Koskella kohti harjakaisia – uusvanhan sanonnan mukana Vihiniemen kylätaloakaan ei remontoitu päivässä

0
Rakennusinsinööri Vilhelm Forsström ja Harri Koistinen esittelevät vintin jykeviä tukirakenteita. Joka palkki on kannettu ylös käsivoimin.

Syyskuinen sade ropisee kattoa peittävään pressuun. Tuuli humisee rakenteissa, työmaavalot hohkaavat valoa ja vähän lämpöäkin Vihiniemen kylätalon vintillä. Olisi melkein kodikasta, jos ei olisi niin kalseaa.
– Liimapuupalkkeja ollaan käytetty paikoin tukirakenteisiin, mutta perusperiaate on ollut käyttää perinteisiä materiaaleja. Sellaisia, joita käytettiin 1919, kun talo alunperinkin rakennettiin, rakennusinsinööri Vilhelm Forsström sanoo.
Forsström on tehnyt rakennesuunnitelmat ja toimii työmaan vastaavana.
Vintti on ollut pitkään Vihiniemen kylätalon remontin keskiössä. Sieltä, tai oikeastaan kellarista asti, juontavat Koski as. kyläyhdistys ry:lle vuodesta 2014 lähtien omistaman kylätalon katto-ongelmat. Katto oli painunut sieltä ja täältä.
– Katon tuennat oli tehty pirullisesti, se oli tehty poikkihirsiin, jotka olivat painuneet, kylätalo- ja yhdistysaktiivi Harri Koistinen kertoo.
Lähes kaikki on pitänyt tukea uudestaan.
– Kellarissa tehtiin 15 valua, joilla kantavia seiniä vahvistettiin ja sitä kautta kattoa tukevien pystytolppien kantavuutta parannettiin. Tällöin lisättiin myös kaksi erillistä läpitalon kulkevaa pystytolppaa. Kellarista löytyi poikkisahattuja tukihirsiä, ne kaikki piti tukea ja korjata. Teimme betonivalua varten kelkkasysteemin, jolla betoni saatiin matalaan, alle pöydän korkuiseen kellariin, Koistinen sanoo.
Koistinen asuu Espoossa, mutta hänellä on vapaa-ajan koti Koskella. Kylätalo-projektin myötä Espoo–Koski-etappi on tullut entistäkin tutummaksi.

Koistinen ja Forsström näyttävät vintillä juhlasalin yläpuoliset tukirakenteet. Paksuimmat, uusitut palkit ovat massiivisia – on helppo ymmärtää, että käsin katonharjan tuntumaan kannetun puutavaran alla on hikoiltu pisara jos toinenkin.
– Mutta nyt eteläpääty alkaa olla ylipäätään käyttökunnossa kellarista uudelleen tuettuun ja oikaistuun kattoon asti. Lähiviikkoina odotamme, että välikatto ja kattopellit laitetaan paikalleen eteläpäätyyn. Sitten on 150 neliötä liki 500 neliön katosta valmis, Koistinen kertoo.
Se on merkkipaalu ja jotain konkreettista. Se näkyy tielle ja luo uskoa projektiin: tässähän alkaa tulla valmistakin!
Jotta tähän on päästy, on pitänyt tehdä satoja ellei tuhansia tunteja talkootyötä, joka ei lopulta tule talon käyttäjille edes näkymään.
Salon Seudun Sanomat on seurannut kylätalo-projektin edistymistä kesällä 2020 ja keväällä 2021. Vuonna 2021 kirjoitettu jutussa todettiin muun muassa, ettei ihan vielä olla maalissa talon suhteen.

Kyläyhdistyksen ostettua vanhan työväentalon alettiin välittömästi suunnitella sen kunnostamista kyläläisten olohuoneeksi. Tuolloin harva varmaankaan arvasi, millainen urakka tulisi olemaan.
– Kun vanhassa talossa saa yhden nurkan kuntoon, löytyy vierestä uusi ongelma, Koistinen summaa.
Yllätyksiä onkin puolenkymmenelle talkoolaiselle ja remontissa satunnaisemmin käyville tupsahdellut vastaan vähä väliä. Mutta mitäpä siitä: tavoite on asetettu ja sitä kohti mennään vastuksista välittämättä.

Juhlasali ja näyttämö on toiminut muutaman vuoden taloprojektin verstaana. Tukevilla palkeilla on tuettu kattorakenteita, jotta remonttia on voitu tehdä välikaton yläpuolella. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Rakennusinsinööri Forsström sanoo, että kyläyhdistyksen sitoutuminen projektiin on ihailtavaa.
– En ole vielä törmännyt vastaavaan sinnikkyyteen ja perusteellisuuteen, Forsström sanoo.
Koistinen avaa kunnostusprojektin filosofiaa: se, mitä tehdään, tehdään kunnolla.
– Olemme välttäneet amatööriratkaisuja ja arvostaneet perinnerakentamista. Siitä pidämme kiinni. Emme käytä esimerkiksi uusia, hengittämättömiä materiaaleja, kierrätämme jos voimme. Yksi lähtökohta on ollut myös se, että tehdessä suunnataan katse myös jo seuraaviin työvaiheisiin.
Vihiniemen kylätalo on saanut avustuksia Ykkösakselin Leader-rahoista ja Suomen Kotiseutuliitolta yhteensä yli 100 000 euroa.
– Väittäisin, että ilman talkootyötä tämän projektin budjetti nousisi vähintään 200 000 euroon… Koistinen sanoo.
Forsström nyökyttelee vieressä.

