Kulttuuritalo Villissä on lokakuussa esillä kahdenlaisia kasvutarinoita Lotta Lekan näyttelyn muodossa.
Halikkolaistaustaisen taiteilijan teoskatras koostuu hänen kahden edellisen näyttelynsä tuotoksista.
– Teosten teemat tukevat toisiaan, joten ne sopivat hyvin yhteiseen tilaan, Leka toteaa Sininen puutarha -näyttelyn töistä.
Pääosin taidegrafiikasta koostuva näyttely käsittelee luontoa, ihmistä ja näitä kahta myös yhdistettynä.
– Siis ihmisen luontosuhdetta, Leka selventää.
Sinisen Puutarhan ensimmäinen osio kuvaa luonnon kesäistä kasvukautta. Teoskokoelma pohjautuu Lekan oman, 1000-neliöisen kotipihan kasvilajistoon.
– Kartoitimme mieheni kanssa kaikki pihamme kasvilajit ja pääsimme lukemaan 159, Leka kertoo.
– Lähtökohtamme on, että pihallamme saavat kasvaa niin istutetut kuin villitkin lajit. Tilaa on kaikille, hän lisää.
Teokset ovat Lekan mukaan ylistystä monimuotoisuudelle ja rikkaruohojen kauneudelle. Töissä kuvataan luonnon tuomaa rauhaa, joka tasoittaa mielen ja vie keskittymisen olennaiseen.
– Suomessa on satojatuhansia pihamaita, joissa voi suosia luonnonkasveja. Itse näen, että monimuotoisuutta kannattaa suojella, Leka mainitsee.
Näyttelyn toinen osio kuvaa nuoren ihmisen kasvua kohti aikuisuutta.
– Kyseessä on herkkä ja mielenkiintoinen ikävaihe. Nuori miettii, mihin kuuluu ja löytyykö oma porukka. Elämä on jatkuvassa muutoksessa, Leka kuvailee.
Toiset muodostavat yhteyksiä, toiset kärsivät yksinäisyydessä. Lekan mukaan ihmisiä voi verrata tässä asiayhteydessä sieniin.
– Sienirihmastot hakeutuvat puiden juurien lähelle, ja niillä on kiinteä yhteiselämä puiden kanssa. Sienet ja puut viestivät toisilleen kemiallisesti. Syntyy kärsimystä, jos ne joutuvat eroon toisistaan, Leka havainnollistaa.
– Samoin on ihmisten laita. Kärsimme, jos jäämme ulkopuolisiksi, hän jatkaa.
Näyttelyssä on esillä keraamisia sieniä, jotka symboloivat kasvua, muutosta ja henkisten prosessien hyppäysmäistä kehitystä. Syanotypialla, kollagrafialla ja ompelulla syntyneet tanssijateokset kuvaavat porukkaan kuulumista ja yhteyden kokemista.
– Uskomukset ja tunteet itsestämme ja toisista voivat olla vangitsevia tai vapauttavia, Leka toteaa.
Nykyään Turussa asuvalla mutta edelleen Salon Taiteilijaseuraan kuuluvalla Lekalla on takanaan mittava ura taiteen parista. Hänen repertuaariinsa kuuluu kuvataiteen ja keramiikan lisäksi esimerkiksi kirjallisia julkaisuja, performansseja ja työpajatoimintaa.
Teemojen ja tekniikoiden suhteen hän kertoo olevansa avomielinen.
– En ole lukittautunut tiettyihin aiheisiin tai tietyntyyppiseen tekemiseen. Menen aina kiinnostuksen mukaan, hän kertoo.
Omakuvallisen taiteen lisäksi hän työstää niin sanottua ”sinäkuvallista” tuotantoa.
– Tällöin tekeminen on aina vastavuoroista. Teokset voivat sisältää esimerkiksi runoja tai äänitiedostoja, jotka ovat kuvattavan valmistamia.
Esimerkiksi sinäkuvallisesta taiteesta hän mainitsee toteuttamansa näyttelykokonaisuuden, joka kertoo kroonista syöpää sairastavasta henkilöstä.
Synnyinkuntaansa Halikkoa ja nykyistä Suur-Saloa hän vaalii lämmöllä.
– Minulla on läheisiä kollegoja Salon Taiteilijaseurassa. Seuran sosiaalinen ilmapiiri, hankkeet ja työtilat ovat parasta laatua, Leka kiittelee.
– Saloon on aina kiva tulla. Salolaisuus ei minusta lähde, enkä niin haluakaan, hän päättää.
Lotta Lekan Sininen puutarha -näyttely Kulttuuritalo Villissä 8.–30. lokakuuta. Näyttely on avoinna ke-pe kello 14–18 ja la-su kello 11–15.
