Salon uimahallin vihkiäisiä vietettiin lokakuun lopulla 50 vuotta sitten. Hallin avaushypyn juhlallisuuksissa hyppäsi 13-vuotias Harri Haukila. Toinen juhlahyppääjä oli Kirsi Lehtonen. Haukilan hyppy viidestä metristä ikuistettiin Salon Seudun Sanomien uutiskuvaan.
Harri Haukila oli uimahallin vihkiäisten aikaan 13-vuotias Salon yhteiskoulun oppilas. Uintiharrastus sai puhtia, kun Salon uimareiden toiminta alkoi aktivoitua kesällä 1972 ennen hallin avaamista.
– Meillä oli yhteiskoulussa porukkaa, joka jatkoi harrastusta pitempäänkin. Itse olin edustamassa seuraa muun muassa Impivaaran uimahallin avajaiskisoissa Turussa 1975, Haukila muistelee.
Urheileva Salo -kirjasta löytyy uimahallin ensimmäisiltä vuosilta merkintöjä hänenkin kilpailutuloksistaan. Kun Salon Uimarit juhli 50-vuotisuuttaan 1970-luvun lopulla, Haukila mainittiin yhtenä seuran parhaista uimareista.
Haukila muutti Turkuun 1980-luvun alussa ja aloitti fysioterapeutin opinnot.
Marraskuun alussa hänellä tulee täyteen 36 vuotta yrittäjänä. Toimipaikat yrityksellä on Pöytyällä ja Turun Runosmäessä.
Uinti jäi, mutta tilalle tuli muuta liikuntaa, muun muassa hiihto ja vaellus.
– Olen käynyt Lapissa 65 kertaa, useimmiten hiihtämässä.
Haukila pelaa myös golfia. Salonkin kenttä on tuttu – jo ajoilta ennen golfia.
– 1970-luvulla harvensin Salon kentän paikalla olleella pellolla sokerijuurikasta lyhytvartisella kuokalla.
Salon uimahalli vihittiin käyttöön 27. lokakuuta 1972. Hallissa oli siinä vaiheessa uitu jo muutama kuukausi.
Uimahalli avattiin koekäyttöön heinäkuun puolivälissä. Kaikkia hallin varusteita ei vielä ollut saatu paikoilleen, mutta kävijöitä riitti aamusta asti, etenkin kesälomalla olleita lapsia.
Salon Seudun Sanomat oli paikalla ja raportoi ensimmäisen uintipäivän tunnelmista.
Käyttäjille ropisi moitteita. Eri puolille uutta hallia oli ripustettu järjestyssääntöjä, mutta kaikki eivät niitä ehtineet lukea.
Hallimestari Sauli Aulio muistutti erityisesti peseytymisestä. Sama sääntö pätee yhä: ensi pesulle, sitten altaaseen.
Varsinkin pikkupojat näyttivät jättävän peseytymisen vähiin, sillä siivoojat saivat pyyhkiä heidän perässään laatoilta mustia jalanjälkiä.
Pari viikkoa avaamisen jälkeen Salon Seudun Sanomat oli taas altailla Anistenmäen kupeessa. Siihen mennessä oli huomattu, että salolainen uimahalliyleisö käyttäytyy kiitettävästi – paitsi että ”nuorukaisiässä oleville pojille näyttää olevan vaikea hillitä puheitaan”.
Harri Haukilakin muistaa hallimestarin tiukan kurinpidon.
– Hallilla tuli muutenkin välillä sanomista siitä, että kilpauimarit veivät harjoitelleessaan ainakin pari rataa.
Hallin vihki opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.). Nuorukaisikä ei ollut 27-vuotiaalla ministerilläkään kovin kaukana takana päin, mutta hän osasi puhua hillittyä hallintokieltä.
Ministeri kertoi, että urheilulaitosten valtionavustus- ja lainajärjestelmän kehittäminen on opetusministeriössä harkittavana. Tavoitteena oli mahdollisimman tarkoituksenmukainen urheilulaitospolitiikka.
