Selkäkivuista kärsii elämänsä aikana yli 80 prosenttia ihmisistä, kertoo tutkija Leena Ristolainen. Siksi aihe kiinnostaa laajalti ja sitä tutkitaan paljon. Koettujen kipujen ja selän rakenteissa tapahtuvien muutosten yhteys ei kuitenkaan ole suoraviivainen, vaan siinä riittää yhä paljon selvitettävää.
Perniöstä kotoisin oleva Ristolainen oli mukana suomalaisessa tutkimusryhmässä, joka sai tänä vuonna arvostetun kansainvälisen ISSLS (International Society for the Study of the Lumbar Spine) Prize -palkinnon. Tutkimus toteutettiin Tieteellinen tutkimus Ortonin ja Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin (HUS) yhteistyönä.
Ryhmän tutkimus löysi yhteyden jo nuorena kehittyneiden välilevymuutosten ja aikuisiän alaselkäkivun välillä. Siinä seurattiin samoja ihmisiä lapsuudesta aikuisuuteen.
Mukana oli 94 tervettä lasta, joille tehtiin lannerangan magneettitutkimus ensin 8–9 vuoden iässä ja myöhemmin 11–12 ja 18–19 vuoden iässä. Vuonna 2021 tehtyyn seurantatutkimukseen heistä saatiin aikuisina mukaan 51.
– Tutkimuksemme harvinainen pitkäaikaisseuranta kesti 25 vuotta, Ristolainen kertoo.
– Pienestä aineistosta ei voi tehdä laajoja yleistyksiä, mutta näyttäisi siltä, että murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen kehittyvillä välilevymuutoksilla ja niiden laajuudella saattaa olla yhteys aikuisiän alaselkäkipuun.
Vuoden 2021 seurantatutkimuksen aikaan tutkittavat olivat keskimäärin 34-vuotiaita. Heistä 73 prosenttia kertoi kärsineensä jossakin vaiheessa alaselkäkivusta ilman selkeää tapaturmaa.
– Selkäkipuja raportoivilla tutkittavilla oli ollut jo 18-vuotiaana tehdyssä magneettitutkimuksessa merkittävästi enemmän nikamavälilevyjen vesipitoisuuden alenemaa kuin heidän kivuttomilla ikätovereillaan, Ristolainen selittää.
Tutkittavien kivut olivat olleet 34 vuoden ikään mennessä enimmäkseen lieviä, eivätkä ne merkittävästi huonontaneet tutkittavien toimintakykyä. Seurantatutkimusta on tarkoitus jatkaa, jolloin selviää, pahenevatko kivut iän myötä.
Oireettomillakin 34-vuotiailla havaittiin iän mukanaan tuomaa rappeutumista välilevyissä, ja seuranta tulee kertomaan myös heidän tilanteestaan.
Lisäksi mukaan on tulossa uudenlainen ryhmä tutkittavia ihmisiä.
– Tulemme vertaamaan aiemmin tutkittua ryhmää maastohiihtäjiin, jotka harjoittelevat paljon. Tutkimme ryhmien välisiä eroja selkäkivun ja välilevymuutosten osalta.
Urheilijoiden tutkimus on Leena Ristolaiselle tuttua aiemmista yhteyksistä. Hän aloitti uransa fysioterapeuttina ja ehti tehdä töitä Salossa ennen muuttoaan Helsinkiin. Sitten hän innostui opiskelemaan terveystieteiden maisteriksi Kuopiossa.
– Väittelin 10 vuotta sitten terveystieteiden tohtoriksi huippu-urheilijoiden urheiluvammoista. Työskentelin silloin jo täällä Ortonissa.
Nyt Ristolainen toimii Tieteellinen tutkimus Ortonin tutkimusjohtajana. Orton on yksityissairaala, jolla on oma tutkimusyksikkönsä. Lisäksi Ristolainen on Helsingin yliopiston liikuntaepidemiologian dosentti.
Perniössä hän ehtii vierailemaan silloin tällöin. Hänellä on hyvät muistot synnyinpaikkakunnaltaan.
– Hyvä kasvuympäristö ja kannustava perhe vaikuttivat siihen, että itselläni on ollut kunnianhimoa työssä, hän sanoo.
Palkittu tutkimus liittyy kaikkia ihmisiä koskettavaan aiheeseen, sillä nikamavälilevyt rappeutuvat ajan kuluessa jokaisella.
– Rappeuman luonnollinen kulku on useimmiten hyvänlaatuinen eikä siihen välttämättä liity oireita. Rappeutuneiden välilevyjen määrällä ja vaikeusasteella on kuitenkin yhteyttä alaselkäkipuun, Ristolainen kertoo.
Muutosvauhti on yksilöllinen, ja tutkimus toi lisätietoa nuoren iän muutoksista.
