Turhien kokousten tulkitsija toivoo mielekkäämpää työelämää – Kirjailija Jukka Hakala viimeisteli esikoisromaaninsa Särkisalon metsissä ja Teijon poluilla

0
Kirjailija Jukka Hakala pohti esikoisromaaninsa muokkauksia Särkisalon maisemissa. Valheet joihin uskomme -kirja ilmestyi keväällä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Punassuon pitkospuita juoksi vuosi sitten itsekseen puhuva mies. Kirjailija Jukka Hakala työsti mielessään esikoisromaaninsa tekstiä, ja ajatukset oli saatava saneltua talteen puhelimen muistiin.

– Särkisalon mustikkametsissä ja Teijon poluilla syntyi varmaan toistasataa äänitiedostoa, Hakala kertoo.

Hakalan kirja Valheet joihin uskomme (WSOY) ilmestyi tänä keväänä. Romaania voi lukea tummasävyisenä ja julmana satiirina liike-elämästä, jossa kaikki on sallittua, kun kilpaillaan noususta toimitusjohtajan paikalle. Toisaalta mustan huumorin ja sarkasmin aste riippuu lukijan omasta tulkinnasta:

– Olen saanut pörssiyhtiöiden johtoryhmäläisiltä ja hallitusammattilaisilta kiitoksia kirjan rehellisestä kuvauksesta. Bisnesmaailmasta on kiitelty, että joku sanoittaa työelämää.

Hakalaa kiinnostaa työelämäfiktiossa valtapelien ja ihmisten välisten suhteiden kuvaus: juonittelusta ja rakastamisesta syntyy kiinnostavaa draamaa. Hän haluaa myös läpivalaista toimistotyön rasittavimpia piirteitä, kuten turhia kokouksia.

– Ne ovat monesti näytelmällisiä tilanteita, joissa asiat eivät välttämättä etene. Roolitkin ovat valmiita: besserwisser tietää kaiken, ja uhriutuja sanoo, että hänelle tulevat hoidettavaksi kaikki asiat. Työnteko olisi mielekkäämpää, jos lakattaisiin pelaamasta ja näyttelemästä.

Jukka Hakala on työskennellyt neljännesvuosisadan viestinnän ja markkinoinnin parissa yrittäjänä ja konsulttina. Samoissa tehtävissä on myös romaanin Aki, jolle avautuu mahdollisuus tavoitella näyttävää uraloikkaa. Hakala ei kirjoita autofiktiota, mutta ammentaa taustastaan.

– Konsulttina olen nähnyt hyvin monentyyppisiä organisaatioita, joiden kesken on suuria eroja. Kaikki kiteytyy johtamiseen – johdetaanko pelolla vai jonkun yhteisen, isomman tavoitteen kautta, niin kuin kirjan Laura.

Romaanin Laura tekee tarkkoja havaintoja asiakkaista ruokakaupan kassalla. Näennäisesti hänellä ja Akilla ei ole mitään yhteistä, mutta ensivaikutelma voi pettää. Kirjan kolmas päähenkilö on pääomasijoitusyhtiö CapIcen hallituksen puheenjohtaja Hannu, ahne ja häikäilemätön.

Kirja on kasvukertomus, jonka suuriksi teemoiksi nousevat itsetutkiskelu, rehellisyys ja oman paikan etsiminen maailmassa. Päähenkilöksi nouseva Aki pohtii, onko urakiito sitä, mitä hän haluaa tehdä – vai olisivatko omat unelmat sittenkin toisaalla.

On helpointa uskoa valheisiin, joita kerromme itsellemme, kirjassa todetaan.

– Ihmiset ovat lähtökohtaisesti aika laiskoja olentoja muuttamaan elämäänsä. Siksi meidän on helpompi valehdella itsellemme ja keksiä tekosyitä. Että aloitan kuntoilun vasta sitten, kun pyhät ovat ohi, tai että kestän huonossa parisuhteessa siihen asti, kun lapset ovat aikuisia, Hakala pohtii.

Hakala näkee, että ihmisistä on pandemian seurauksena tulossa itselleen rehellisempiä. Hän nostaa esiin kaksi koronavuosia seurannutta työelämän trendiä. Great Resignation tarkoittaa irtisanoutumista siksi, että epidemiaa seuranneen eristäytymisen aikana on ehditty pohtia paremmin työelämää. Nykyinen työ ei ollutkaan sitä, mitä haluaa tehdä.

Quiet Quitting puolestaan on työelämään sitoutumisen karsimista. Ylitöitä, saati viikonlopputöitä ei tehdä, vaan työlle annetaan vain sopimukseen kirjatut työtunnit.

– Nämä ilmiöt linkkautuvat selvästi yhteen. Ihmiset antavat enemmän arvoa muulle elämälle, Hakala sanoo.

Jukka Hakala perheineen on viettänyt vapaa-aikaansa Särkisalossa kymmenisen vuotta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Hakalan kirjoitustyötä pandemia sotki pahasti. Hänellä oli kirjan teosta selvä suunnitelma: hän irtisanoutuu työstään, antaa itselleen vuoden aikaa fiktion kirjoittamiseen ja ilmoittaa aikeistaan sekä Facebookissa että LinkedInissä saadakseen tuttavien kyselyistä positiivista painetta romaanin tekoon.

Suunnitelma piti puolen vuoden ajan. Sitten koitti kevät 2020 ja etäkoulu. Hakala viettikin päivät lastensa kanssa, auttoi heitä koulutehtävissä ja laittoi ruokaa.

– Siinä meni kirjoitusrauha, hän naurahtaa.

Valmista kuitenkin tuli, mutta suunniteltua hitaammin. Tekstin viimeistely ajoittui kesälomaan vapaa-ajan asunnolla Särkisalossa vuosi sitten.

Hakalan perhe on viettänyt lomia Förbyn tuntumassa kymmenkunta vuotta. Särkisalo valikoitui mökkiseuduksi sattumalta. Perhe piirsi harpilla karttaan ympyrän, jonka keskipisteenä oli Helsinki. Sen sisälle piti loma-asunnon mahtua.

– Vaasalaistaustaisena minua puhuttelee länsisuomalainen mentaliteetti ja se, että meri on vahvasti ympärillä. Eräänä keväisenä aamuna huomasimme, että olemme katsomassa vapaa-ajan asuntoja Salossa. 1950-luvun kuivan maan mökki tuntui hyvältä.

Hakalan uusi romaani on jo ”kirjoittamista vaille valmis”. Tarina tulee liikkumaan monessa aikatasossa 1970-luvulta lähtien, ja keskiöön nousee 2000-luvun taitteesta lähtien jälleen työelämä.

Hakala pitää tavallisia työpaikkoja alihyödynnettynä ympäristönä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.

– Kirjoissa työ on usein historiallista, pientilallisen arkea tai risusavottaa. Harvemmin liikutaan nykyajassa ja työmiljöössä, jossa ollaan sisustetuissa huoneissa.

Jukka Hakala

  • Lähtöisin Vaasasta, asuu Helsingissä
  • Valtiotieteiden maisteri
  • Särkisalon vapaa-ajan asukas
  • Liikkeenjohdon konsultti Kotoba-yrityksessään
  • Kirjoittanut useita viestintä- ja markkinointialan tietokirjoja
  • Esikoisromaani Valheet joihin uskomme ilmestyi tänä vuonna