Mitä sinnikäs koskelaisjoukko on saanut jo valmiiksi? Paljonkin, vaikka se ei välttämättä vielä siltä näytä, ainakaan juhlasalissa, joka on täynnänsä puutavaraa ja työkaluja. Koistinen muistuttaa, että pintojen siistiminen ja rojujen pois korjaaminen käy aikanaan nopeasti. Pohjatyö ja rakenteiden kunnostus ovat sitä hommaa, joka ei näy, mutta vie tolkuttomasti aikaa.
– Tämä on iso talo, jossa kaikki työvaiheet ovat työläitä, vahvistaa alan ammattilainen Forsströmkin.
Jo viime vuonna oltiin suojattu katto odottamaan uutta peltiä ja tukirakenteita. Toissa kesänä rakennettiin rakennustelineet talon ympärille, jotta työtä voi tehdä turvallisesti. Niiden vuokraaminen, huomauttaa Koistinen, olisi romuttanut budjetin.
Kesällä odoteltiin katto- ja rakennesuunnitelmien valmistumista, joten väliprojektina talkoolaiset kunnostivat ruokasalin jo kunnostetun keittiön ja tuvan vieressä.
– Avattiin lastulevyseinät, purettiin kaapistot, nostettiin katon noin viiden sentin painuma, oikaistiin lattia, avattiin ikkunat ja tehtiin niiden alapuolinen eristys, tapetoitiin, maalattiin ja vedettiin uudet sähköistykset ammattilaisten valvonnassa, Koistinen sanoo.
Pienenä detaljina Koistinen esittelee ruokasalin lamppuja, jotka on itse tehnyt talosta löytyneen mallin mukaan.
– Tälläkin tavalla tuotiin taloon takaisin sen historiaa. Eteläpääty alkaa olla käyttökunnossa. Täällä voidaan jo pitää kokouksia ja järjestää yhteisiä tapahtumia, Koistinen sanoo.

Harri Koistinen esittelee kylätalon ruokasalia ja sinne itse tehtyjä lamppuja. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Nyt katse on juhlasalin ja näyttämön katon rakenteissa. Saliin tarvittiin tilapäisvahvistuksiksi kahdeksan pystytolppaa, joista neljä on jo purettu. Vesikatolle on jo tehty oikaisu ja aloitettu laudoituksen sekä aluskatteen laitto.
– Vintillä pitää varoa, sisäkaton laudoitus ei kestä astumista ilman tukirakenteita, ja alas on kuusi metriä, Koistinen lisää.
Seuraava kriittinen piste on juhlasalin nurkassa oleva kohta, jossa näyttäisi olevan vesivauriota.
Myös pihaa on raivattu ja kunnostettu.
Melkein valmista siis?
Koistinen ja Forsström vilkaisevat toisiaan.
– Mikä lopulta on vanhassa talossa valmista? Remontoitavaa riittää niin kauan kun jaksaa. Ehkä katon jälkeen rupeamme rakentamaan tänne vinttiin etätyötiloja, tai majoitustilaa. Tilaa olisi, Koistinen naurahtaa.
Ei ole aivan selvää, onko yksi talkooporukan sinnikkäimmistä puurtajista aivan tosissaan.

Eittämätön tosiasia on se, että eteenpäin on menty ja mennään. Peltikattokin on jo tilattu, ja sen asentaminen tulee olemaan seuraava iso merkkipaalu.
– Kenties ensi kesänä voimme viettää uusia harjakaisia? Sitten päästään siivomaan sisätiloja ja tekemään saniteettitiloja. Se käy nopeasti.
Koistinen rohkenee arvella, että perusrakenteet – uusi peltikatto alusrakenteineen, välikatot, niiden tuet, lattioiden suoristukset ja tukipuut sekä saniteettitilat – saattaisivat tulla valmiiksi jo syksyksi 2024.
Saattaisivat, jos kaikki menee suunnitellusti. Asiat voivat yhä matkan varrella mutkistua.
– Itse asiassa, tulin mukaan näihin talkoisiin alun perin lähinnä apuriksi maalaamaan seiniä.

Kylätalon aktiivi Harri Koistinen näyttää, mitä kaikkea vintillä on pitänyt uusia, jotta katon notkahdus saadaan oikaistua. Kuva: SSS/Minna Määttänen