Varsasta ratsuksi: Suomessa suomenhevosella

0
Suomalaisissa ja suomenhevosissa on paljon samoja piirteitä. Kuvassa Ykä suomenhevonen. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Viime keväänä perhettämme kohtasi suuri suru. 16-vuotias suomenhevosemme Ykä jouduttiin lopettamaan täysin yllättäen.

Ykä oli vielä varsa minulle tullessaan ja oli ensimmäinen itse kouluttamani hevonen. Ykä oli varsinainen monitoimihevonen, sillä voi ratsastaa, ajaa ja vaikka ampua jousipyssyllä nuolia sen selästä. Koimme yhdessä myös unohtumattomia hetkiä kouluratsastuskilpailuissa. Myös poikani ja mieheni hoitivat Ykää ja ratsastivat sillä.

Vaikka Ykän kuolema oli iso shokki, päätimme hyvin nopeasti, että perheeseemme tulisi uusi hevonen. Varsa ja tietysti suomenhevonen.

Mutta miksi juuri suomenhevonen? Olen jo pikkutytöstä asti pitänyt suomenhevosista. Suomenhevosen katse on usein lempeä ja rauhallinen. Niiden ruumiinrakenne ja olemus kielivät voimasta ja kestävyydestä.

Suomenhevosen monipuolisuus on jopa hevosmaailmassa ainutlaatuista, ne soveltuvat lajiin kuin lajiin. Itse harrastan pääasiassa ratsastusta, mutta pidän myös muun muassa ajamisesta. Etenkin talviset rekiretket koko perheen kera ovat mahtavia. Monipuolinen tekeminen on myös hevosille tärkeää.

Tiedostan myös suomenhevosen merkityksen maamme historiassa. Suomenhevonen on kokenut suomalaisten rinnalla sekä pula-ajat että nousukaudet, unohtamatta Suomen sotia. Suomalaisia ja suomenhevosia verrataankin usein toisiinsa. Yhtä sitkeitä ja periksiantamattomia ovat molemmat – sekä hyvässä että pahassa.

Suomenhevonen on nimensä mukaisesti Suomessa kehitetty hevosrotu, ainoa laatuaan. Suosin siis mielelläni suomalaista.

Mutta entäpä varsa? Toki valmiiksi koulutetun hevosen hankkiminen olisi ollut tietyllä tapaa helpompaa. Olisin heti päässyt ratsastamaan, kun koulutuksen olisi jo hoitanut joku muu. Ja muutenkin arjen rutiinit sujuisivat aikuisen hevosen kanssa mutkattomammin.

Itselleni on kuitenkin tärkeää nähdä ja kokea varsan kasvu hevoseksi. Koen todella palkitsevana sen, kun hevonen oppii uusia asioita ja oppii luottamaan ihmiseen. Jos koulutuksessa tulee virheitä, voin syyttää niistä vain itseäni.

Pakoeläimenä hevonen reagoi ikäviin ja pelottaviin tilanteisiin pakenemalla ikiaikaisten vaistojen mukaisesti. Pelottavien asioiden kohtaaminen on helpompaa, kun vierellä on luotettava ihminen, jota hevonen pitää johtajanaan.

Hevonen oppii erittäin nopeasti, niin hyvässä kuin pahassa. Yksikin huono kokemus saattaa jäädä kummittelemaan koko loppuelämäksi ja aiheuttaa myöhemmin vakavia ongelmia.

Myös suhde hevosen kanssa muotoutuu erittäin läheiseksi, kun sen kanssa viettää paljon aikaa aivan varsasta asti. Meillä hevoset asuvat kotipihassa eli niiden elämää tulee muutenkin seurattua koko ajan hyvin tarkkaan.

Tämä on tärkeää, sillä saaliseläin välttelee kivun näyttämistä viimeiseen asti, ja useat sairaudet tai loukkaantumiset saattavat jäädä helposti huomaamatta, jos ei tunne hevostaan tarpeeksi hyvin.

Hevosista voi oppia paljon myös vain seuraamalla niiden käyttäytymistä.

Sarjassa seurataan suomenhevosen kasvua ja kehitystä varsasta ratsuksi.