Tätä lukiessa on hyvä muistaa, että rantarata on pidettävä kunnossa ja toiseksi etteivät raideasiat todellakaan koske vain Lukkarinmäkeä vaan koko Varsinais-Suomea.
Järjellinen tavoite on saada väki raiteille ja aikataulut sopiviksi – siis kaksoisraide Turusta Helsinkiin. Mutta nykysuunnittelu tuhlaa miljoonat utopiaan muka nopeammasta uudesta väylästä suoraan Salosta Lohjalle. Se osuus on otsikon vertauskuvallinen ”varas”. Hän, joka viljelee tomaatteja, tietää poistaa tuottamattoman haarakkeen rasittamasta kasvia.
Rataparannus etenee Turusta Saloon vanhaa väylää pienin oikaisuin ja uskon sen jatkavankin lähiliikennettä vilkastuttaen tuplaratana Karjaan kautta. Valtavat ympäristövaikutukset jäävät pois. Jopa 17 miljoonaa kuutiota siirtoja ja mittavat hiilipäästöt?
Ovatko hämeenlinnalaiset ja kuopiolaiset meitä viisaampia, kun edelliset sanoivat uudesta väylästä pääradalle että pelkkä suunnittelu on suuri kansallinen vahinko ja jälkimmäiset torppasivat sellutehtaan halutessaan pitää Kallaveden kirkkaana? Salosta Muurlan suuntaan tullaan pohjavesialueelle. Voiko vedensaanti vaarantua?
Miksi oma kaupunkimme pitää kärkihankkeenaan projektia, joka rikkoo vanhimman osansa eli Lukkarinmäen ja tuo eteen selkeitä riskejä?
Miten talous tasapainotetaan hankeyhtiön pyytäessä lisää miljoonia? Otan toisen vertauksen: Muutetaan kokonaiskustannusarvio neljä miljardia euroa pituusmitaksi yksi metri. Salo antoi jo lähes neljä miljoonaa. Se on metristä yksi milli! Osakeyhtiössä tiettävästi pähkäillään apuja säästöjen löytöön. Pysyminen valmiilla väylällä toisi parin miljardin säästön rahassa – muissa asioissa paljon enemmän.
Maakunnan kansanedustajien ja muiden vaikuttajien on aika kantaa vastuuta, ottaa tosiasiat huomioon sekä varmistaa EU- ja valtiorahoitus korjaamalla tämä, nimeään myöten puhtailla narratiiveilla nostettu ratahanke sellaiseksi, että sitä voidaan yleisesti kannattaa ja että se joskus toteutuu.
Salon poika