– On normaalia, että jo 18-vuotiaana yksittäisten välilevyjen vesipitoisuus alenee. Jos kuitenkin kovin monessa alaselän välilevyssä on jo silloin madaltumaa, se ei välttämättä ole enää senhetkiseen ikään kuuluvaa välilevymuutosta.
Perintötekijät vaikuttavat rappeuman syntyyn, ja myös taipumus alaselkäkipuun näyttää olevan jossain määrin perinnöllistä. Omilla elämäntavoilla on kuitenkin usein mahdollisuus vaikuttaa. Jo tapahtuneet muutokset eivät palaudu, mutta välilevyjen madaltumista voi saada hidastumaan.
– Ikääntymisen lisäksi välilevyn rappeuman riskiä lisäävät elintapoihin liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat negatiivisesti verenkiertoon ja välilevyn aineenvaihduntaan. Näitä riskitekijöitä ovat muun muassa tupakointi, ylipaino ja liikkumattomuus.
Joidenkin sairauksien, kuten valtimonkovettumataudin, on myös havaittu vaikuttavan välilevyn rappeuman nopeuteen.
Eniten välilevyjen muutoksia esiintyy lannerangan kahdessa alimmassa nikamavälissä. Näin on siksi, että alas kohdistuu eniten painetta. Tilannetta pahentaa se, että istuu paljon.
– Monipuolinen ja säännöllinen liikunta auttaa pitämään vartalon lihakset hyvässä kunnossa, jolloin myös selkä voi paremmin, Ristolainen sanoo.
Toisaalta erityisen rasittava liikkuminenkaan ei aina ole hyväksi. Välilevyn rappeuman etenemiselle voi altistaa myös pitkäaikainen kilpaurheilutasoinen kovatehoinen harjoittelu.
Akuutin selkäkivun kesto on alle kaksi viikkoa. Yli kuukauden mittainen selkäkipu on pitkittyvä ja yli kolme kuukautta kestänyttä yhtämittaista selkävaivaa sanotaan krooniseksi.
Ristolainen neuvoo, että äkillisen selkäkivun iskiessä on parasta rauhoittaa tilanne lyhyellä levolla ja mahdollisesti kipulääkityksellä. Sitten kannattaa aloittaa liikkuminen rauhallisesti ja lisätä rasitusta vähitellen.
– Fyysinen aktiivisuus on hyödyllistä ja liiallinen lepo haitallista. Kohtalainen harjoitteluun liittyvä kipu ei ole merkki haitallisuudesta. Tärkeä tavoite on jatkaa tavanomaisia päivittäisiä toimia työssä ja vapaa-aikana niin hyvin kuin on mahdollista selkäkivusta huolimatta.
Nykyään selän hoito on useimmiten konservatiivista, eli siihen kuuluvat muun muassa lepo, lääkehoito ja fysioterapia. Leikkaushoitoon päädytään harvemmin, mutta joskus tarvitaan leikkausta esimerkiksi hermopinteen vapauttamiseksi.
– Jos selkäkipuun liittyy vaikeita oireita kuten ulostusongelmia tai jalkojen voimien heikkenemistä, on syytä ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin. Samoin silloin, jos kipuun liittyy kuumetta, yleisvointi huononee tai kipu on sietämätöntä eikä hellitä missään asennossa, Ristolainen neuvoo.
– Tällaiset oireet ovat kuitenkin harvinaisempia. On hyvä tietää, että selkäkipu on yleistä ja onneksi vain harvoin vaarallista.
Välilevyn madaltuessaihminen lyhenee
Selkänikamien välissä sijaitseva välilevy koostuu kolmesta osasta, Leena Ristolainen selittää. Välilevyn vesipitoinen ydin auttaa selkärankaa kestämään ja joustamaan kuormituksessa. Ulkokehän vahvat sidekudoksiset kerrokset tukevat ydintä kuormituksessa ja liittävät välilevyn nikamiin päätelevyn kautta.
– Myös päätelevy on mukana kuormituksen välittämisessä rangalle, mutta ennen kaikkea sen läpi siirtyvät välilevyyn tärkeät ravintoaineet, sillä välilevyssä ei ole sen ulkoreunoja lukuun ottamatta lainkaan verenkiertoa. Välilevy on hermotettu vain uloimmista osista.
Rappeutuessaan välilevy madaltuu, kun sen vesipitoisuus alenee. Välilevyjen madaltuminen vaikuttaa siihen, että ihminen lyhenee vanhetessaan. Lisäksi pientä, palautuvaa madaltumista tapahtuu päivän mittaan jokaisella.
– Välilevyt menevät luonnollisesti kasaan painovoiman vaikutuksesta, kun vesi puristuu niistä ulos. Tämä tarkoittaa vuorokauden aikana noin 1,5–2 senttimetrin muutosta ihmisen pituudessa. Aamuisin levon jälkeen välilevyjen korkeus taas palautuu, Ristolainen kertoo.
