Vintagea voi löytyä vaikka maan povesta – Värillinen lasi, Sarpaneva ja Wirkkala ovat yhä kysyttyjä sisustuksen klassikoita, mutta maitokannubuumi meni jo

0
Ryijyillä on nyt kova kysyntä. Iiris Vuorisen ja Juha Hermanssonin taustalla Elsa Koivun suunnittelema Lyhdyt ja Leena-Kaisa Halmeen Kehrä-ryijy. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Maahan haudatut 1920-luvun öljykanisterit. Ne kuuluvat erikoisuuksiin, joita salolaiset Juha Hermansson ja Iiris Vuorinen ovat löytäneet myytäväksi sisustus- ja keräilytavaraliikkeeseensä

– Vanhoilla öljykanistereilla on kova keräilijäkuntansa. Niistä voidaan maksaa satoja euroja, Salon oston ja myynnin yrittäjät kertovat.

Perinteisemmistä sisustustavaroista kauppansa tekee helposti kotimainen, etenkin värillinen lasi. Asiakkaat tietävät tarkasti, mitä he haluavat: Timo Sarpanevan, Tapio Wirkkalan, Nanny Stillin ja Oiva Toikan suunnittelemia töitä. Sen sijaan lähellä Saloa sijainneiden lasitehtaiden tuotteet eivät tahdo uusia ostajia löytää.

– Humppilan ja Muurlan lasitavara ei oikein liiku. Lasilautasissa ei edes Iittala, Iiris Vuorinen sanoo.

Käytetyistä huonekaluista kysytyimpiä ovat Alvar Aallon suunnittelemat kalusteet. Rottinkikalusteiden buumi eli hetken, mutta on Hermanssonin ja Vuorisen arvion mukaan hiipumassa pois. Aikoinaan kymmeniä tuhansia markkoja maksaneille koristeellisille sohvakalusteille ja raskaille kirjahyllyille ei markkinoita ole. Paitsi:

– Aina kannattaa tarjota. Jonkun tietyn suunnittelijan mallistolle voi kuitenkin löytyä ostaja, Vuorinen vinkkaa.

Seinille ostetaan taulujen sijasta ryijyjä. Niissäkin hinta määräytyy suunnittelijan tunnettuuden mukaan ja nousee äkkiä satasiin.

– Joitain vuosia sitten ryijyt olivat täysin aliarvostettuja, ja niitä myytiin huutokaupassa kympillä. Nyt niitä ostavat nuoret pehmentämään kovia pintoja, Hermansson sanoo.

Posliiniset kellot ovat haluttuja sisustusesineitä, kertoo Juha Hermansson. Kuva: SSS/Minna Määttänen

 

Salon osto ja myynti on toiminut Pahkavuoressa viitisen vuotta. Noin 250 neliötä liiketilaa pitää sisällään tuhansia ja tuhansia tuotteita sotilaspuvuista sokerikkoihin, mutta krääsää ja rihkamaa valikoimiin ei kuulu.

Alkujaan paikalla piti kirpputoria toinen yrittäjä, jolta Hermansson osti Järjestötupana tunnetun talon. Hermansson kunnosti tuolloin harrastuksenaan vanhoja puuhuonekaluja, jotka uraansa lopetteleva kirpputorikauppias myi edelleen. Lopulta Hermansson päätyi pitämään koko liikettä itse.

– Harrastus levisi käsistä, hän summaa.

Rakennusalan yrittäjänä työskennellyt Hermansson on ollut täysipäiväinen vintagekauppias viime joulusta saakka. Kumppaninaan hänellä on Iiris Vuorinen, joka suorittaa Turun ammattikorkeakoulussa tradenomin tutkintoa ja tekee lopputyötään oman yritystoiminnan kasvattamisesta.

Myytävää kaksikko löytää enimmäkseen yksityiskodeista, joihin heidät pyydetään paikalle muuton tai kuolinpesän tyhjentämisen yhteydessä. Yleensä he ostavat ainoastaan myyntiin valikoituvia tuotteita, mutta tarvittaessa huolehtivat myös koko kuolinpesän irtaimistosta.

– Ihmiset pitävät usein roskana sellaista, mikä on meille parasta mahdollista myytävää. Jos pihalle on tuotu roskalava, sieltä löytyy usein parempaa tavaraa kuin sisältä, Hermansson kertoo.

Varsinaisia aarreaittoja ovat vanhat navetat, joihin on säilötty suvun tavaroita vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi emalisia kylttejä, peltipurkkeja, vanhoja kirveitä…

Vintage-tuotteillakin on oma elinkaarensa. Kun jonkun tietyn tavaran kysyntä nousee, kasvaa hintakin, mutta ei loputtomiin. Jos tuotteesta tulee liian kallis, sakkaa kysyntä.

– Markkinat määräävät hinnan, Iiris Vuorinen sanoo.

Esimerkiksi Aalto-maljakoiden ja Arabian maitokannujen kysyntä on hiipunut ja hinnat laskeneet huippuvuosista. Kannuissa poikkeuksen muodostavat harvinaisemmat mallit ja kuvitukset, samoin kuin muissakin Arabian tuotteissa.

– Arabiaa on tehty niin paljon, että päivittäin tulee vastaan sellaisia, joita emme ole aiemmin nähneet.

Arabian posliineista uusin hitti ovat matalat teekupit. Halutuimpia koristeita ovat graafiset kuviot, mutta pienet kukkaset ja kultareunuksiset kahvikupit ovat jääneet pois muodista.

Iiris Vuorinen on huomannut, että asiakkaat luottavat yhä enemmän omaan makuunsa. Sisustuslehtiä ei pyritä jäljittelemään, vaan persoona saa näkyä vaikkapa patsaissa, kelloissa ja peileissä.

– Vanhoihin taloihin halutaan vanhoja huonekaluja, mutta myös 1960- ja 70-luvun rohkeampia kalusteita. Lamput voivat olla erikoisia. Nyt menee myös koriste-esineitä, jotka eivät ole mitenkään perinteisiä – esimerkiksi rumankauniita möykkymaljakoita.