Haukka saattaa päivystää tekopökkelön päällä hakkuuaukealla. Säästöpuut jatkavat elämäänsä ryhmänä tai yksittäin, kunnes kaatuvat luonnon kiertokulkuun. Suojatiheiköt puolestaan tarjoavat suojapaikan monille eläimille.
– Tämä on tyypillinen päätehakkuukohde, selittää Jari Mäntylä Metsä Groupista.
Hän esittelee Somerolla olevaa päätehakattua reilun hehtaarin kokoista aluetta, koska haluaa tuoda esille, mitä nykyaikainen metsän hakkuu on. Se on nimittäin paljon muutakin kuin pelkkää puun korjuuta.
– Tässä on tulossa jo uutta hiilinielua, hän näyttää tilalle istutettuja kuusentaimia.
Kuuset sitovat hiiltä noin kuusikymmentä vuotta, kunnes ovat jälleen valmiita hakattaviksi, jolloin uusi kiertokulku alkaa.
Somerolaismetsän hakkuun jäljet ovat oiva esimerkki luonnon monimuotoisuutta edistävistä toimista, jotka eivät ole lakisääteisiä. Pontimena ovat kuitenkin metsien sertifiointiin tarvittavat toimet.
Mainitut kolme vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimea somerolaishakkuulla edistävät paitsi luonnon monimuotoisuutta myös tulevaa metsää. Esimerkiksi kuusentaimia saattavat suojata myyrätuhoilta jopa tekopökkelöt, joiden päällä päivystävä haukka saalistaa myyriä.
– Myyrät ja myös tukkimiehentäit pysyvät poissa myös silloin, kun taimien ympärillä ei ole tiheää heinikkoa, Mäntylä muistuttaa.
Hakkuun jälkeen metsä on mätästetty eli taimelle tehty pieni kumpare.
– Se parantaa myös vesi- ja lämpöolosuhteita, Mäntylä jatkaa.
Mukana metsässä on myös Metsä Groupin metsäasiantuntija Teija Lehto. Hän selittää tarkemmin esimerkiksi mäntyjen alle jätetyn suojatiheikön tarkoitusta.
– Se antaa suojan nisäkkäille ja linnuille, hän sanoo.
Tiheän suojapuuston oksistosta löytyy myös ravintoa.
Säästöpuiksi aukealle on jätetty haapoja ja mäntyjä, jotka nekin tarjoavat elämänsä aikana ravintoa ja suojaa. Koska ne jätetään kaatuessaan metsään, ne jatkavat luonnon kiertokulussa monimuotoisuuden vaalimista.
Myös lahoavassa puussa elää oma eliöstönsä.
Samaan tapaan monimuotoisuutta edistävät tekopökkelöt, jotka on sananmukaisesti tehty jäljelle jätettyihin puihin. Ne on sahattu poikki tietyltä korkeudelta ja jätetty lahoamaan pystyyn.
Niihin ehtii hakata oman pesäkolonsa vaikka tikka.
Metsät kaipaavat harvennuksia
Esimerkkikohteeksi valittuun metsään kuljettiin harvennushakkualueen läpi. Se oli hoidettu ja hoitoa odottaa seuraavaksi uudistettu metsäalue.
– Noin viiden, kuuden vuoden kuluttua pitäisi risukko raivata pois, metsäasiantuntija Teija Lehto sanoo.
Hän ja Jari Mäntylä muistuttavat harvennushakkuiden tärkeydestä. Sillä estetään puiden riukuuntuminen.
He myös sanovat, että harvennushakkuita pitäisi tehdä nykyistä enemmän.
Tosin ennen ensimmäistäkään harvennushakkuuta kannattaisi tarkistaa taimien alkuun lähtö. Jos joku taimi on epäonnistunut, voidaan tilalle istuttaa uusi.
Joskus metsäkauriit pääsevät nyppimään istutuskuusia. Mäntylä arvioi, että esimerkkikohteella kauriit eivät ole ongelma.
Somerolla oleva reilun hehtaarin päätehakkualue on keskiarvoa pienempi alue. Mäntylä sanoo keskikoon olevan 2,3 hehtaarin luokkaa.
Valtaosa metsistä hoidetaan Metsä Groupin Turun alueella Mäntylän mukaan perinteisesti. Avohakkuiksi miellettyjä hakkuita on vähemmän, joskin hän uskoo ihmisten mielikuvissa hakkuiden olevan juuri näitä päätehakkuita.
Viime vuosina esiin nostettua jatkuvaa metsänkasvatusta on hänen tietojensa mukaan vain yksittäisiä tapauksia.
Mäntylä sanoo, että jatkuvasta metsänkasvatuksesta on vähemmän tutkimustietoa, mutta ainakin tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan puuntuotto olisi 25 prosenttia alhaisempi kuin nykyisin vallitsevassa tavassa.
Nykyaikaisen metsänhoidon esimerkkikohteeksi valittu metsä Somerolla on yksityisomistuksessa, kuten valtaosa täkäläisistä metsistä.
– 80–90 prosenttia on yksityisomistuksessa.
– Keskikoko on 25 hehtaaria eli yksi sukupolvi kerran elämänsä aikana ehtii päätehakata metsän, Mäntylä kertoo.
Kyllä nyt metsänhoitoa kehutaan vaalien edellä. EU voi kaikeksi onneksi kieltää avohakkuut. Olisi hedelmällisempää hehkuttaa näin vaalien alla esimerkiksi dieselveron alentamista tai valtion velan hoitamista, jotka molemmat on nykyisen tai viimeistään seuraavan hallituksen tehtävä.
Avohakkuun kiellon vaikutukset eivät rajoittuisi siihen, että jatkossa aukkoja ei metsiin tulisi. Osaatko arvioida, millaiset vaikutukset asialla olisi talouteen, uusiutuvan raaka-aineen saatavuuteen, puuston kasvuun ja metsien hiilen sidontaan? Entä siihen, miten metsien virkistyskäyttömahdollisuudet muuttuisivat, kun vuotuisten harvennushakkuiden pinta-ala moninkertaistuisi nykyiseen verrattuna?
Nykyistä puuston määrää, kasvua ja hakkuumahdollisuuksia ei ole saavutettu vahingossa, eikä tilanne ole itsestäänselvyys.
Voin kokemuksesta kertoa, että metsä ei harsintahakkuun jäljiltä ole kelvollinen virkistyskäyttöä ajatellen pitkiin aikoihin. Monimuotoisuuskaan ei käsiteltävien alueiden määrän rajusta kasvusta paranisi, kuten ei harsintahakkuiden puulajistoa yksipuolistavasta vaikutuksesta. Aiheesta kannattaa hankkia tietoa muualtakin, kuin ns. jatkuvan kasvatuksen palveluja myyvien yritysten markkinointimateriaalista tai ulkomaisten ympäristöjärjestöjen lobbaushankkeista.
Sinut on ainakin lobannut joku vanhanaikainen hiilivoimala, joka käy turpeella.
Hyvinhoidettuja metsäpohjia nakyy liian paljon. 20 vuotta avohakkuun jälkeen alueella kasvaa ainoastaan lehtipuurisukkoa ja rentunruusua, ei ainoatakaan arvopuun taimea. Onko se sitä ennallistamista?
Ensin kaadetaan metsä, sitten pystytetään tekopökkelö ja sitten voidaan kehua luonnonsuojelutyöllä. Vähänkö on sama homma kuin hölmöläisillä, kun kantavat vettä tyhjään kaivoon.