Maailmanmestari Katri Lindeqvistin työ on laskea rastikynnystä – ”Lajin ulkopuolelta kynnys on korkea”

0
Katri Lindeqvist osallistui Halikko-viestiin tutusti Paimion Rastin riveissä.

Paimion Rastia edustava Katri Lindeqvist on harvinainen tapaus suunnistuspiireissä, sillä hän on kyennyt löytämään lajin piiristä ammattinsa. Lindeqvist on jo hyvän aikaa toiminut Suunnistusliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkönä ja nauttii työstään.

– Olen aina ollut kiinnostunut toimimaan lasten ja nuorten liikunnan parissa, sanoo kasvatustieteen maisteriksi opiskellut paimiolainen.

Hämeenlinnassa ja Tampereella kasvanut Katri tulee todellisesta suunnistusperheestä, sillä isä Pekka Kerkola on maamme kärkipään veteraanisuunnistajia ja äiti Maija viihtyy myös rasteilla. Ja totta kai myös aviopuoliso Markus löytyi lajin piiristä ja nimenomaan Paimiosta.

Katri ja Markus Lindeqvistillä on kolme alakouluikäistä tytärtä ja koko perhe suunnistaa. Näin Katri jatkaa normaalia kiertoa: kun vanhemmat suunnistavat myös lapset kasvavat lajiin.

Halikko-viestin kisapaikalla käyty keskustelu ei häiriinny, vaikka Katri samaan aikaan valmistautuu omaan suoritukseensa teippaamalla nilkkansa.

– On helppo saada suunnistajaperheen lapset kokeilemaan lajia, mutta lajin ulkopuolelta kynnys on korkea. Sitä pyrimme mataloittamaan ja saamaan uusia perheitä mukaan liikkumaan metsässä, hän selvittää.

Suunnistusliiton tuorein lapsille suunnattu tuote on alueelliset Kompassitapahtumat, joihin seurat voivat tuoda suunnistuskouluissa käyviä lapsia. Tapahtumassa on sekä kilpasarjat että ForFun-sarja, jossa voi suunnistaa tukihenkilön kanssa tai vaikkapa parina ja myös ilman ajanottoa.

– Puhummekin tapahtumasta, eikä kilpailusta, hän painottaa.

Katri Lindeqvist on kilpaillut huipputasolla, hänellä on MM-viestikulta (Lindeqvist–Merja RantanenMinna Kauppi) Tsekin Olomoucissa 2008 ja hän on edelleenkin vähintään hyvän tason kilpasuunnistaja. Viime kesänä hän nappasi kaksi kultaa veteraanien MM-suunnistuksista Italiassa.

Haittaako työ harrastusta?

– Ei tule paljoa treenattua, mutta tiesin Italian kilpailun jo ennakkoon haastavaksi ja se pisti oikeasti valmistautumaan. Tietysti oli sitten kiva onnistua, hän naurahtaa.

Nilkkapaketit alkavat olla valmiit ja on aika lähteä verryttelemään, mutta ehdimme vielä vaihtaa muutaman sanan suunnistuksen kehityssuunnasta ja Suunnistusliiton suunnitelmista. Kuten monen muunkin yksilölajin kohdalla, suunnistuksessakin lisenssiurheilijoiden eli kilpasuunnistajien määrä pienenee, vaikka lajin harrastaminen vaikkapa koronan vaikutuksesta tuli kiinnostavammaksi moniin muihin liikuntamuotoihin verrattuna.

– Kyllä siitä huolta kannetaan. Juuri tuo, että jos saamme suunnistuksen pariin uusia perheitä, vaikuttaa kaikilla tasoilla, Katri pohtii.

Hän mainitsee, että lajiin tutustuvat ihmiset seuraavat kilpailutapahtumia televisiosta ja jännittävät gps-pallukoiden liikkeitä telkkarin tai läppärinäytön ruudulla. Sitä kautta he myös puhuvat ystävilleen suunnistuksesta, laji alkaa kiinnostaa laajempia väestöryhmiä ja harrastajia saadaan lisää ja kenties myös yhteistyökumppaneita.

Myös huippujen menestys tietenkin lisää kiinnostavuutta ja siinähän viime kesän EM-rasteilla siirryttiin ainakin muutama askelpari lähemmäksi oikeaa rastia.

– Minun työsarkaani tässä kuuluu alueiden ja sitä kautta seurojen aktivointi järjestämään hyviä ja kiinnostavia suunnistustapahtumia, Katri sanoo.

– Jos osanottaja tai vaikkapa vain paikalla olija saa tapahtumasta positiivisen kokemuksen, hän kiinnostuu seuraamaan lajia ja kynnys tulla mukaan alenee. Näinhän on käynyt Jukolan viestissä ja muutenkin suunnistuksen isoissa tapahtumissa. Pyrimme myös tuomaan tapahtumia lähemmäksi asutuskeskuksia, sekin voi lisätä kiinnostusta lähteä kokeilemaan, hän maalaa.

On aika lähteä viemään Paimion Rastin viestiä Halikko-viestin viidennellä osuudella. Kenties Katri Lindeqvist ehtii kartanluvultaan myös noteeraamaan tapahtuman positiiviset ja miksei negatiivisetkin seikat.

Salaisten maastossa kirmatessa heräsi varmasti enemmän positiivisia ajatuksia: hyvä maasto, mukava syyskeli, kilpailukeskuksessa hyvät palvelut ja bonuksena erinomainen mahdollisuus seurata metsän tapahtumia videotauluineen ja gps-seurantoineen.

Teksti: Seppo Väli-Klemelä