Rautaa ja rakkautta Antskogin ruukkikylässä – Kristiina Vuoren romaanin hahmot perustuvat todellisiin henkilöihin

0
Kristiina Vuoren uutuusteoksen hahmot perustuvat historiallisiin henkilöihin. Kuva: Tammi/Veikko Someroja

Kirsi Hietanen

Kristiina Vuori: Kesytön liekki, Tammi. 362 s. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Turkulaisen suurkauppias Petter Thorwöste vanhemman leski Elin Såger peri mieheltään pahasti rapistuvan kaupunkitalon ja kolmen uusmaalaisen rautaruukin Mustion, Fiskarin ja Antskogin lisäksi muhkeat velat. Kymmenlapsisen perheen äiti ei päätynyt odotusten mukaisesti jakamaan miehensä omaisuutta lapsilleen vaan ryhtyi vuonna 1659 Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi teollisuusjohtajaksi eli ruukinpatrunessaksi.

1600-luvun jälkipuoliskolla ruukinpatrunessan ja hänen perheensä maaseutukartano sijaitsi Antskogissa, mistä käsin johdettiin muita ruukkeja, joilla parhaimmillaan työskenteli miltei sata ihmistä. Elin Sågerin aika tiukkaa komentoa pitäneenä patrunessana kesti kaikkiaan kymmenen vuotta.

Patrunessa Elin Såger on niin kiinnostava historiallinen henkilö, että hän voisi vallan mainiosti olla Kristiina Vuoren historiallisen romaanin Kesytön liekki päähenkilö. Vuori kertoo laajoissa jälkisanoissa, että Elin Sågerista on säilynyt poikkeuksellisen paljon kirjallisia lähteitä, kuten kirjeitä ja merkintöjä oikeuden pöytäkirjoissa.

Kesyttömän liekin päähenkilö on kuitenkin Elin Sågerin kuopus Maria Petterintytär Thorwöste, oikea historiallinen henkilö hänkin. Haudattuaan asianmukaisen näyttävästi aviomiehensä Elin Såger muutti Marian kanssa Antskogin ruukinkartanoon vuonna 1660. Maria oli tuolloin jo hyvinkin naimaikäinen eli 17-vuotias neito.

Maria oli kokenut kovia viisi vuotta aikaisemmin Turussa riehuneessa tulipalossa, jonka muistona hänellä on suuri ruma arpi selässään. Vielä pahempaa jälkeä liekit tekivät lapsen mieleen.

Maria suhtautuu tuleen hysteerisen pelokkaasti, mikä sen aikaisessa arjessa oli melkoinen rasite. Onnettomuuteen liittyy ehkä jotain muutakin, joka on armollisesti pyyhkiytynyt hänen mielestään.

Varakkaan porvarisperheen tyttären odotetaan päätyvän otolliseen avioliittoon, mutta Maria itse haluaisi olla avuksi perheen liiketoimissa ja edistää samalla alaisten elinoloja. Ilman aviomiestä ja lapsikatrasta hän pystyisi parhaiten toimimaan yhteiseksi hyväksi.

Romanttisen viihteen perinteiden mukaisesti Vuori marssittaa näyttämölle useitakin miehenpuolia, jotka saavat nuoren neidon vartalon oudosti värisemään. Isoveljen ystävä teologian ylioppilas Josef Mathesius alkaa erään kiusallisen episodin jälkeen suhtautua Mariaan hämmentävän uudella tavalla.

Antskogin ruukilla Marian ja salskean vasaraseppä Jean Roukierin polut risteävät, kun Maria päätyy lääkitsemään miehen ruoskittua selkää. Tummasilmäinen, lihaksikas ja ylpeäluontoinen valloninuorukainen kiehtoo kummasti Mariaa. Pakkaa sekoittaa vielä Fagerkullan ruukin hurjapääperijä Carl Billsten, jolle Maria sopisi hyvin puolisoksi. Näiden lihallisten houkutusten keskellä neidon on pidettävä visusti huolta tahrattomasta maineestaan.

Vuori kirjoittaa laatuviihdettä, jossa historiallinen miljöö on huolella rakennettu pieniä yksityiskohtia myöden ja faktat ovat kohdillaan. Lukijan tehtäväksi jää kiehtovan ja aavistuksen jännittävänkin tarinan huomaan heittäytyminen.