Jääkiekon maailmanmestareilla luulisi olevan vientiä Pohjois-Amerikkaan, mutta viime kevään kultaleijonien osalta virta jäi vähäiseksi.
Suomen pelaajista MM-kullan ratkaissut Sakari Manninen, haalariosaston Saku Mäenalanen ja maalivahti Juho Olkinuora olivat ainoat, jotka siirtyivät täksi kaudeksi Euroopasta uudelle mantereelle NHL-paikka mielessä.
Kukin on näyttänyt osaamistaan harjoitusotteluissa, mutta vain Winnipegin Mäenalanen vaikuttaa aloittavan runkosarjan ”ylhäällä”. Hän on kolmikosta ainoa, joka on pelannut aiemmin NHL:ssä.
Suomalaisten niukka siirtyminen taalajäille maailmanmestaruuden jälkeen ei ole poikkeuksellista.
Toistaiseksi suurin joukko lähti 1995. Saku Koivu, Ville Peltonen, Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Antti Törmänen ja Marko Kiprusoff pääsivät seuraavalla kaudella NHL-pelien makuun.
Aika oli otollinen 1970-luvun alkupuolella syntyneille nuorille pelaajille. Lisäksi MM-joukkueessa ei ollut NHL-pelaajia, koska NHL:n runkosarja oli venynyt työsulun takia, ja MM-kilpailut olivat näyttöpaikka uusille vastuunkantajille.
Kuusikosta Lehtinen ja Koivu pelasivat menestyksekkäimmät NHL-urat. Kiprusoffin ja Törmäsen yritykset jäivät lyhyimmiksi.
KHL muutti markkinat
Suomi saavutti toisen maailmanmestaruutensa 2011. NHL oli laajentunut ja tarjosi lisää pelipaikkoja, mutta suurin mullistus oli koettu Euroopassa KHL:n perustamisen myötä.
Leijonien runko koostui kokeneista Euroopan sarjojen pelaajista, joista moni oli jo nähnyt taalajäät ja ruplien hankkiminen KHL:ssä oli Pohjois-Amerikan farmihissiä houkuttelevampi ratkaisu.
Tuoreista maailmanmestareista rapakon taakse lähtivät Janne Pesonen, Petteri Nokelainen ja Jani Lajunen. Pesonen putosi Winnipegin suunnitelmista harjoituspelien jälkeen, ja Lajunen päätyi AHL:ään. Nokelainen pelasi Montrealissa ja Phoenixissa.
Suomi saavutti kolmannen maailmanmestaruutensa 2019. Joukkue koostui Euroopan sarjojen jyristä ja nuorista lupauksista, joista kakkosvaraus Kaapo Kakon lisäksi rapakon taakse lähtivät Joel Kiviranta, Eetu Luostarinen, Oliwer Kaski ja Veini Vehviläinen. Kakko, Kiviranta ja Luostarinen vakiinnuttivat pelipaikan.
1980-luvulla syntyneet hupenivat
Monilla Euroopassa pelanneilla suomalaisilla on ollut tänä vuonna heiluteltavana kaksi kultaista käyntikorttia, kun ennen MM-kultaa Leijonat saavutti olympiakultaa.
Mestarijoukkueet olivat ikärakenteiltaan sellaiset, etteivät ne herätä NHL-seurojen mielenkiintoa. Pekingissä Leijonilla oli jalkeilla kisojen vanhin joukkue, ja MM-kotikisoissa Suomen lisäksi vain Tanska pelasi keski-iältään 30-vuotiaista koostuvalla joukkueella.
Tuplamestareista Manninen on 30-vuotias, Mäenalanen 28 ja Olkinuora 31-vuotias. Viikonloppuna alkavan NHL-kauden suomalaisten joukossa he lukeutuvat ikänsä puolesta konkareihin.
Olkinuora on syntynyt vuonna 1990. Häntä vanhempi on vain Carolinan maalivahti Antti Raanta, joka on toistaiseksi NHL:n viimeinen 1980-luvulla syntynyt suomalainen. Viime kaudella 1980-luvulla syntyneistä NHL:n makuun pääsivät myös Mikko Koskinen, Tuukka Rask, Leo Komarov ja Harri Säteri.
Aleksander Barkovin, Mikko Rantasen, Sebastian Ahon, Patrik Laineen ja Miro Heiskasen johdolla tähtikaarti täyttyi jo useita vuosia sitten 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla syntyneillä suomalaisilla.
Nyt voisi olla 2000-luvulla syntyneiden vuoro. Carolinan Jesperi Kotkaniemeltä ja New York Rangersin Kakolta on odotettu läpimurtoa jo muutama vuosi. Floridan Anton Lundell väläytteli jo viime kaudella.
