Viimeiset tulevat ensimmäisiksi

0

Edustuksellinen demokratia on kansanvallan vakiintunut muoto. Sitä vaalitaan vapailla vaaleilla.

Suomi sijaitsee kahden toisistaan eroavan vaalimaan välissä. Idässä tulos tiedetään jo päiviä ennen äänestystä. Länsirajan takana kestää päiväkausia ennen kuin tiedetään, kuka vaalit voitti.

Vielä pitempään menee ennen kuin selviää, mitä voitosta seuraa.

Ei niin aavan meren tuolla puolen Ruotsissa puolueet ovat ryhmittyneet kahteen blokkiin, vasemmistoon ja oikeistoon.

Vasenta blokkia johtaa Ruotsin suurin puolue sosiaalidemokraatit. Oikean laidan ryhmittymän veturi on Suomen kokoomuksen maltillinen veljespuolue. Porvariblokin puheenjohtaja Ulf Kristersson on kohta kuusikymppinen mies. Ei mikään porvarikloppi.

Voittanut blokki muodostaa hallituksen joko kaikilla voimillaan tai niin, että toiset puolueet ovat hallituksessa ja toiset tukevat hallitusta parlamentissa ilman ministerin salkkuja.

Joka tapauksessa äänestäjällä on jo ennen vaaleja käsitys siitä, mitkä ovat vaihtoehdot hallituspohjaksi. Jotain siis Ruotsinkin vaaleissa tiedetään etukäteen, vaikka ei sentään tulosta.

Viime viikonlopun vaaleissa pääministeri Magdalena Anderssonin johtamat sosiaalidemokraatit olivat suurin puolue. Mutta koska sen vetämä blokki oli porvarijoukkoa pienempi, demarit jäävät oppositioon.

Oikeistoblokin suurin ja koko vaalien toiseksi suurin puolue oli ruotsidemokraatit, jonka menestystä perussuomalaistenkin johto kävi juhlimassa.

Kolmanneksi suurin, kokoomus, saa kuitenkin pääministerin paikan, ja nyt odotetaan, otetaanko tai menevätkö ruotsidemokraatit hallitukseen lainkaan ja mitä sitten tapahtuu.

Asetelma on melkein raamatullinen: näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

Ruotsalaiset tarvitsevat välttämättä kuningashuoneen ja euroviisut, jotta heillä on jotain vähemmän jännittävää seurattavaa.

Suomessa äänestäjä marssii koppiin pyörittämään lyijykynää tietämättä muuta kuin korkeintaan, ketä itse aikoo äänestää.

Puoluejohtajat voivat vaalien alla puhua ihan mistä tahansa, mutta eivät siitä, keiden kanssa haluaisivat hallitukseen. Se on vaalisalaisuuksista suurin.

Vasta vaalien jälkeen käydään kahvilla, tutustutaan ja otetaan selvää, mitä toiset ajattelevat. Näytelmä esitetään taas ensi keväänä. Toisensa hyvin tuntevat puolueet leikkivät, että ovat ensitreffeillä Säätytalossa.

Suomessa suurimman puolueen paikasta kilpailevat ensi keväänä todennäköisesti SDP ja kokoomus. Toisin kuin Ruotsissa, ne voivat olla lopulta samassa hallituksessa.

Sitä odotellessa voi ihmetellä, rajoittaako työväen pääministeri työväen lakko-oikeutta. Ainakaan sitä ei ole tehnyt työväen presidentti.