Hajalan Kerholassa riittää lokakuisena torstai-iltana vilskettä. Lasten ja vanhempien lisäksi paikalla on aimo katras monenkirjavia eläimiä: joukossa vipeltää esimerkiksi yksisarvisia, lohikäärmeitä ja koiria.
Siskokset Helmiina ja Matilda Koskinen kokoavat kumpainenkin keppihevosta. Materiaaleina tytöt käyttävät muun muassa sukkia, pumpulivillaa ja ihka omasta keppihevostallista löytyneitä keppejä.
– Hevosen pääksi kelpaa sukka, ja harja on tehty langasta. Korvat, sieraimet ja silmät vielä puuttuvat, Matilda Koskinen esittelee.
Helmiina kertoo, että hän omistaa siskonsa kanssa yhteensä seitsemän keppihevosta. Nyt on tekeillä siis kaksi uutta.
– Olen tehnyt yhden keppihevosen jo aikaisemmin, Helmiina täsmentää.
Koskiset leikkivät hepoillaan kotona, mutta ovat he saaneet kosketuspintaa eläviinkin kavioeläimiin.
– Käymme poniratsastustunneilla, Helmiina selventää.
Hän toteaa koulussa tehtävän verrattain paljon käsitöitä. Myös pikkusisko Matilda on päässyt käsillä tekemisen pariin päiväkodissa.
– Nyt me tehdään siellä pehmoleluja, Matilda paljastaa.
Käynnissä on tekstiilitaiteilija Annika Tavastin ideoima ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Hajalan yhdistyksen toteuttama sukkaeläinpaja.
– Kaikki kiteytyy leikkiin. Jo sukkaeläimen syntymä on leikkiä, ja sen perusteella mitä itse olen kuullut, sukkaeläimet elävät varsin pitkään, Tavasti naurahtaa.
Vaikka puhutaankin sukkaeläimistä, askarteluun voi käyttää monipuolisesti erilaisia materiaaleja.
– Vain mielikuvitus on rajana, Tavasti havainnollistaa.
Sukkaeläimet voivat antaa uuden elämän kulahtaneille vaatekappaleille. Vanua saa esimerkiksi vanhoista tyynyistä tai rikkoutuneista toppahaalareista. Irronneet napit sopivat silmiksi tai muiksi ruumiinosiksi. Parittomia sukkia ei tietenkään voi tässä yhteydessä sivuuttaa.
Tavasti ei työskentele sukkaeläinten parissa suinkaan ensimmäistä kertaa.
– Sukkaeläinkouluttajien ensimmäinen sukupolvi on kouluiässä. Perheiden kanssa jutellessa on ollut ilo huomata, millainen merkitys tekstiililemmikeillä edelleen on, Tavasti iloitsee.
– Tosi kivaa! yksisarvisen parissa puuhaileva Kreetta huudahtaa.
– Olen tehnyt jo vuosi sitten kisun ja kaksi avaruusoliota. Päiväkodissa me ommellaan tyynyjä ompelukoneella, hän lisää.
Yksisarvisen vartalon muodostaa vaaleanpunainen sukka, jonka sisällä on vanua. Harja on langasta, samoin suu.
Kreetta on askarrellut sukkaeläimelleen oman kodin. Yksisarvinen saa lokoisan majapaikan pehmustetusta pahvilaatikosta.
– Se tulee mun huoneeseen, mutta en tiedä vielä tarkemmin, että minne, Kreetta sanoo.
Valmistuttuaan yksisarvinen pääsee Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Sini Vesterisen terveystarkastukseen. Diagnoosi on huojentava: ”Syönyt hyvin, kakka normaali. Kaikki hyvin.”
