Pian vanhusten ja muistisairaiden kodeissa soi, jos se on salolaismuusikko Heikki Laaksosesta kiinni. Turun konservatoriosta popjazzmuusikoksi vuonna 2018 valmistunut mies perusti keväällä oman yrityksen, joka sai nimekseen Soivakoti.
Laaksonen on soittanut pienestä pitäen yksin ja erilaisissa kokoonpanoissa. 18-vuotiaana hän kierteli Salon kaupungin kesämuusikkona. Musiikin lisäksi hän tuntee hoitotyön ja sen haasteet. Laaksonen valmistui vuonna 2010 lähihoitajaksi ja erikoistui ensihoitoon, jossa hän on työskennellyt valmistumisestaan asti.
– Vuosien varrella olen nähnyt, miten valtava vaikutus musiikilla on esimerkiksi muistisairaisiin, joihin ei muulla tavoin saa kontaktia.
Heikki Laaksonen sai idean firmaansa vanhusten ystäväpalvelu Gubbesta, joka toimittaa ikäihmisille seuraa koteihin. Hän haluaa viedä musiikkia koteihin niille, jotka eivät enää pysty lähtemään esimerkiksi konsertteihin. Soiton lomassa hän tarjoaa seuraa.
– Vanhukset asuvat nykyään aiempaa pidempään omassa kodissaan hyvinkin huonokuntoisina. Yksinäisyyttä on paljon. Ihmisillä tuntuu olevan kova kiire ja työpaineita niin, ettei omaisiakaan ehditä käydä katsomassa, Laaksonen huomauttaa.
– Kun laitoksessa tai kotonaan yksin asuva saa pienenkin virikkeen ja ulkopuolisen tuulahduksen tavanomaiseen päiväänsä, on ilo moninkertainen ja kokemuksen merkitys valtava.
Soivakodin ensimmäiset asiakkaat ovat olleet yksityisiä palvelutaloja, mutta myös omaiset ovat tilanneet muusikon ilahduttamaan omia vanhempiaan. Kesällä Laaksonen soitti saattohoitopotilaalle.
Vanhukset esittävät muusikolle toiveita ja laulavat Laaksosen mukana.
– Vaikka olisi kuinka muistisairas, tulevat tutun laulun sanat heille mieleen, hän toteaa.
– Minulla on todella paljon ohjelmistoa päässä, joten saan toteutettua toiveet. Uralin pihlajaa, Akselin ja Elinan häävalssia ja Kultasta nuoruutta toivovaa ikäpolvea on vielä elossa, mutta kohta aletaan varmaan toivoa Beatlesia, Laaksonen uumoilee.
Laaksosella on ollut paljon keikkaa Salossa, muutaman kerran Turussa ja pääkaupunkiseudulla. Keikkapalkkion lisäksi hän laskuttaa kilometrikulut.
– Ikäihmiset tykkäävät harmonikasta, mutta otan kitarankin mukaan. Jos päiväsalissa on vireessä oleva piano, voin soittaa sitäkin. Harmonikan kanssa on helppo kiertää huoneissa, kun vahvistintakaan ei tarvita.
Heikki Laaksonen soittaa myös rumpuja ja saksofonia. Aikoinaan hän perusti veljensä kanssa tanssibändin Lauri ja Pehmeät Vävyt, jossa hän toimi rumpalina.
– Sen bändin kanssa tuli soitettua monet kekkerit Salon seudulla, mutta siitä olen jättäytynyt pois. En soita missään vakituisessa kokoonpanossa, vaan olen tehnyt freelance-muusikkona lähinnä projektiluonteisia juttuja. Aika ajoin on hyvä haastaa itseään ja tuulettua, Laaksonen tuumaa.
Hoitotyössä viihtyvän Laaksosen tulevaisuudenhaaveena on elättää itsensä musiikilla.
– Kuukausipalkka on tarpeen ja työni mielenkiintoista, mutta vakituiset musiikkihommat kiinnostavat. Kesällä täytin 30 vuotta eikä vuorotöiden teko tästä ainakaan helpotu.
Laaksonen toteaa, että kulttuurialalla on oltava kekseliäs työllistääkseen itsensä.
– Kotoa ei kukaan hae keikalle.