Harkintaa on harjoitettu, kehitystä on tapahtunut, ja valtion ja kuntien yhteistyöllä on rakennettu erilaisia liikuntapaikkoja niin Salossa kuin muualla maassa.
Juhlan päätteeksi Sundqvist ja Salon kaupunginjohtaja Veikko Santero pulahtivat altaaseen – saunan kautta tietenkin.
Uimahallin rakentaminen hyväksyttiin osana kaupungin budjettia kaupunginvaltuuston kokouksessa joulukuussa 1970.
Siihen mennessä kaupungissa ja kauppalassa oli puhuttu uimalan rakentamisesta melkein 20 vuotta.
Vuonna 1964 kaupunginvaltuusto hyväksyi urheilukeskuksen yleissuunnitelman, joka sisälsi myös uimahallin rakentamisen. Seuraavana vuonna neuvoteltiin jo hallihankkeen valtionavustuksesta.
Halli jäi pariksi vuodeksi kaupungin muun rakentamisen jalkoihin, vaikka piirustuksetkin olivat valmiina. Kun päätös rakentamisesta viimein tehtiin, Salon Seudun Sanomat intoutui hehkuttamaan: legendasta tuli sittenkin tosi!
Arkkitehtitoimisto Aarne Ervin piirtämän uimahallin kustannusarvio oli hyväksymisvuonna 2,5 miljoonaa markkaa, nykyrahassa vajaat neljä miljoonaa euroa.
1970-luvun alussa uimahallin hinta oli kymmenen prosenttia kaupungin vuoden budjetista. Nyky-Salossa samalla prosentilla puhuttaisiin 40 miljoonan euron hankkeesta.
Vuonna 2005 päätettiin hallin peruskorjauksesta ja laajennuksesta. Sen kustannusarvio oli nykyrahassa vajaat 7,5 miljoonaa euroa. Halliin tuli muun muassa lisää allastilaa ja vesiliukumäki.
Uimahalli avattiin remontin ja laajennuksen jälkeen keväällä 2007. Silloin paljastettiin myös taiteilija Pekka Jylhän teos Ilo. Uimahallin ja Salohallin väliin pysähtynyt viisimetrinen rantapallo ei jää ohikulkijoilta huomaamatta.
Arkkitehti Jarmo Saarisen suunnitteleman laajennuksen vihkiäisiä vietettiin vasta lokakuussa 2007, tasan 35 vuotta avajaisjuhlien jälkeen.
Paikalla oli taas alan ministeri. Kulttuuri- ja urheiluministerin Stefan Wallin (r.) tuli Suomen Saloon suoraan Portugalin Lissabonista EU:n urheiluministerien kokouksesta.
Wallin sanoi, että opetusministeriö arvostaa uimahalleja niin, että ”jos olisi vain yksi liikuntapaikka, jota opetusministeriön tulisi avustaa, sen pitäisi olla uimahalli”.
– Uimahalli on kaikelle kansalle tarkoitettu, toisin kuin esimerkiksi jäähalli, toteaa Harri Haukilakin.
Salon uimahallin 50-vuotisjuhlapäivää vietetään torstaina 27. lokakuuta.
Kirjalliset lähteet: Salon Seudun Sanomien arkisto, Into Lahdelma ja Aarne Poutanen: Urheileva salo – Salon kaupungin liikuntalautakunnan 50-vuotishistoriikki (Salon kaupunki 1987)
Salon uimahallin 50-vuotispäivän ohjelma 27. lokakuuta:
- Klo 6.30–20 kahvi- ja mehutarjoilu
- Klo 8–8.30 kaiken kansan vesijumppa
- Klo 14–14.30 vesijuoksuopastus
- Klo 15–16 allasosastolla live-musiikkia, Lauri ja Pehmeät Vävyt
- Klo 18–18.30 vesijuoksuopastus
- Klo 19–19.30 vesijumppa 70-luvun live-musiikin tahdissa, Lauri ja Pehmeät vävyt
- Klo 19.30–20 vesijumppa 80-luvun live-musiikin tahdissa, Lauri ja Pehmeät vävyt
- Klo 20–20.30 vesijumppa 90-luvun musiikilla
