Vanhojen miesten yksinäisyys

0

REIMA SUOMI. Ukko, äijä, ukonrähjäke, mielensäpahoittaja. Tuskin maailma kantaa mitään säälittävämpää päällään kuin vanhan miehen. Hänestä ei ole mihinkään, kaikki eivät ole vesamattiloireja.

Toisin on vanhojen naisten kohdalla. Mummo on symboli voimaantumisesta, jaksamisesta ja elämänhalusta. Eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa. Kyllä mummo tietää, otsikoi Kodin Kuvalehti.

Keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ovat kulttuurin suurkuluttajia, ryhmääntyvät helposti ja symboloivat kaikin puolin elämänhalua. Korkkarit kattoon. Lasi samppanjaa tai proseccoa on ihan ok leidille, mutta oluttuopin ääressä notkuva vanhempi mies herättää korkeintaan säälin tunteita, jos niitäkään.

No, vanhoina hyvinä aikoina asiat olivat toki tasa-arvoisempia. Kalevalassa liikkuu sekä miehiä että naisia, Väinämöinenkin on saanut vanhana miehenä kunniapaikan. Myös vahvat varttuneet naiset, kuten Louhi tai Lemminkäisen äiti, ovat ansainneet paikkansa. Itse asiassa Kalevalasta taitavat puuttua lähinnä nuoret naiset muuten kuin seksisymboleina.

Olen kohdannut elämäni aikana satoja, ellei tuhansia selkeästi ja melko toivottomasti ja lopullisesti yksinäisiä miehiä, enkä toimi edes missään sosiaalihuoltoammatissa. Heitä kumpuaa kaikkialta: kaduilta ja toreilta, ravintoloista, kulttuuritapahtumista ja yliopiston kampukselta.

Ehkä osaan paremmin samaistua miesten ajatusmaailmaan, mutta yksinäisiksi olen mielessäni luokitellut vain varsin harvan tapaamani naisen. Varsinkin vanhojen miesten yksinäisyys on halvaannuttavaa ja tuskallisen oloista, mutta pilvin pimein löytyy valitettavasti myös nuoria yksinäisiä miehiä.

Vanhojen miesten yksinäisyys on pitkään vaiettu suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka ansaitsisi nykyistä suuremman huomion. Jotain tarttis tehrä.

On tietysti helppo osoittaa demografisia käyriä ja kertoa, että vanhat miehethän suorastaan revitään käsistä eläkeläisten päivätansseissa. No, en tunne asiaa, mutta rohkenen tätä legendaa epäillä.

Miehet usein kuolevatkin naisia nuorempina. Suomalaisten naisten elinajanodote on edelleen viitisen vuotta miestä pidempi, kuten on ollut jo pitkään. Miehen vuosi on edelleen vain 11 kuukautta.

Klassinen selitys on taas, että miehet remuavat, tappelevat, hurjastelevat autoilla ja ties millä sekä osallistuvat vaarallisiin töihin naisia enemmän. Tämä ei pelkästään selitä kuolleisuuseroja.

Miehet kuolevat myös yksinäisyyteen. Miesten itsemurhat ovat Suomessa neljä kertaa yleisempiä kuin naisten. Miesten henki on vain 25 prosenttia naisten hengestä, kun katsotaan itsemurhia.

Yksinäisyys on kokijansa sukupuoleen tai -polveen katsomatta aina halvaannuttava ja sairastuttava tilanne, jonka torjumiseen pitäisi käyttää yhteiskunnan voimavaroja paljon nykyistä enemmän.

Jos ei muita argumentteja löydy, täytyisi edes kaivaa esiin linkki yksinäisyyden ja työmarkkinakelpoisuuden, siis -kelvottomuuden, välillä. Tärkeää perustyötä pitäisi tehdä taustalla, jossa pitäisi päästä eroon vanhojen miesten stigmatisoinnista.

Pitäisi olla ihan ok, vaikka pitääkin naisista, dieselautolla ajamisesta, lihansyönnistä ja olutlasillisesta myös vanhoilla päivillä.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.