen huomannut. Hirvikärpäset eli hirventäikärpäset ovat täällä taas!
Hirvikärpästen määrä vaihtelee runsaasti alueittain. Toisin kuin esimerkiksi punkeilla, sääolosuhteilla ei ole hirvikärpästen määrään suurta vaikutusta. Sen sijaan hirvien määrä ja niiden liikkuminen vaikuttavat oleellisesti hirvikärpästen esiintyvyyteen.
– Syksyllä lentäviä hirvikärpäsiä on niillä alueilla, jossa hirvet ovat liikkuneet talven aikana, kertoo emeritaprofessori Arja Kaitala Oulun yliopistosta.
Hirvikärpästen puuttuminen joiltain alueilta voi puolestaan kertoa esimerkiksi siitä, että hirvikanta on jostain syystä pienentynyt tai hirvet ovat siirtyneet esimerkiksi ravinnon perässä muualle.
Kaitalan mukaan lämmin kesä ei sinällään lisää hirvikärpästen määrää, sillä hirvikärpäset ovat kuoriutuneet koteloista, jotka ovat syntyneet ja pudonneet maastoon jo edellisen talven ja kevään aikana.
– Lämpötilat kuitenkin vaikuttavat koteloiden kehitysnopeuteen. Lämpiminä kesinä kotelot kuoriutuvat aikaisemmin ja usein yhtäaikaisesti, jolloin syntyy mielikuva, että hirvikärpäsiä on paljon, hän sanoo.
Kylminä kesinä hirvikärpäsiä kuoriutuu puolestaan vähitellen pidemmän ajanjakson aikana, mikä taas luo mielikuvan, että hirvikärpäsiä on vähän.
Erityisen kylmän ja vähälumisen talven jälkeen hirvikärpäsiä voi olla seuraavana kesänä vähemmän, sillä useita päiviä tai viikkoja kestävät pakkasjaksot voivat koitua maahan tai lumen pinnalle pudonneiden koteloiden kohtaloksi. Koteloiden päälle satava lumipeite toimii puolestaan hyvänä eristeenä.
Hirvikärpästen pääisäntä on Suomessa nimenomaan hirvi. Yhdessä hirvessä voi olla peräti 20 000 hirvikärpästä. Peuroissa ja kauriissa on yleensä vain yksittäisiä hirvikärpäsiä.
Hirvikärpänen pudottaa siipensä löydettyään sopivan isännän ja jää isäntään loppuiäkseen eli noin yhdeksän kuukauden ajaksi. Jälkeläisten tuottaminen onnistuu vain, jos hirvikärpäsnaaras ja -koiras kohtaavat toisensa hirvieläimen turkissa.
– Vastoin yleisiä luuloja hirvikärpänen ei muni hirvieläimen nahan alle vaan naaras synnyttää toukkia, joista kehittyy pian liukaspintaisia koteloita hirven turkin sekaan. Turkista ne putoavat maahan.
Hirvikärpänen saattaa imeä verta myös ihmisestä, koirasta tai muusta kotieläimestä, mutta se ei pysty lisääntymään niissä.
Hirvikärpäsellä on myös luontaisia vihollisia. Hirvikärpäsen kotelot nimittäin maistuvat muun muassa muurahaisille, myyrille ja päästäisille.
– Myös aikuiset hirvikärpäset voivat joutua saaliiksi, mutta tästä ei ole tutkittua tietoa, Kaitala sanoo.
Kaitala tyrmää valitettavasti väitteen, jonka mukaan hirvikärpänen kuolisi ensimmäisiin syyspakkasiin.
– Aikuiset hirvikärpäset selviävät hyvin pikkupakkasista ja lyhyen aikaa jopa -15 asteen lämpötilassa.
Hirvikärpäset eivät kuitenkaan pysty lentämään alle viiden asteen lämpötilassa. Hirvikärpänen on kehnohko lentäjä ja se mieluiten odottaa paikallaan ohikulkijaa, jonka päälle se pyrähtää.
Ruotsissa hirvikärpäsen pääisäntä on hirven sijasta metsäkauris. Ruotsalaiset hirvikärpäset ovat suomalaisia serkkujaan pienempiä. Ruotsalaiset hirvikärpäset myös erehtyvät ihmiseen harvemmin kuin suomalaiset hirvikärpäset.
Näin suojaudut hirvikärpäsiltä – tiivis vaatetus auttaa
Paljas iho ja hiukset kannattaa peittää vaatteilla.
Sulje hihansuut, lahkeet ja kaula-aukko sekä käytä esimerkiksi hyönteishattua.
Vaaleasta, kiiltävästä ja liukaspintaisesta vaatetuksesta saattaa olla apua.
Lähde: Ötökkäakatemia (www.otokkaakatemia.fi)
Ötökkäakatemia tekee ötökät ja tutkijat tutuksi
Oulun yliopiston emeritaprofessori Arja Kaitalaa voi tituleerata myös Suomen johtavaksi hirvikärpäsasiantuntijaksi, sillä hän tietää mistä puhuu. Kaitala johti tutkijaryhmää, joka tutki hirvikärpäsiä vuosina 2008–2012. Tällä hetkellä Kaitalaa kiinnostavat erityisesti kiiltomadot.
Kaitalan tutkimusryhmä selvittää kiiltomatojen valotuotantoon liittyviä ekologisia ja evolutiivisia kysymyksiä. Ryhmä selvittää myös valosaasteen vaikutusta kiiltomatojen viestintään.
– Työskentelemme sekä luonnossa että laboratoriossa, jossa myös kasvatamme kiiltomatojen toukkia, hän kertoo.
Kaitala kuuluu myös Ötökkäakatemiaan, jonka tarkoituksena on tehdä huippututkimusta tutuksi matalalla kynnyksellä. Hyönteisten käyttäytymisestä ja tutkijan työstä tuodaan tietoa matalalla kynnyksellä muun muassa eri somekanavien kautta.
Tiedeviestintähankkeessa on mukana tutkijoita Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistoista. He tutkivat monenlaisia asioita pölyttäjien käyttäytymisestä, valosaasteen vaikutuksiin ja muurahaisten genetiikkaan.
