Harmaa sää ei haitannut Särkisalon silakkamarkkinoille suunnistaneita. Pitkä jono kiemurteli Tiirantorin markkina-alueen halki, kun ostajat riensivät jonottamaan Särkisalon vesiltä aamulla pyydettyä silakkaa. Meripirtin Kerhon silakkakojulla kävi kova kuhina, kun jäsenistö pakkasi kalaa kilon pusseihin. Saalis myytiin kuuden euron kilohintaan.
Viisi paikallista kalastusryhmää oli käynyt pyytämässä markkinasilakkaa lauantain varhaisina tunteina.
– Pyyntiä hajautettiin eri puolille hyljeongelman takia. Heti aamukuudelta tuli soitto, että yhdessä verkossa oli vain päitä jäljellä! Hylkeet olivat käyneet putsaamassa verkon, tapahtuman vetäjä Janne Eriksson kertoo.
Hän arvioi hylkeitä asustavan Särkisalon lähivesillä kymmeniä, ellei satoja. Hylkeistä huolimatta kalastajat saivat Meripirtin Kerholle myyntiin lähemmäs 400 kiloa silakkaa.
– Silakka on syksyn herkku ja tähän vuodenaikaan sopivasti lihonut ja rasvoittunut. Se on arvostettu ruokakala, ja ihmiset osaavat käyttää sitä, Eriksson iloitsee.
– Ei ole tuoreen silakan voittanutta. Joku panee sen pannulle, joku tekee jo joulukalaa.
Salolainen Niko Rantanen on Erikssonin kanssa yhtä mieltä:
– Silakka on loistava kala.
Rantanen tykkää itsekin kalastaa ja kokata kalaa. Hän vieraili raisiolaisen Tuija Hakalan kanssa ensimmäistä kertaa elämässään Särkisalon silakkamarkkinoilla.
– Nimenomaan silakoiden takia lähdettiin, he kertovat.
Pariskunnan matkaan lähti kilon pussi silakkaa.
– Savustamme ne tänään.
Turkulaiset Pirjo Kavander-Agge ja Pekka Agge poikkesivat silakkamarkkinoille vapaa-ajan asunnoltaan Perniöstä.
– Tulimme hakemaan kilon silakkaa. Se halstrataan, paistetaan tai säilötään, mikä fiilis sattuu olemaan, pariskunta kertoi.
– Harrastamme kalastusta, mutta näillä silakkamarkkinoilla olemme ensimmäistä kertaa. Tulimme paikalle tasan kello 11, jotta varmasti saamme kalaa.
Varhainen liikkeelle lähtö oli tarpeen, sillä silakat myyntiin tunnissa viimeistä pyrstöä myöten.
Farkkutakeissaan markkinoilla kulkeneet kiinanharjakoirat Hulivili ja Simo-Pekka ovat nekin kalan, eri toten merilohen, ystäviä.
– Särkisalo on muutenkin loistava paikka, ja olemme tavanneet markkinoilla tuttuja. Heti törmäsin vanhaan lapsuudenystävään, jota en ole nähnyt ainakaan 45 vuoteen, Pekka Agge hehkutti.
Entinen särkisalolainen Esko Lehtinen oli lähtenyt Sauvon Karunasta ostoksille ja tuttuja tapaamaan. Lehtinen osti kaksi kiloa silakkaa savustettavaksi.
– Illalla kaikki on jo syöty, hän vakuutti.
Samanlaisen satsin ostanut särkisalolainen Marita Lindegren suunnitteli panevansa osan pannulle paistumaan.
– Paistettu silakka on leivänkin päällä todella hyvää, hän huomautti.
Lindegren voi tehdä myös uuniruokaa kuten tomaattisilakkaa tai rapusilakkaa.
– Tomaattisilakkaan tarvitaan vain kermaa, ketsuppia ja sipulia.
Lindegren ei osta koskaan kaupasta silakkaa, koska painottaa tuoreutta.
– Markkinoilta ostan aina. Melkein joka kerta olen täällä käynyt. Tämä on kiva, pieni tapahtuma.
Silakkamarkkinat houkuttelivat lauantaina Tiirantorille nelisenkymmentä myyjää leivonnaisineen ja käsitöineen.
– Tämä on mukava kolmen tunnin myyntipyrähdys, jossa ei tarvitse notkua koko päivää, Janne Eriksson toteaa.
Hän nautti työstään tapahtuman hyörinässä:
– Silakkamarkkinoiden aikaan Särkisalon väkiluku tuplaantuu kolmeksi tunniksi. Arviolta 600–700 ihmistä kävi tänäänkin.
Lokakuussa järjestettävät silakkamarkkinat pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Toissa syksynä tapahtuma jouduttiin perumaan koronatilanteen takia.
Silakkamarkkinat järjestävä Meripirtin Kerho pönkittää tapahtuman tuotoilla talouttaan ja rahoittaa talonsa kunnostusta.
– Olemme kiitollisia kaikille kalastuksen harrastajille, jotka talkoilla nostivat markkinasilakkaa myyntiin, Eriksson painottaa.
Oliko joku sisäpiirin diili, kun ei ollut tarpeeksi myyjiä? Ihmiset jonottavat kymmeniä metrejä pitkässä jonossa.