Rakas taulu antoi siivet selkään – Somerolainen Mirja Honkanen valitsi esiteltäväksi taulun, jossa kokee olevansa itse.

0
Mirja Honkanen ehti tutustua Siipirikko-taulun tekijään Outi Heiskaseen kurssilla, mutta taulun hän osti myöhemmin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Yksikin rakas taulu voi sisältää monipolvisen tarinan. Someron Kulttuurin järjestämässä Turinatuvassa Rakkaan taulunsa tarinaa avannut Mirja Honkanen oli ainoa, joka tuli tapahtumaan, mutta taulun tarina oli sitäkin laajempi.

Someron Kulttuuri ry:n toiminnanjohtaja Liisa Mattila kertoo, että Turinatupaa ei ole järjestetty moneen vuoteen. Aiheeksi päätettiin valita tällä kertaa Rakkaan taulun tarina, mutta jostakin syystä oman taulun tarinasta tuli kertomaan vain yksi ihminen.

Vaikka tilaisuuteen ei tullut muita, Honkanen kertoi taulusta ja taulujen merkityksestä.

– Olin ajatellut ottaa toisen, mutta kun Outi Heiskanen on nyt ollut esillä, ajattelin ottaa tämän, Mirja Honkanen näytti mukaan ottamaansa Siipirikko-taulua.

Ennen Siipirikko-tauluun pääsyä Honkanen taustoitti, miten sai ensikosketuksen Heiskaseen.

– Opiskelin Helsingissä luokanopettajaksi ja päätin erikoistua kuvaamataitoon, vaikka en ollut aiemmin piirtänyt mitään.

Kuvaamataidon opintojen myötä opettajaksi tuli yllättäen Heiskanen.

– Outi (Heiskanen) ilmestyi vetämään grafiikan kurssia. Hän oli persoonallinen ja lämminhenkinen, Honkanen muistaa.

Erikoista oli myös se, että Heiskanen vei kurssilaiset kotiinsa, jossa työt voitiin painaa, sillä koulussa ei ollut grafiikkaprässiä.

Mieleenpainuva kokemus oli kuitenkin se, kun Honkanen painoi kurssityönään mustia ja vihreitä kuusia ja sai työstään erinomaisen arvosanan.

– Outi osasi kannustaa, Honkanen sanoo.

Hän muistuttaa, kuinka tärkeää kannustus on ja se, ettei kukaan jää kelkasta missään aineessa.

– Minulle oli tärkeää olla mukana kurssilla, jossa olin huonompi kuin muut.

– On tärkeää kokea, miltä tuntuu, ettei oikein ole tässä asiassa hyvä, hän selittää.

Heiskasen Siipirikko-työstä tuli Honkaselle rakas, mutta ei suinkaan kurssilla, vaan myöhemmin.

– Valitsin tämän, kun kävin Lallukassa.

– Koen olevani tässä kuvassa, Honkanen kertoo.

Hän kokee taulun kautta, että Heiskanen on antanut hänelle siivet selkään.

Kakkoseksi jäänyt alun perin Rakkaan taulun tarinaksi aiottu taulu Kukkiva maa on myös grafiikkaa. Honkanen selittää, että grafiikka miellyttää häntä siksikin, että sille löytyy pienemmän kokonsa ansiosta kotoa paremmin tilaa.

Molemmat grafiikanlehdet ovat hänellä kotona pianon päällä, jossa on lisäksi toinenkin Heiskasen työ nimeltään Kalliolla.

Kukkivaan maahan Honkasella on side runonlausuntaharrastuksen kautta.

– Ihastuin Katri Valan runoihin ja Kukkiva maa -runo on ollut minun lempirunoni.

Kukkiva maa -grafiikkateoksen on tehnyt Aleksanteri Ahola-Valo .

Honkanen sanoo, että hän ei ole hankkinut kotiinsa tauluja tekijän perusteella, vaan sen perusteella, mitkä miellyttävät ja herättävät tunteita.

– Olen ostanut harrastajienkin tekemiä tauluja, hän selittää.

Myös tauluissa olevat tarinat tekevät niistä katsojalle merkityksellisen ikää katsomatta. Näin voi päätellä siitä, että Honkasen vasta neljävuotias lapsenlapsi halusi aina käydessään nähdä saman taulun ja kerrata taulun kuvaan isoäidin kanssa kudottua tarinaa.

Taulu oli Onni Ojan Someron Pitkäjärveltä.